Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Puunhintasopimuksista on jouduttu luopumaan, mutta ei se tarkoita kilpailulain vastaisuudesta luopumista. Päinvastoin, mentiin toiseen äärimmäisyyteen. 90-luvulla ”osittaisen kansallistamisen toimet” ja puukaupasta metsänomistajien sulkeminen (maksaja) on se seikka, jonka seurauksia on mitattu näihin päiviin asti ja mitataan edelleen. Kysymys on valtavista tulon siirroista elinkeinoelämän hyväksi.
Ei täällä kukaan ole väittänytkään, että korjuun pitäisi olla kokonaan metsänomistajien hallussa, tai että puunhinta määräytyisi jollain muulla tavalla kuin markkinoilla. Mutta puukaupassa korjuusta ja sen seurauksista (tuotoista), metsänomistajat pakotettiin luopumaan.
Hyvä kysymys MaalaisSeppo. Minulla ei ole antaa vastausta esittämääsi kysymykseen. Lähden kuitenkin siitä, että puuhuollon sääntelyn purkamiseen on keinonsa. Lähtökohtahan on, että metsänomistajat on suljettu puukaupan (pystykauppa) ulkopuolelle ja kun näin on, metsänomistajien katsotaan noudattavan hankintakauppaa, joka on jäänne jostain menneestä ajasta. Hankintakauppa ei vastaa logistisilta arvoiltaan nykyaikaa ja on monin tavoin epäedullinen kauppatapa metsänomistajille.
Puukauppa muodostuu kahdesta osasta, puun hinnasta ja korjuun kustannuksesta. Kyllä metsäosastojen pitää pystyä ottamaan puuta vastaan myös metsänomistajilta, siinä kuin konemiehiltäkin. Maksaja vain muuttuu.
Onhan se tuo metsän lyhyeksi myynti hyvinkin ajankohtaista, sillä puun ostaja suosii pystykauppaa ja avohakkuita. Ja mikäpä on suosiessa, kun puun ostaja hallitsee toimialaa monopoliasemassa. Eihän siinä, jos se ”pysty” tien varressa olisikin puun myyjän toimittamia puita, saataisiin uusi kauppatapa aikaiseksi, tai ainakin muutos nykyiseen kauppatapaan. Metsäosaston toimittamana puhutaan pystykaupasta, mutta mitä se sitten puun myyjän toimittamana voisikaan olla?
Kaiketi Storan mallissa korjuun kustannukset ovat julkisia, ei enää salassa pidettäviä ja salassa perittäviä. On seikka, jota voidaan pitää pystykaupan käytännöissä merkittävänä edistysaskeleena. Lienee kokeilu, en tiedä?
Vielä kun vastaavanlainen kokeilu ulottuisi metsänomistajiin, eli pääsisivät toimittamaan puuta pystykaupalla tienvarteen. Olisihan sekin merkittävä edistysaskel puukaupassa ja korjuussa ja jolla olisi vaikutusta myös metsänhoitoon. Vaihtoehdot lisääntyisivät ja kustannusrakenteet muuttuisivat, mutta tämä on asia, jota suojellaan kuin valtiosalaisuutta, ettei vaan muuttuisi?
Timppa en minäkään ole huomannut että, ostaja maksaisi jostain ylimääräistä. Mutta sen olen huomannut, että ostaja kyllä estää ostamasta, eli rajoittaa puun ostoa, vaikka muuta väitätkin.
Ei puuta ostava klusteri niin hölmö ole, että ostaisi puut ja palvelut metsänomistajalta. Kyllä ne palvelut ovat klusterin omaa tuotantoa, jotka sitten maksatetaan metsänomistajalla ja ovat osa (hyvin) tuottavaa metsäklusteria, jossa metsänomistajien edunvalvonta on vähäistä. Mutta ompahan sitäkin enemmän vasemmiston ja järjestöjen edunvalvontaan ja etuuksien jakoon erikoistunut Sampo.
Timppa ei se OMT aukko jolle ei tehdä mitään ole jatkuvaa kasvatusta. Siinä on se sinun asiantuntemuksesi. On sitä ihannoimaasi jaksollista kasvatusta, jota perustelet ihmeellisellä tavalla? Tutkimuksen tuloksissa jatkuva kasvatus on todettu jopa tuottavammaksi tavaksi kasvattaa metsää. Siinä sinä olet oikeassa, että puun hinnoittelulla metsäklusteri (metsäsampo) torjuu jatkuvan kasvatuksen yleistymisen ja suosii jaksollista kasvatusta ja avohakkuita.
Ja ikään kuin edustamasi linjan vakuudeksi on todettava, että niin kauan kuin metsänomistajat pidetään esteellisinä pystykauppaan ja kantorahatuloon, ei myöskään edustamasi linjan toteuttamiselle ole olemassa esteitä.
Tuo sitolkan maitopurkki vertaus on hyvinkin ajankohtainen. Sos. dem. aktiivi tykkää siitä ja siitä, että niitä purkkeja jäisi jaettavaksi mahdollisimman vähän. Tykkää myös siitä, että (vanhojen) metsien illuusiosta on riittänyt jaettavaksi mahdollisimman paljon. Onhan Ay aktiiville aina sopinut, että jaettavaa riittää ja sen totisesti ovat tehneet.
Kyllä metsänomistajan pitäisi saada katetta toiminnalleen. Näin ei kuitenkaan ole, sillä metsätalouden tuotot menevät entistä enemmän jakoon. Myöskään kemera tai muut tukitoimet eivät auta tilanteeseen, niillä vain syvennetään vallitsevaa tilannetta. Eli pienillä tukitoimilla edesautetaan tappiollista toimintaa ja säilytetään jakoperusteet ennallaan.
Suomen globaali on aivan muuta kuin maailmalla, sillä Suomessa on omat toimintatapansa. Ne poikkeavat maailman globaalista ja syventävät alkutuottajan osaa entisestään. On paradoksaalinen valhe, kylläkin hyvää tarkoittava, mutta sillä ei saada muutosta aikaiseksi, on mentävä rakenteisiin.
Onhan se huolestuttavaa metsätalouden kehitys. Sitä ei ole syytä kyseenalaistaa, mutta sen kalleus, siinä on ongelma. Pitäisi sen näkyä muutenkin, ei vaan parempana metsänhoitona ja sitä kautta parempina tuottoina. Ei sekään, että ulosmitataan palvelut, mutta se, mitä jää jäljelle, alkaa olla jo hyvän tekeväisyyttä.
Ei se ole metsänhoitotavasta eikä yksittäisistä politikoista. Vihreiden puheenjohtajalla ja MMM ministerillä voi olla sanottavansa, mutta kun vastapuolella on etuuksien jakoon sitoutunut (palvelu) rakenne, eipä siihen yksittäisellä ministerilläkään ole paljoa sanomista. Yhteinen tahto rakenteiden muuttamiseen pitäisi olla.
On hurskastelua toivoa, että puun hinta lähtisi nousuun, tai metsänviljelyn velvoite tulisi täytettyä, tai taimistot tulisivat hoidetuksi. Metsäsampo jauhaa, mutta päinvastaiseen suuntaan ja tekee sen toisten edunsaajien hyväksi.