Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Maa- ja metsänomistajien kouluttautuminen metsäkoneiden käyttöön on seikka joka vaaditaan. Siihen metsänomistajien on syytä kiinnittää huomiota, jos aikovat kestää kehityksessä mukana.
Eihän meidän yliaikaisten pätevyys siihen riitä, edes ajohommiin. Se ei onnistu omalla traktorilla, ei ainakaan omia puita ajamaan, sillä pitäisi olla tuntemusta logistiikasta, minuutti aikatauluista ja puutavaralajeista, nehän on jalostettu valmiiksi jatkojalostusta varten. Menevät vielä vääriin kasoihin tai jopa väärälle toimittajalle. Ei se riitä metsänomistajan ammattitaito ajohommiin, saatikka tekohommiin. Paljastuvat vielä nämä jalot päämäärät.
Se on tyydyttävä näissä (toimitus) hankintakaupoissa, tehtävä talkoilla ja ilmaiseksi ja antaa tukensa. Onhan tästä se hyvä puoli, että ei ole punakynä sormittamassa, päinvastoin.
Eihän ns. hankintalisä riitä alkuunkaan kattamaan hankinnan kustannuksia ja onhan se tukilla jopa miinus merkkinen. Näin ollen hankintapuu on edullista teollisuudelle ja tarkoittaa huomattavia tulonsiirtoja teollisuuden hyväksi.
Tiedämme kilpailutuksesta, että korjuuta, kaukokuljetusta, samoin kuin puun hintaa kilpailutetaan, mutta sillä kilpailutuksella ei kuitenkaan tarkoiteta sitä varsinaista kilpailua ja sen puutetta, eli metsänomistajien kilpailutusta puuntoimittajina metsäosastojen monopolia vastaa.
Tämä olisi tarpeen siksikin, että päästäisiin eroon näistä pystykaupan korruptio syytöksistä, jotka nekin pitävät sisällään huomattavia tulon siirtoja teollisuuden hyväksi. Voitaisiin avata vapaa kilpailu, jonka jälkeen olisi mahdollista todeta, mitkä ne todelliset kustannukset ovat.
Ongelma kuitenkin on kustannusten kalleus ja kilpailun puuttuminen korjuun markkinoilla. Hankintakaupalla metsänomistajat eivät kykene kilpailemaan pystykauppaa vastaan, eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan, vaan hankintakauppa elää omaa elämäänsä pystykaupan kylkiäisenä. Tarvitaan sen suuntaisia toimia, että metsänomistajat pääsevät vapaasti haastamaan, eli osallistumaan puuntoimittajina pystykaupan markkinoilla.
Onhan se näinkin ja metsäomistajan näkökulmasta sanoisin, että oleellista ei niinkään ole minkälaisella kalustolla, vaan minkälaisilla sopimuksilla.
Tuossa edellä Visakallo ei kuitenkaan sitä tee, vaan sotkee mieluummin, kuin kertoo mitä tarkoittaa. Siinä hän on oikeassa, että metsänomistajalta korjuun kustannukset peritään tehtaan portille asti ja porttihinnasta, mutta eihän sillä nyt kuitenkaan voida tarkoittaa kauppasopimusta.
Olisihan se aika erikoista, jos pystykaupan normikäytännössä maksetaan sopimusten mukaisesti, mutta metsänomistajan kyseessä ollessa vasta tehtaan portilla.
Uskoisin metsänomistajien mukaantulon tarkoittavan sitä, että metsäosasto hoitaa sopimukset, logistiikan ohjauksen ja kaukokuljetuksen. Mistä nämä kustannukset sitten maksettaisiin, sisältyvätkö laskutukseen, puunhinnasta, vai maksaako teollisuus omistaan?
Tuskin kuitenkaan olen tilivelvollinen omasta rahoituksestani. Nämähän ovat sopimusasioita puukaupan, niin korjuun kuin maksujenkin osalta. En usko myöskään poikkeusmenettelyihin sillä perusteella, että metsänomistajat ovat puuntoimittajina. Eiköhän samoilla ehdoilla mennä, olipa puun toimittajana urakoitsija tai metsänomistaja.
Visakallo: Hankintakaupassa rahoitus tulee puun hinnassa. Tässä keskustelussa kysymys on pystykaupasta, jossa metsänomistajat eivät ole mukana puuntoimittajina. Sitä kuitenkin toivotaan ja samalla siirtymistä tilitysmallista laskutusmalliin. Rahoitus tulisi julkiseksi ja metsänomistajat saisivat, jos ottavat korjuun palveluna, vähennysoikeuden ja alvin palautuksen verotukseensa, niin kuin se heille kuuluu.
Vastaavasti jos metsänomistaja urakoi korjuun itse tai edustamansa tahon kautta, metsäosasto maksaa korjuusta metsänomistajalle, niin kuin maksaa tälläkin hetkellä urakoitsijalle. Siirryttäisiin laskutusmalliin.
Normiyhteiskunnassa on poikkeuksellista, että metsänomistajalla tätä mahdollisuutta ei ole ollut. Paineet tähän suuntaan ovat olemassa ja onhan metsäomaisuus keskittymässä joka tapauksessa.
Visakallo: Onhan se aika kornia, että puuhuolto on metsänomistajien rahoittama ja että metsänomistajat on saneerattu ulos puuntoimittajina. Kysymys on eräänlaisesta lisätuposta tämäkin, jolla puuhuoltoa pyöritetään metsänomistajien rahoilla ja etuutta peritään metsänomistajien rahoittamana. Kysymys on myös korruptoituneesta rahoituksesta. se raha olisi tarpeen myös metsänomistajien oman toiminnan kehittämisessä ja rahoittamisessa.
Erkki Lähdettä ei ole häveliäisyys vaivannut, eikä tule vaivaamaan. Uskoisin hänen tutkimustensa tuloksista olevan kysymys.
Timppa: Masokismi on huono vertaus pystykaupan ongelmista. Eihän tuollaista voi hyväksyä missään olosuhteissa, ei ainakaan metsätalouteen. Jos vaikka rankat ovat myös Lauri Vaaran perustelut kollektiivitalouden ylläpidosta.
Visakallo. Tiedät hyvin, että pystykaupalle on vaihtoehto. Se on pystykaupan lakkauttaminen nykymuodossaan tai sen muuttaminen niin, että metsänomistajat voitaisiin hyväksyä metsäkoneyritysten rinnalle puun toimittajina. Sehän on se asia, jota täällä on pyritty edistämään.
Kysymys ei ole mistään isosta muutoksesta, vaan enemmänkin periaatteellisesta asiasta. Ei ole aiheuttamassa muutoksia puuhuollon logistiikkaan, joka tulisi jatkumaan entisenlaisena, mutta tulisi kyllä sitomaan metsänomistajat (maa-/metsätilayrittäjät) tiukasti laadun ja ym. toimituskriteerien osalta järjestelmään.
Siirryttäisiin hallinnollisesti nykyisestä kollektiivitaloudesta metsätalouden yritystalouteen, niin kuin Lauri Vaara tuossa aloituksen linkissä (kaavio) on esittänyt ja muutoksen välttämättömyyttä usean sivun verran perustelee.
