Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Pekuloorahan sitten. Pystytukin hintaan on lisättävä korjuun eli metsäosaston kustannukset, ennen kuin sen hinta on vertailukelpoinen hankintatukin kanssa.
Eihän sillä ole kannatusta, jos raakkikoneiden reservaatti ohjataan metsänomistajille, epäkelvot leimikot ja vielä omalle vanhentuneelle logistiikalle ja kerman kuorivat sopimusyrittäjät päältä. Tällä ei juurikaan ole kannatusta ja eroa nykyiselle hankinnan käytännöille. Sanoisin ettei mitään järkeä, niin kuin ei hankinnan käytännöissä yleensäkään ole ollut. Eiköhän MG pyri aidosti puuhuollon keskittämiseen ja metsänomistajien mukaan ottamiseen.
Se ei ole yllätys, että konemiehet torjuvat metsäomistajien mukaan tulon. En näe isoakaan eroa siinä, ostaako metsäosasto korjuupalvelun metsänomistajalta vai konemiehiltä. Metsänomistajat joilla tämä valmius on, heidän pitäisi päästä korjuupalvelun piiriin, myös metsänomistajien yhteenliittyminä. Tässä tarkoituksessa metsäosastojen hallinnoima logistiikka pitäisi riittää. On paljon vaadittu, jos metsänomistajilla täytyy olla omat tehdastoimituksensa ja oma logistiikkaketjunsa. Se kertoo syrjinnästä ja on voimavarojen tuhlausta. Puuhuolto voidaan hoitaa keskitetysti ja sen estämättä, että kilpailu toimii, jos vain yhteistä tahtoa löytyy.
Puuhuollon kilpailusta ei haluta keskustella, tarjoillaan mieluummin muuta, ilmeisesti ei tolkuta mistä on kysymys. Hankintakauppa ei riitä täyttämään tätä kilpailun kriteeriä. Metsänomistajalle on jäänyt vain maksajan rooli, eikä tarvitse ihmetellä jos kannattavuus on heikko. Kyllä metsänomistajalla kuuluu olla mahdollisuus ja oikeus toimittaa puuta metsäosastolle/teollisuudelle siinä kuin konemiehilläkin. Onhan se aika erikoista ja poikkeuksellista, että metsänomistajalla tätä oikeutta ei ole, vaikka kysymys on hänen metsistään ja hänen puistaan. Ja näin kun on, ei myöskään kilpailu puuhuollosta ole voinut toteutua. Minun mielestäni selvä kartelli ja onhan tämä sellainen asia, jota suojellaan kuin valtiosalaisuutta.
Puun ja korjuun kilpailutus ei vielä tarkoita sitä, että metsäalalla olisi toimivaa kilpailua. Konemiehiä kilpailutetaan ja puuta kilpailutetaan, mutta puuhuoltoa ei kilpailuteta. Eli se varsinainen ongelma, eli puuhuollon kilpailutus puuttuu. Konemiehet ja metsäosastot hallitsevat puuhuoltoa monopoliasemassa ja voivat määritellä vapaasti puuhuollon kustannukset ja perinnän metsänomistajilta.
Jotta yksityismetsissä saataisiin kilpailua aikaiseksi, metsänomistajat pitäisi kilpailuttaa ja koska näin ei ole tapahtunut, myöskään kilpailua puuhuollon kustannuksista ei ole muodostunut.
Väittääkö Jätkä, että metsänomistajat eivät ole menettäneet mitään, kun ovat luopuneet puuhuollosta. Minun ajatusmaailmassani näin ei ole. Ovat menettäneet ja paljon, ja jota menetystä voidaan pitää dramaattisena tai jopa traumaattisena yhteiskunnassa.
Korjuun (logistiikan) osuus on jo huomattavasti suurempi osuus puukauppatulosta ja on ollut konemiesten ja metsäosaston vapaasti määriteltävissä ja käytettävissä, ja siitä yksinkertaisesta syystä, että kilpailua ei ole. Näin on voitu menetellä, sillä kilpailija metsänomistajat on suljettu kilpailun ulkopuolelle. Maksaja on ulkoistettu niin sanotusti ja lopputuotteen hintaan (Jätkä) sillä on korottava vaikutus.
Jätkä ulkoistaa nyt rööhxxxxxxxx tuon metsänomistajan hankintamoton mittalistan, tai peräti moton, vai oiskoon tuolla aikaisemmin ulkoistanut korjuun kustannukset loppukäyttäjälle. Näin hän tekee, vaikka kysymys on aivan muusta.
On vain todettava, että hankintakauppa on mennyttä aikaa. Sillä ei ole tulevaisuutta, eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Onpahan vaan sellainen häviävän pieni osa klusteria, saavat metsänomistajat olla mukana puun toimittajina, vaikka heidät muuten on suljettu sen ulkopuolelle?
Näin se on. Ainahan urakoitsijaksi pääsee, mutta se ei kuitenkaan ole sitä palvelun ostamista metsänomistajalta.
Sehän se kyllä riittäisi, jos metsäosasto ostaisi sen palvelun metsänomistajalta. Siirtyisi motokantaan puuntoimittajana. Vai oliko se metsänomistajalle tarkoitettu moto ilman mittalaitetta, tai ainakaan sen käyttö metsänomistajan käytössä ei ole sallittua?
Puunhintasopimuksista on jouduttu luopumaan, mutta ei se tarkoita kilpailulain vastaisuudesta luopumista. Päinvastoin, mentiin toiseen äärimmäisyyteen. 90-luvulla ”osittaisen kansallistamisen toimet” ja puukaupasta metsänomistajien sulkeminen (maksaja) on se seikka, jonka seurauksia on mitattu näihin päiviin asti ja mitataan edelleen. Kysymys on valtavista tulon siirroista elinkeinoelämän hyväksi.
Ei täällä kukaan ole väittänytkään, että korjuun pitäisi olla kokonaan metsänomistajien hallussa, tai että puunhinta määräytyisi jollain muulla tavalla kuin markkinoilla. Mutta puukaupassa korjuusta ja sen seurauksista (tuotoista), metsänomistajat pakotettiin luopumaan.
Hyvä kysymys MaalaisSeppo. Minulla ei ole antaa vastausta esittämääsi kysymykseen. Lähden kuitenkin siitä, että puuhuollon sääntelyn purkamiseen on keinonsa. Lähtökohtahan on, että metsänomistajat on suljettu puukaupan (pystykauppa) ulkopuolelle ja kun näin on, metsänomistajien katsotaan noudattavan hankintakauppaa, joka on jäänne jostain menneestä ajasta. Hankintakauppa ei vastaa logistisilta arvoiltaan nykyaikaa ja on monin tavoin epäedullinen kauppatapa metsänomistajille.
Puukauppa muodostuu kahdesta osasta, puun hinnasta ja korjuun kustannuksesta. Kyllä metsäosastojen pitää pystyä ottamaan puuta vastaan myös metsänomistajilta, siinä kuin konemiehiltäkin. Maksaja vain muuttuu.
