Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Metsäteollisuus maksattaa metsänomistajilla omat korjuukulunsa, ei kuitenkaan maksata veronmaksajilla tai yhteiskunnalla. Yhtä kaikki, kemerasta maksetaan metsänomistajille kannattamattomasta toiminnasta ja onhan näillä vaikutusta puun hintaan.
Onhan kemeralla merkittävä painoarvo metsätalouden kustannusrakenteessa ja onhan sillä myös merkittävä painoarvo metsätalouden ohjauksessa. Kemera on tarkoitettu lähinnä tueksi heikosti kannattavalle toiminnalle. Kemeralla tuetaan alkuvaiheen hoidon ja puuhuollon kustannuksia, kunnes toiminta muodostuu kannattavaksi. Siihen menee yleensä puolet kiertoajasta.
Kysymys on siis kannattamattomasta toiminnasta, jota se ei kuitenkaan kaikille osapuolille ole. Teollisuus saa edullisesti puuta ja saa kaikkinensa työn kustannukset katetuksi. Ne lankeavat kuitenkin metsänomistajien maksettavaksi ja ovat metsänomistajille tappiollista toimintaa. Kemeralla tulos saadaan hieman plussan puolelle.
Hankinnalla päästään samaan tulokseen. Työn kustannukset saadaan katetuksi, mutta eipä sille puulle juurikaan mitään hintaa jää.
Olisiko edunvalvonnasta? Ainakin menettelytavoista on, metsänhoidon ja ennen muuta puuhuollon järjestämisen osalta.Onhan Metsään.fi ohjelma palvelutori myös metsänomistajille. Mahdollistaa metsäomistajien suoran toiminnan Metsäkeskuksen kanssa. Ei tarvita enää välikäsiä, ei ainakaan kaikissa asioissa ja palvelu on ilmainen. Kevään Kemera ruuhka on siitä hyvä esimerkki.
Sopii myös metsäsuunnitelmasta ja sekin on ilmainen. Tietoja voidaan aina päivittää.Metsätalouden perusteisiin puuttuva kehittäminen on isoissa asioissa. Millään pikkuasioilla ei saavuteta mitään. Kemerat, metsävähennys tmv. on tarkoitettu ylläpitämiseen, ei kehittämiseen ja ovat tukea sille, että puun tuottaminen on vielä jollain tavalla kannattavaa.
Puun tuottamisen rakenteisiin ei puututa ja se on ymmärrettävää. Palkansaaja yrittäjä tai teollisuusmonopoli, eivät lähde syömään saavutettuja etuuksiaan. Yhteiskunnasta puhumattakaan?
Tässä mielessä uudet ajatukset ovat tervetulleita, jos ne palvelevat myös metsänomistajia.
Metsäkeskus on palaamassa juurilleen viranomaistoimijaksi. Se on hyvä asia ja metsänomistajille ilmainen Metsään.fi palvelu on kehittämisen arvoinen työkalu tässä toiminnassa.Metsätalouden ongelmat eivät ole ratkaistu tällä uudella Data ohjelmalla, mutta uusi edistysaskel se on joka tapauksessa. Jos metsänomistajat kokevat tämän edistävän ja tukevan puukauppaa, on yksi merkittävä askel saavutettu.
En tiedä onko tämä siihen riittävä ja mikä mahtaa olla mittaustarkkuus, mutta oikeudellisesti sitova ennakkomittaustulos puukaupassa on välttämätön. Puukauppa on tällä hetkellä tyhjän päällä, sinne mahtuu paljon hyvää, mutta myös paljon hyväksikäyttöä ja ongelmista huolimatta sitovaa ennakkomittaustulosta ei vaadita.
Uusi Data ohjelma voisi antaa tähän ratkaisun ja olisihan se sitten kaikkia osapuolia sitova mittaustulos. Myös metsänomistajia, sillä uskoisin metsänomistajien koneurakoinnin ja tiedon tarpeen omissa metsissään lisääntyvän.Onhan se niinkin, että epäsuhta puuhuollon kustannusten välillä, verrattuna puun hintaan, tuskin korjautuu millään metsänhoidollisella toimenpiteellä tai innovaatiolla. Alaa on tutkittu ja kehitetty jo vuosikymmeniä, mutta kustannusten osalta on menty koko ajan huonompaan suuntaan.
Niin hyvä ja välttämätön, kuin toimiva logistiikka onkin, laskun maksaa aina metsänomistaja.
Olisi aika jo metsänomistajien aktivoitua ja puuttua rakenteisiin. Kustannuksiin voidaan puuttua rakenteissa, josko sieltä löytyisi parannettavaa esim. puukauppatavoissa, puuhuollon järjestämisessä tai esim. metsänkasvatuksessa?Kymmenen euroa arvokasvuksi ei riitä. Energiapuulla se on paljon vähemmän, korkeintaan muutaman euron. Se, että jotain puusta vielä maksetaan, on kompensaatiota puukaupan paremmista tuotoista ja puun hinnasta, jota Kemeralla tuetaan. Tällä hetkellä tuotto menee logistiikan kustannuksiin ja näin puun tuottaminen on tappiollista.
Sillä ei ole väliä, tekeekö puukaupan ostopalveluna, vai tekeekö itse. Puun hinta riittää työn kustannuksiin, mutta ei juurikaan muuhun.
Työn kustannukset ovat metsätalouden tuottoa ja niiden merkitys nykyisessä tilanteessa on merkittävä. Saahan edes työn kustannukset, mutta nekin pystykaupoissa jäävät ostajan nautintaan. Myös puulle pitäisi saada hintaa.
Se on totta, että tuotto-odotukset ovat kaukana tulevaisuudessa. Tällä hetkellä ne ovat logistiikan kustannuksissa. Eivät kuitenkaan nykyisissä hankinnoissa, vaan paremminkin puuhuollon järjestämisessä (omana toimialana) tulevaisuudessa. Myös metsänkasvatuksen paremmin tuottavissa malleissa.
Vanhojen metsien illuusio on valitettavasti jo mennyttä aikaa. Kieltämättä vielä on tarjolla puustoisia tiloja, mutta harvemmin. Tällä hetkellä tarjotaan nuoria metsiä, joiden tuotto on heikkoa ja jopa olematonta. Nuorissa metsissä mennään jo nollatoleranssilla.
Voidaan sanoa jopa tuotto-odotusten kulminoituvan logistiikan kustannuksiin, ei niinkään puun tuottamiseen. Eli tuotto-odotukset ovat suuremmat logistiikassa kuin puun tuottamisessa.
Valitettavasti puuta kulkeutuu muuallekin kuin jalostukseen ja jalostukseenkin paljon ilman, että metsäomistaja on siitä tietoinen, tai on kykenemätön sitä valvomaan. Metsänomistajien puilla käydään kauppaa ja sitä käydään muutoinkin kuin vaihtokauppana. On aivan turha hurskastella ajatuksella, että kaikki menee aina sopimusten ja mitattujen puumäärien mukaisesti.
Kieltämättä menestymistä puoltaa ammattimaisuus, mutta eihän sekään riitä, sillä metsänomistajilta puuttuu toimiva edunvalvonta. Kipeimmin se puuttuu juuri niiltä metsänomistajilta, jotka sitä tarvitsevat.
Puukaupassa on puutteita ja se korostuu juuri näissä riskiryhmissä. Tehdään sellaisia sopimuksia kuin tehdään ja valvonta on sitä mitä on. Tehdään luokattoman huonoja puukauppasopimuksia heikoimmillaan.
Metsänomistajien etujärjestön nyt, kun toimivat kanavat on luotu (näin ainakin väitetään), on huolehdittava jäsenistönsä edunvalvonnasta ja se on toteutettava kaikille maksaville jäsenilleen tasapuolisesti. Nykyisessä toimintakulttuurissa se tuskin on mahdollista muutoin, kuin yhtäläisten pelisääntöjen ja normituksen kautta.Eihän jatkuva kasvatus ikuista ole, tuskin niin on tarkoitettukaan. Kannattaa uudistaa ajoissa, ennen kuin harvennusten tuotto on hiipunut ja ennen kuin uudistaminen on väistämättä edessä. Siitäkin huolimatta metsän arvokasvua ja kiertoaikaa voidaan lisätä.
Toisaalta onko sillä väliä, oliko kysymys jaksollisesta vai jatkuvasta kasvatuksesta. Enemmänkin kysymys on kalustosta ja noudatettavasta logistiikasta ja siitä, voidaanko metsän kasvatukselle asetettavia vaatimuksia noudattaa.