Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Puun hinnassa se tarkoittaa, tili hankintakauppaa ja lasku pystykauppaa. Ja vastaavasti jos noudatetaan samaa kauppatapaa, tili metsänomistajaa ja lasku urakoitsijaa.
Jätkä. Valitettavasti minulla ei ole esittää kuittia, eikä sitä ole esittää kenelläkään muullakaan. Pystykaupassa käytäntö on, että korjuun kustannukset vähennetään puun hinnasta. Siitä ei tule kuittia ja se toteutetaan urakoitsijan ja metsäosaston välillä tilitysmenettelyn kautta, josta ne siirtyvät puun hintaan. Metsänomistajat eivät saa kuittia, ei edes laskua, joka olisi toivottavaa, on ollut esillä näissäkin keskusteluissa. Sitä on toivottu ja se mahdollistaisi korjuun vähennysoikeuden metsänomistajalle.
Puunhinta on marginaali, joka sisältyy lopputuotteen hintaan. Sen sijaan puunhankinnan kustannukset (korjuu) eivät sisälly, ne peritään metsänomistajalta. Eiköhän periaate kuitenkin ole, että maksut ohjautuvat sen mukaan, joka on maksaja.
Keskustelussa väitetään, että myös puunhankinnan kustannukset sisältyvät lopputuotteen hintaan. Eli jo kerran metsänomistajalta perityt kustannukset peritään toiseen kertaan lopputuotteen hinnasta.
No, onhan sekin tietenkin mahdollista ja kertoo, että onhan sitä marginaalia sitten siellä loppupäässäkin. Saadaan ”puun hintakin” kuitattua asiakkaalla, eli hyvin on tuottoisaa toiminta metsäpäässä ja josta hyötyvät kaikki muut, paitsi metsänomistajat. Tiedä näistä miten ovat?
Teollisuudella on puunhankinta-alueensa, mutta valitettavasti varsinaista kilpailua puunhankinnassa ei ole. Teollisuus hankkii puunsa monopoliasemassa, kilpailuttaa kyllä monopolin sisällä, mutta sitä varsinaista kilpailua, eli metsänomistajien kilpailutusta ei ole. Metsänomistajien kilpailuttaminen on estetty, kelpaavat kyllä kustannusten maksajaksi.
Jos metsänomistajat hyväksyttäisiin mukaan, metsänomistajat vastaisivat kilpailuun puun ja korjuupalvelun tarjonnalla, jonka jälkeen voitaisiin puhua vasta avoimesta kilpailusta ja sen toimivuudesta.
Kysymys on hyvinkin poikkeuksellisesta järjestelystä Suomessa, jota suojellaan, pidetään pimennossa ja etuudetkin mieluummin peritään pimeästi. Menettelystä, josta AY- liike, teollisuuspatruunat ja poliittinen vasemmisto tykkäävät.
Väitellään eri asioista, sillä metsänomistajia ei hyväksytä puun toimittajina. Se vaan sattuu olemaan fakta pystykaupoissa ja että metsänomistajille vaaditaan oma kauppatapansa hankintakauppa. Minun ymmärrykseni mukaan, koska näin on, kysymys on metsänomistajilla maksattamisesta. Korjuun kustannukset maksatetaan metsänomistajilla, ne vähennetään puun hinnasta ja vielä tavalla, että metsänomistajat eivät saa edes vähennysoikeutta.
Tämä maksattaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö korjuun kustannusten maksaminen kuulu metsänomistajille, kyllä maksavat ja maksavat vielä korjuukustannusten lisäksi metsäosaston, kaukokuljetuksen, urakoitsijoiden työnjohdon ym. kustannukset.
Visakallo. Metsäosasto puiden ostajana ja vastaanottajana teettää juuri sellaista tavaraa kuin teollisuus tarvitsee. Olipa kysymys sitten urakoitsijasta tai metsänomistajasta ja tuskin tällaiseen tarkoitukseen hankintakauppaa tarvitaan.
Metsuri motokuski, pidän logistiikkaa ongelmallisena, sillä korjuun kustannukset lankeavat metsänomistajan maksettavaksi, vaikka metsänomistajia ei hyväksytä puuntoimittajina. Tähän saumaan puukauppa vaikka pinta-alaperusteisena on hyvinkin perusteltua.
Harvennuksille se ei sovi, mutta kuutioperusteisena jo sopii. Väitän kyllä, jos metsänomistajat hyväksyttäisiin puuntoimittajina, eihän tätä ongelmaa olisi. Ne huonotkin leimikot tulisivat hakatuiksi ja mentäisiin vapaassa markkinassa.
Nykyinen pystykauppa on hyvin tiukasti säänneltyä ja rajattua. Siinähän se on kauppakirjalla ja kaupan ehdoissa kerrottu koko setti. Vielä pidemmät ovat Mhy listat, mitä kaikkea metsänomistajan pitäisi ottaa huomioon. Haloo!!!
Eiköhän ole syytä mennä huomattavastikin yksikertaisempaan kauppamuotoon ja jättää tämä kaikki metsäosaston huoleksi. Johan korjuun logistiikastakin todetaan sen olevan jalostusta. Metsänomistajalle riittäisi, että saavat tehdä puukauppaa ja että voivat olla mukana puun toimittajina.
Ei epäilystäkään hyvillä kohteilla, eikä tarvitse hävetä hinnasta. Miten se olisi Jätkä sovittuun kuutiomäärään asti ja hyvä urakka siihen päälle? Toimii harvennuksella paremmin.
Eiköhän nämäkin korjuun mittaus ym. kustannukset sisälly metsäosaston kustannuksiin, jotka vähennetään puun hinnasta. Otan mieluummin hyvän hinnan puusta, kuin kalliit oheiskustannukset ja epämääräiset (joskus) mittaustulokset.
Voihan sitä puukauppaa käydä pinta-ala perusteisenakin. Riittää kun kaupan osapuolet tietävät mitä tekevät. Mitä myydään ja mitä ostetaan, millä hinnalla ja mitkä ovat kaupan ehdot. Helpottaa myyjää ja helpottaa ostajaa. Hinta ratkaisee, ei niinkään käytettävissä olevat puustotiedot ja ostaja voi tehdä puillaan mitä haluaa. Ei tarvitse käydä kauppaa myyjän puilla? Soveltuu ainakin avohakkuu alueille?
Niinpä, paljon poltetaan energiaa mittaamiseen ja nykyisten puukauppojen ehtojen toteuttamiseen. Tiukassa on käsitykset nykyisessä, voidaan sanoa suorastaan, että ovat lukkiutuneet tai jämähtäneet. Jos mentäisiin euromääräiseen myyntiin, eihän näitä asioita tarvitse pohtia ollenkaan. Ovat jäämässä metsäosaston kontolle ja kustannettavaksi. Puun myyjälle riittäisi hyvin puusta parempi hinta ja että voisivat olla puun toimittajina mukana.
Sehän on pääasia että puita mitataan ja vielä parempi että niistä maksetaan. Toisaalta voisihan siitä maksamisesta tinkiäkin. Ei puun hinnasta, mutta kaikesta muusta mitä siihen liittyy. Tuolla aiemmin oli pinta-alaperusteisesta puukaupasta ja sen tuomista säästöistä. On tämänkin keskustelun perusteella mahdollinen, ainakin puustotietojen paikkansa pitävyyden osalta avohakkuualueilla ja hyvin hoidetuissa metsissä. Säästyisi paljon aikaa ja vaivaa myös kustannuksia, jos olisi mahdollista mennä vaikka euromääräiseen myyntiin. Pinta-ala on nykyisillä välineillä ja kartoilla helposti ja tarkasti määriteltävissä.