Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Sanoisin, että on vähemmän demokraattista toimintaa, tuolla edellä tukipolitiikkaa. Vaikutetaan kyllä kohderyhmään, saadaan tuottoa aikaiseksi ja hyödyt mitataan sitten toisaalla, mutta ei kohderyhmälle. Se on vähän kuin maataloudessa, tiedetään montako senttiä jää tuottajalle. En tiedä tuottajaa, onko isäntä talossaan, vai vuokralainen ”kollektiiville”, mutta metsätaloudessa asia lienee selvä. On vuokralainen kollektiiville. Metsänomistajat on suljettu puun ja korjuun ulkopuolelle ja se tarkoittaa. Puuhuollon sopimusneuvottelut käydään ilman metsänomistajia ja ilman, että metsänomistajat voivat sopimuksiin esim. kilpailijoina vaikuttaa, vaikka joutuvatkin puuhuollon kustannukset maksamaan. Menettely syö koko ajan puun hintaa.
Sanoisin, että on hyvinkin epädemokraattista toimintaa. Tuetaan hieman ja mitataan sitten etuudet toisaalla. Ei taida olla edes mistään normista kysymys, vaan vapaasti punaparonin toiminnasta.
Niin tarpeellisia kuin tuet ovatkin, ei se kuitenkaan muutamasta roposesta ole kiinni. Paremminkin jää kiinni metsänviljelyn ja metsänhoidon kustannuksista, jotka sentään pahimmillaan ovat moninkertaiset tukiin nähden. Se näkyy myös metsänomistajan tuloissa. Eipä sieltä juurikaan metsäomistajan pussiin ole jäämässä, vaikka nuoren metsähoidon tuki on noin puolet tuloista. Ja se pankkikin on suhteellisen kaukana, jossain 40 v. edessä päin.
En tiedä millä ne hoidon rästit sitten ovat purettavissa, jos kerran tuetkaan siihen eivät ole riittäneet. Ei ainakaan niillä muutamalla prosentilla, joita tarjotaan ja jotka eivät edusta kokonaisnäkemystä.
Hyvinkin voi olla jatkuvan toiminnan tukemista, niin kuin Timppa sanoo ja samalla torjuu näkemyksen. Paljon on käytetty yhteiskunnan ja metsänomistajien rahaa tappiollisen toiminnan tukemiseen, vaikka vaihtoehtojakin on. Tuppaa vaan olemaan niin, että vaihtoehdot torjutaan. Niistä ei ole soveliasta edes keskustella, sillä punaväri on kova väri metsätaloudessa ja tuottoisaksi muodostunut palvelutuotanto, jonka puolesta toimitaan.
Tuo 40 v. tuottamaton ja tappiollinen ajanjakso on kyllä käytettävissä hyödyllisemmälläkin tavalla. Jäisivät ainakin metsäviljelyn ja metsän ensihoidon kustannukset ja valtava työmäärä vähemmälle huomiolle. On hoidettavissa esim. metsänomistajien elinkeinorakenteen kautta, jos kerran teollisuuden metsäosastoilla ja urakoitsijoilla halukkuutta muutokseen ei ole.
Merkityksettöminä ja tarpeettominakin taimiston ja nuoren metsänhoidon tukia pidetään, vaikka niillä on perusteltu kalliiden ja huonosti tuottavien töiden tekemistä. Toki hyvä metsänhoito ja tuottoisa puunmyynti pystyy kulut kattamaan ja onhan pienetkin tuet tulopuolta, mutta onhan mitalilla myös toinen puolensa. Mitä ovat sitten ne huonosti tuottavat työt, joita on tuettava. Löytyykö niille vaihtoehtoja. Voitaisiinko metsänhoitoa ja korjuun logistiikkaa toteuttaa vaihtoehtoisilla tavoilla. Ovathan tuettavat työt menoeriä myös metsänomistajalle, ja ovat menettäneet metsätalouden tuottoina (paljonkin) enemmän, mitä tukina ovat saaneet. Aloituksen 100 milj. säästöt, vaikka elitistisiä ja ajankohtaisia ovatkin, niihin voi sitoutua, voisivat olla myös metsätalouden elinkeinorakenteen kehittämiseen.
Samoilla linjoilla, moton ja keilauksen tuloksia ei ole syytä asettaa vastakkain. Riittää kun moton mittaustulos antaa oikean tuloksen ja että siihen voidaan luottaa.
Pätee myös metsätilakauppaan. Hyvä mututuntuma on kuitenkin usein aivan riittävä tulos, kun otetaan huomioon kohteen muut arvot tai sitten arvottomuus. Eivät tarkatkaan mittaustulokset poista virheen mahdollisuutta. Kauppaa käydään yleensä tarjousten perusteella, jolloin myös ostaja kiinnittää huomiota samoihin asioihin, sanoisin kuitenkin ettei välttämättä myyjän samoihin.
Metsään.fi on hyvä siinäkin, että sitä päivitetään viran puolesta kaiken aikaa. Ei pääse vanhenemaan.
Onhan täällä tuohelle paskantajia aivan riittävästi. Löytyy sivutoimisia metsänomistajia laidasta laitaan, mutta niitä varsinaisia metsänomistajia ei juurikaan ole. En väitä että pitäisi olla, mutta en usko myöskään metsänomistajien tyhmyyteen, etteivät ymmärrä omaa etuaan.
Niin se vaan on, että näille ”tuohelle paskantajille” sopii oikein hyvin, että metsänomistajat pidetään sivuraiteella ja maksajan roolissa. Ei vastusteta, vaikka puuhuollon kustannuksista ja oheistoiminnoista on muodostunut se varsinainen metsätalouden tuottava toimiala. Meittin metsässä käydään toteuttamassa näitä yhteiskunnan yleviä tavoitteita, työtä toimeliaisuutta ja toimeentuloa. Metsänomistajista ja puunhinnasta ei niin väliä.
Kuten todettu, minulle sopii hintataukoksi vaikka pinta-alaperusteinen puukauppa avohakkuualueella ja kuutioperusteinen harvennuksilla. Mieluummin kuin korruptoituneeksikin todettu pystykauppapuun hintataulukko, josta on pimeästi vähennetty, ilman mitään julkista tietoa, puunhankinnan kustannukset.
Jätkä. Valitettavasti minulla ei ole esittää kuittia, eikä sitä ole esittää kenelläkään muullakaan. Pystykaupassa käytäntö on, että korjuun kustannukset vähennetään puun hinnasta. Siitä ei tule kuittia ja se toteutetaan urakoitsijan ja metsäosaston välillä tilitysmenettelyn kautta, josta ne siirtyvät puun hintaan. Metsänomistajat eivät saa kuittia, ei edes laskua, joka olisi toivottavaa, on ollut esillä näissäkin keskusteluissa. Sitä on toivottu ja se mahdollistaisi korjuun vähennysoikeuden metsänomistajalle.
