Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
MaalaisSeppo olet kyllä harvinaisen oikeassa, kysymys on vaikeasti ymmärrettävästä ja sisäistettävästä asiasta.
Tuosta selkokielestä, korruption esille tuomisesta ja lahjonnasta. Uskoisin että, minulla ei ainakaan ole mitään muuta, kuin pitkän kokemukseni kautta hankittua ja se mitä täällä keskusteluissa on esille tuotu ja mitä tämänkin viestiketjun aloituksessa LV toteaa ja on laajasti tutkimuksissaan ja kannanotoissaan todennut. Olen voinut yhtyä näihin näkemyksiin, vastaavat kyllä sitä todellisuutta, missä tälläkin hetkellä mennään.
Uskoisin korruption ja puukaupan olemuksen olevan siinä, ei voi olla, että asiasta ei ole annettu tietoa.Kovin näyttää väitöskirjan lukeminen jääneen laihaksi ja vanhan aikaiseksi. Sanallakaan ei puututa varsinaiseen antiin, vaikka kysymys on tälläkin hetkellä samoista puukaupan ja korjuun ongelmista. LV on ollut aikaansa edellä jo vuosikymmeniä sitten.
Siellä väitöskirjan tiivistelmässä (seloste) todetaan mm. Erikoiskonekorjuu on viety yksityismetsään puun pystykaupan järjestelmällä, joka käytännössä on toiminut metsäyhtiöiden ja MTK:n välisenä korjuutyön yksinostosopimuksena. Se ohjaa metsätalousyrittäjät ostamaan vain metsäyhtiöiden erikoiskoneilla tuotettua korjuutyötä. Järjestelmän yksinostosopimuksen luonnetta tukee metsäyhtiöiden pyrkimys kieltäytyä koneella teetetyn yrittäjien tai metsänhoitoyhdistysten hankkiman toimituspuun ostosta. Metsäyhtiöt näyttävät siis pyrkineen yksinoikeuteen korjuun palkkatyön teettämisessä.
Korjuutyön kilpailu puuttuu, johtuen kauppatavasta (pystykaupanjärjestelmä) ja korjuutyön yksinostosopimuksesta, vaikka käytännössä korjuu-urakoitsijat kilpailutetaan lähes hengiltä.Lauri Vaaran väitöskirjassa kerrotaan metsänvuokrauksesta, samoin tuotantokoneiston vuokrauksesta, kuin myös puukaupan muutostarpeesta.
Lähtökohta on, että noudatettaisiin yhtä ja samaa kauppa- ja mittaustapaa, niin että ei käytettäisi metsänomistajille omaansa ja teollisuudelle omaansa, vaan voitaisiin harmonisoida ne yhdeksi kauppa- ja mittaustavaksi, niin kuin Ruotsissa tiettävästi on ja siellä noudatetaan ainakin mittauksen osalta.
Jää sitten myyjän harkintaan, kenelle myy ja ketä käyttää puun toimittajana, vai toimittaako itse. Näinhän se toimii tälläkin hetkellä.
Työjohto, aikatauluttaminen, logistiikan ohjaus mm. on jo tänä päivänä yhä enemmän siirtyneet puun toimittajien tehtäväksi.
Menee oston kautta ja puun toimittajina toimivat motoyrittäjät/yhteenliittymät, metsänomistajien yhteenliittymät, yhtiöt yhteisöt yksityiset, mitä vaan.Hyvä että luetaan ja on syytä lukea edelleen, sillä monet tänne kirjoittajat epäilen, eivät ole lukeneet, eivät ainakaan ole sisäistäneet mitä tarkoitetaan ja mitä pystykaupan korruptio on. On täysin mahdotonta käydä oikomaan kaikkea käsityksiä mitä tänne tarjoillaan.
Kuusessa ollaan. Ongelma poistuu kauppatapaa muuttamalla. Ei tarvita mitään uutta väliporrasta. Nykyinen toimiva organisaatio ja logistiikka ovat olemassa. Jos sen toimintoja uudistetaan ja täydennetään metsänomistajien puun tarjonnalla, niin siinä se on.
Siirtymällä yritysmuotoiseen puun korjuuseen, korruptoitunut pystykauppa poistuu, ei vuokrametsiä, ei vuokrakalustoa, ei kytkykauppoja, siirrytään laskutusmalliin, yhtäläinen mitta kaikille, osto niin kuin tälläkin hetkellä ja työjohto siirtyy entistä enemmän puun toimittajille jne. En tiedä mikä tässä on niin vaikeaa?
Aivan Metsuri motokuski. Vaikea siitä pystykaupan korruptiosta on yli päästäkään. Kyllä vuokraustoiminnassa hinta pitää saada tietää ja vielä eriteltynä. Pystykaupassa sen estää yhtiön ja urakoitsijan välinen kytkykauppa, puun ja korjuutyön paketointi ja hintojen piilottaminen.
LV on asiaa selvittänyt ja toteaa. Pystykauppa on metsänvuokrausta. Ja toteaa sen lisäksi mm. Metsäosaston integroituminen menee vielä pitemmälle: Metsäosasto ei tuota puita omilla yrityksillään, vaan harjoittaa vuohratuotantoa vuokraamalla puunhankkijan tuotantokoneiston omaan käyttöönsä.
Toteaa myös. Vuokramuotoinen puunkorjuu on suurelta osin syrjäyttänyt yritysmuotoisen korjuun.Ei kai Metsuri motokuski väitä, että maatalous tai kaivannaisteollisuus ovat elinkeinotoiminnan vuokrausta, niin kuin metsätalous on. Ja että tuotteen ostaja käy lypsämässä lehmät, teurastamassa karjan tai louhimassa kallion, niin kuin metsätaloudessa käydään. Eli hankkimassa edun, joka ostajalle ei normaali tilanteessa kuulu. Kysymys ei myöskään ole mistään liikesalaisuudesta, vaan pystykauppaan sisältyvästä korruptiosta.
Sitä pitää kaikella tavalla yrittää osoittaa musta valkeaksi ja pidättää edut itsellään tai edustamallaan taholla. (Tarkoitan tällä ideologisia tavotteita). Jätkä sentään tunnustaa, että ei kiinnosta, vaikka kysymys on toisen elinkeinon harjoittajan merkittävästä kuluerästä ja sen vähennysoikeudesta.Kyllä A. Jalkanen ja joo miehet sen tietävät, että sääntelyä ei olla lisäämässä, vaan nimen omaan vähentämässä ja nimen omaan korruptoitunutta sääntelyä ollaan vähentämässä.
Ei myöskään kannata tehdä epämääräisiä viittauksia. Tuolla edellä oli korjuukustannusten vähennysoikeudesta ja oli myös piilotuesta, halvasta hankintapuusta verrattuna kalliiseen pystykauppapuuhun ja siitä, että hintaeroilla piilotukea syntyy. Tulonsiirtoja, joilla maksatetaan korjuun kustannuksia toiskertaan. Ensin vähennysoikeuden puuttumisena, sitten tulonsiirtoina ja kun lähtökohtana on, että korjuun kustannukset on jo vähennetty puun hinnasta.
HALPAA, HALPAA! Ei tarvitse ihmetellä jos puu on HALPAA! Tämäkin sääntely siihen vaikuttaa.Kiitos vaan kohteliaisuudesta. Tämähän alkaa olla jo ylellisyyttä. Elähän huoli Jätkä.
Näinhän se on kuin Puun takaa esität. Kysymys on urakoitsijalle maksettavasta erästä, jonka puutavarayhtiö perii puun hinnasta.
Se, että maksaja laskua vastaan olisi metsänomistaja, totta kai puutavarayhtiö hyvittäisi sen puun hinnassa.
Kysymys on merkittävästä kuluerästä, jonka metsänomistaja saisi vähennykseksi verotuksessaan.
Se, että puutavarayhtiö pidättää vähennysoikeuden itsellään, tarkoittaa piilotukea metsänomistajilta puutavarayhtiölle.
Eipä silti, metsänomistajat maksavat piilotukea puutavarayhtiölle myös hankintakaupoista pystykauppojen hyväksi. Puhutaan miljardiluokan tulonsiirroista, eli ns. isännättömästä rahasta.
Mikä on sitten lahjontaa, kuka maksaa kenellekin ja millä perusteella, on lukijan pääteltävissä ja vaatii kyllä tarkemman perehtymisen.
Kauppatavan muuttaminen purkaisi näitä kantorahatulon loukkuja ja avaisi ansaintamahdollisuuden myös metsäomistajille, joka nykyisellä sääntelyllä on estetty. On kilpailuviraston asiaa.Jätkä puukauppajärjestelmän kehittämiseen on monenlaisia syitä. Jees kirjoittaa tuolla edellä. ”Tuo kyllä tuntuu aika hullulta ajatukselta, että ulkopuoleisen kuuluisi saada tai edes nähdä kuitti kahdenvälisestä kaupasta joka ilman muuta korjuuyrittäjän ja metsäyhtiön välinen on”.
Ensinnäkin tarvitaan lasku kuitti ei riitä ja onhan tämä aika pöyristyttävää että metsänomistaja ei saa edes nähdä ”kuittia” vaikka on korjuun kustannusten maksaja. Saatikka että saisi hyödyntää kulut verotuksessaan.
Näinhän se on tällä hetkellä, toiminta ei ole julkista ja kustannukset piilotetaan metsänomistajalta.