Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Painotus kohdasta uskossaan väkevät sopii myös poliittiseen ulottuvuuteen, jolle avohakkuut eivät suinkaan ole vierasta.
Vierasta ei myöskään ole kantohinnan kulut, jotka eivät ole tehtaan lopputuotteen kuluja. Kyllä ne ovat puuhuollon, korjuun kuljetuksen ja metsäosaston kuluja, jotka vähennetään etukäteen puun hinnasta.
Ainahan se on Ay liikkeelle sopinut luoda hyvätuottoista työtä ja väittää muuta. Puuhuolto sopii siihen tarkoitukseen oikein mainiosti. Metsäsampo jauhaa Ay liikkeen laariin ja tekee sen metsänomistajan kustannuksella.
Teollisuudelle se on aivan sama, mikä taho palvelut järjestää ja sopii oikein hyvin senkin puolesta, että saadaan pidettyä metsänomistajat kilpailun ulkopuolella.
Metsälaki ei kuitenkaan rajoita noudatetaanko jaksollista vai jatkuvaa ja se on hyvä asia. Kommenteista päätellen, nuoremmille metsänomistajille jatkuva kasvatus on kuitenkin vieras malli, jota eivät ole käytännössä kokeneet. Ei jatkuvaa tarvitse lähteä erikseen perustamaan. Kyllä ne metsät ovat jo olemassa, minne jatkuvaa voidaan soveltaa. Johan jaksollisessakin painopistettä ollaan siirtämässä yläharvennuksiin väljennyksiin jne. Toinen on tuo Ay liikkeen osuus ja sen vaikutus kantohintaan.
Sehän tiedetään, että pystykaupassa ei ole voitu edetä metsänomistajien toivomalla tavalla. Sitä hallinnoivat metsäosastot ja konemiehet. Ja koska hankintakaupassa metsänomistajan tavoitteet eivät ole voineet toteutua, olisi hyvinkin luontevaa, että hankintakauppa lakkautetaan ja siirrytään pystykauppaan. Saadaan aikaiseksi aito kilpailu ja metsäomistajat pääsevät tienaamaan korjuun kustannuksilla.
Ei se aikajana siitä miksikään muutu, olipa sitten pieni tai iso tila. Jaksollisessa tuotto jää sinne kierron loppupuolelle tai päätehakkuuseen. Siihen mennessä ei ole muodostunut muuta kuin kuluja.
Jatkuvassa puupääomaa (lähinnä tukkia) ja sen tuottoa voidaan käyttää hyväksi pitkin kiertoaikaa ja sen metsänhoidon työt ja kustannukset jäävät vähäisiksi. Se ei voi olla vaikuttamatta katteeseen.
Ongelma kuitenkin on puun hinta ja korjuun kustannukset, joka sekin ohjaa avohakkuille. Se on heti kymppi pois puun hinnasta (Ay vaatimus). Puhumattakaan hankinnasta, jolla saat korjuun tehdä ilmaiseksi.
Se on pitkä aika isältä pojalle tai jopa pojan pojalle. Rinnastettuna metsänhoitoon se on kuta kuinkin sama aika, eikä yhden sukupolven aktiiviaika siihen riitä. Hyvissä olosuhteissa se on mahdollista, mutta yleensä tiliin tarvitaan seuraava sukupolvi ja heikommissa olosuhteissa sitäkin kauemmin.
Avohakkuussa korjuun ja metsänviljelyn ja sen jälkihoidon kustannukset/työmäärä, ovat kohtuuttoman korkeat ja tuoton odotus on kohtuuttoman pitkä. On syytä ottaa huomioon uhratut panokset ja aikaan saatu nollatulos, joka sivuutetaan vasta metsän kiertoajan loppupuolella. Tilin saamiseen menee näin hyvinkin aikaa isältä pojalle ja jopa pojanpojalle, eli kolmanteen sukupolveen.
Ainakin tämän kirjoittaja lohduttautuu sillä, että pitää metsänsä peitteisinä ns. kovina kasvatus metsinä. Hoidetut peitteisinä kasvatettavat metsät kasvavat aina puita ja ne puut ovat pääasiassa arvopuita ja ovat hyödynnettävissä 10 – 20 vuoden välein toistuvina hakkuina. Avohakkuut ja metsänviljely jäävät näin vähemmälle, mutta ovat nekin väistämättä edessä, metsän tuotto- ja uudistumiskyvyn hiipuessa.
Valmista ei kuitenkaan ole tullut, paremminkin on menty äärimmäisyydestä toiseen. Lieneekö perin kotimaisella änkyröinnillä vaikutusta, poikkeamiset tuomitaan jyrkästi. Kivuliasta se on harsinnastakin luopuminen ollut. Mutta myös väkisin ja pakolla, niin kuin metsälaki opettaa. Kivuliaita ne ovat muutostarpeet tälläkin hetkellä olleet.
Edistymistä kuitenkin on tapahtunut. Siinä mielessä metsälakia on avattu oikeaan suuntaan. Suositukset riittäisivät. Vastuulliset metsänomistajat toimivat kyllä oikein. Vapaus saa olla ja pitääkin olla, mutta jos valvontaa ja sanktioita kaivataan, niin väärinkäytökset ja keinottelu ovat tuomittavia. Valvonta ja toiminnan rajoitukset sille puolelle, ei kaikkia koskevaksi? Näinhän se lähtökohtaisesti on tälläkin hetkellä.
Toki avohakkuiden ja uudistamisen kriteereitä lievennettiin. Nämä yhdessä puusta maksettavan hinnan lisäksi suosivat kyllä avohakkuita. Avohakkuut ne ovat tällä hetkellä, joita suositaan ja niillä tili tehdään. Harvennukset, väljennykset ja jatkuva kasvatus mukaan lukien, tulevat sitten huomattavan hinnan polkemisen jälkeen. Jopa niin, että esitetään vain yhtä harvennuskertaa ennen avohakkuuta. Mitä muuta tämä on kuin metsäsotaa, vaihtoehtoisen metsänhoidon sulkemista.
En vastusta avohakkuita, teen niitä itsekin ja viljelen. Vanhat kuusikot uudistan kaikki valopuilla (puulajikierto), mutta muuten suosin metsien peitteisenä kasvatusta. Se on tämä hinta joka askarruttaa ja se, mitä tällä hetkellä suositaan?
Tarkoitushakuista se on nykyinen harsinta ja on vielä metsälakiin kirjattua sortimenttia. Pitää verrata ns. metsäsotaan, sillä jatkuva kasvatus jouduttiin hyväksymään metsälakiin. Siirto, jota teollisuus ja konemiehet vastustivat. Kynnys jatkuvan kasvatuksen hyväksymiselle metsälakiin on kuitenkin poikkeuksellisen korkea. Vaadittiin vastapainoksi hyvitystä, joka toden totta tuottaa tulosta. Avohakkuita ilman rajoja ja ilman uudistamisvelvoitteita.
Avohakkuilla torjutaan jatkuva kasvatus, mutta myös metsien harvennus ja väljennyshakkuut. Tarkoitan siinä laajuudessaan, joka metsänhoidon ja metsien tuoton kannalta olisi tarpeellista. Säädellään hinnoittelulla ja on hinnasta pois kymmenen euroa heti, kun siirrytään väljennyksen puolelle. Asia on mahdollista hoitaa paremmallakin yhteistoiminnalla, ei avohakkuita suosimalla. Se kymppi on iso raha metsänomistajan harkinnassa?
Se mitä AR tarkoitti tässä yksittäisessä asiassa käsitettiin väärin, sillä tilanne jossain nollarajalla on toinen kuin etelä suomessa. On hölmöläisten hommaa ellei peräti hölmöläisten automaatti uudistaa hirville, jos puulla ei ole arvoa, eli puun arvo on nolla.
Ei ollut AR:n pointti vauhdittaa taloutta ottamalla vahvasti etunojaa työllisyyden kautta. Kyllä se oli hirvi, joka sitä etunojaa otti ja sen perässä hiipijät.
Tietenin BKT:n kartuttaminen tällä keinoin on kyseenalaista ja poikkeuksellista.
Valta on rakenteissa ja rakenteiden muuttaminen on hidasta jos lainkaan. Mennään suurmetsänomistuksen ehdoilla ja nykyiset valtarakenteet palvelevat sitä. Suurin osa metsänomistajista on kuitenkin pienmetsänomistajia, joiden osalta kustannusten jakautuminen aiheuttaa närää.
Metsän toimialoista puuhuollon, metsänviljelyn, kuin laiduntamisenkin kustannukset lankeavat metsänomistajan maksettavaksi. Ei ole mikään ihme jos vähän kyrsii…
Onhan tässä jo montakin hyvää syytä siirtyä peitteiseen, sillä ensimmäisenä ne hirvet siirtyvät sinne sinun avohakkuualueillesi? En kuitenkaan väitä, että omassa toiminnassani suosisin peitteistä. Suosin molempia, sillä sen peitteisen uudistaminen valopuilla vaatii kyllä viljelyn. Teen kyllä senkin vaiheen luontaisesti, jos se vain on mahdollista, sillä luontainen antaa paremman suojan hirviltä.
Niin kornia kuin tämä onkin väitän kuitenkin: Metsän jalostaminen on yhtä kuin hirvien jalostamista, samoin maan muokkaus. Kyllä se hirvimamma kiittää tällaisesta ylenmääräisestä anteliaisuudesta.
No, onhan se jollain tavalla ratkaistava tämä hirviongelmakin?