Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Poloho. On pidetty että teollisuus hallitsee puuhuoltoa monopoliasemassa. No että metsäkonemiehet hallitsevat, ei siinäkään ole mitään uutta. Venäläiset ovat kuitenkin omavaraisia, ei heille tarvitse tarjota Kemeraa. Riittää kun Suomalaiset maksavat Venäläisestä puusta tupla hinnan. On se niin kallista tämä Suomalainen puun korjuu Venäjälläkin?
Ei oikein innosta konemiesten tarjoama harvennuspörssi, sillä sen tuotto menee korjuun kustannuksiin. Kemera hieman auttaa tilanteessa, mutta niinhän se on, metsien alkuvaiheen kasvatus on kemeran varassa.
On puututtava rakenteisiin. Kustannusrakenne on muutettavissa rakenteita muuttamalla. Metsänomistajien ei auta haikailla hankintakauppojen perään, sillä ongelma on pystykaupoissa. Niillä teollisuus hallitsee puukauppaa ja puuhuoltoa suvereeniasemassa ja ei anna tilaa metsänomistajille, ei myöskään hankintakaupoissa. Mhy:n korjuupalvelu on hankintakauppoja.
Niin hyvä ja välttämätön kuin harvennuspörssi onkin. Väittäisin sen ja puuhuollon yleensä, lähtevän toimimaan vasta sen jälkeen, kun kaikille avoin kilpailu on avattu. Se edellyttää pystykauppamuodon lakkauttamista ja yhtäläistä porttihintaa kaikille, niin kuin Lauri Vaara on esittänyt.Hieman ontuu perustelut siitä, että tili tehdään seuraavilla hakkuukerroilla ja että se varmistetaan omalla työllä, kun lähtökohtaisesti sen tilin on tultava joka tapauksessa. Työn jäljen on oltava riittävä myös urakoitsijoilla.
Eräskin huippuhyvä eh. koivikko hakattiin pilalle viime viikolla. Säipäleet jätettiin jäljelle ja ainakin tässä kohteessa Kemera tullaan maksamaan metsän hävittämisestä.
Metsänomistajat maksavat seuraukset ja korjuun kustannukset ja onhan se kohtuutonta siitäkin lähtökohdasta, että rengit tienaavat paremmin, niin kuin tuolla edellä viitataan ja kun puullekin pitäisi saada hintaa.
Kysymyshän ahneudesta ja puuhuollon tulehtuneesta kustannusrakenteesta ja myös rakenteiden muutospaineista.
Esim. eri-ikäismetsänkasvatuksesta ei makseta Kemeraa. No ei siellä ole viljelykustannuksiakaan, eikä Kemera kelpoisia kohteita.Rankasti säänneltyä ne ovat metsäasiat EU:ssa, siinä kuin meilläkin.
En tiedä, onko metsäosastoilla pyrkyä puuhuollon järjestämiseen tällä hetkellä. Epäilen, ettei välttämättä ole. Markkinat voivat olla avautumassa lähitulevaisuudessa.
Joskus 60-luvulla puuhuollon herruuteen on ollut perusteensa. Ja onhan yhtiöt kokeilleet sen jälkeen eri vaihtoehtoja ja päätyneet lopulta palveluiden ostamiseen urakoitsijoilta ja maksattamiseen metsänomistajilla.
Ajat kuitenkin muuttuvat ja vaatimustaso sen mukana. Ettei vaan tämä nykyinen järjestelmä ole joiltaan osiltaan matkansa päässä. Muutospaineisiin se ei ainakaan ole reagoinut. Voi olla metsänomistajien passiivisuudesta, mutta myös muutoshaluttomuudesta ja paikalleen jäämisestä. Se ei ole hyvä olotila, eikä edesauta alan kehittymistä.Tästä nykytilanteesta ja siihen johtaneesta korruptiosta. Lauri Vaara, joka on selvittänyt näitä puukaupan ja puuhuollon syvimpiä syövereitä, toteaa korruptiosta näillä palstoilla edellä, ainakin viime marraskuussa. Viittaa samaan kuin Korpituvan Taneli tuossa edellä.
”Määrätehokkuuden tavoite edellytti maksajan eristämistä korjuusta. Maksaja eristettiin puun pystykaupoilla. Siitä alkoi pystykaupan korruptio, metsäyhtiön puunkorjuu isännättömällä rahalla.”
”Pystykaupan korruptio on puun ja korjuutyön kauppojen sitomista kytkykaupaksi ja metsäyhtiön kalliin korjuutyön myymistä pimeästi ja pimeällä hinnalla.”
Nämä ovat asioita, joita jokainen vähänkään valveutunut metsäalan toimija seuraa ja voi todeta omassa toiminnassaan.
Asiahan on juurikin niin kuin kerrot. Nykyisellään hankintahakkuut ovat heikoilla. Jollain hinnalla ja jollain tavalla puuta vielä kitkutellaan tien varteen, eikä hankintahakkuiden tuotto innosta metsänomistajia hankkimaan metsäkoneita. Näinhän se on tarkoitettukin ja metsänomistajien ohjaus on toiminut hämmästyttävän hyvin. Metsänomistajat on pidetty puuhuollon ulkopuolella.
Siitä syystä toimintatapoja on syytä muuttaa. Porttihinta kaikille ja jää metsänomistajien päätettäväksi, toimittavatko itse, vai ostavatko palveluina.Se on Jätkä metsänomistajalle puolet riittää oikein hyvin, jos vaan työlle ja puulle aletaan saamaan hintaa. Sehän on tällä hetkellä säänneltyä, niin kuin itsekin kirjoituksillasi osoitat.
Teollisuudelle kaikki korruptoitunut puu on edullista, olkoon vaikka hankintapuuta.
Teollisuuden miinustamista kantohinnoista on pitkä matka metsänomistajien hankintahintoihin ja siihen, mitä lopulta puusta maksetaan metsänomistajille.
Tukkien kantohinnat ja hankintahinnat ovat kuta kuinkin saman suuruiset, vaikka kantohinnoista on jo vähennetty metsänomistajilta puunhinnasta perittävät korjuun, kuljetuksen ja metsäosaston kustannukset.
Metsänomistajien on vielä vähennettävä hankintahinnasta omat korjuun, kuljetuksen ym. kustannuksensa. Tiedä vaikka metsäosastot perivät vielä hankintahinnasta omat kaukokuljetuksen kustannuksensa. Ainakin puiden vastaanottokustannukset peritään. Tiedothan eivät ole julkisia ja perintä tapahtuu pimeästi puun hinnasta.
Jäähän tähän puun todellisten hintojen haarukkaan todella iso ero ja se kaikki lankeaa metsänomistajien maksettavaksi.
Minä en ainakaan epäile ja eihän siitä ole mitään epäilystäkään. Teollisuus kyllä ostaa kaiken tarjolla olevan puun ja näillä hinnoilla sitä saa.Urakoiden kilpailuttamisella, jolla tarkoitetaan tässä tapauksessa monopolin sisällä tapahtuvaa kilpailua, ei ole mitään tekemistä puuhuollon kilpailuttamisen kanssa. Puuhuollosta käytävään kilpailuun metsänomistajat eivät pysty vastaamaan. Siihen 10- 20 % markkinaosuus on riittämätön. Kysymys on enemmänkin sääntelystä ja siitä, miten tähän tilanteeseen on tultu ja miten metsänomistajat on onnistuttu pitämään puuhuollon ulkopuolella?
Voisihan ne tuet hyvinkin hoitaa verottajan kautta vähennyksinä, ei tarvittaisi niitä käsittelijöiden armeijoita. Verottajalla ne jo ovat valmiina ja saataisiin samalla metsäpuolelle pesiytynyttä sääntelyä purettua.
Tiedä sitten, laittavat vielä kiinteistöverolle ja maksattavat metsäomistajilla. Aina löytyy joku sossu ja hyvä perustelu sille, miten hyödyllistä on maksattaa metsänomistajilla.
Kemera tuet, niin tarpeelliset ja hyödylliset kuin ne ovatkin, ovat lopulta häviävän pieni raha, verrattuna tulonsiirtojen ja sääntelyn vaivaamaan metsätalouteen.
Ei metsänomistajien puunhankinta omista metsistään ja omalla kalustolla ole kiinni mistään koulutuksesta, ei se ole kiinni rahasta, kaluston hankkimisesta tai motomitan sallimisesta, eikä mistään muustakaan asetetusta rajoituksesta. Vaan on nimen omaan osoitus siitä ja vuosikymmeniä jatkuneesta sääntelystä, josta hyvästä esimerkistä käy. Eihän niitä motoja ole metsänomistajilla.