Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Timppa, tuskin tilastot osoittavat (tarkoitat muuta), että nykyinen hakkuutyyli säästää isoja puita, sillä niitä isoja puita on kehittymässä vasta siellä kierron loppupäässä. On myös todennäköistä, että läpimittaluokkien poistamisen jälkeen, niitä isoja puita ei ole kehittymässä siellä kierron loppupäässäkään. Se, että nyt ollaan suosittelemassa yläharvennuksia ja toistuvia väljennyksiä, eli ollaan jatkamassa kiertoaikaa, on oikean suuntainen. Vielä kun saataisiin ohjattua mukaan metsän luontainen uudistaminen, kohteilla joilla se on mahdollista, oltaisiin jo aika pitkällä.
Tällainen käsite kuin eri-ikäisen metsän kasvattaminen, on käsitteenä aika häilyvä. Missä kulkee se raja luontaisen ja keinollisen metsänhoidon välillä? Sanoisin kuitenkin, että harmonisointi näiden kahden välillä on joka tapauksessa väistämätön.
Mitä tulee sitten kemeraan, se on tarkoitettu keinolliseen metsänhoitoon, luontaisessa sitä tuskin tarvittaisiin ja eihän se sinne edes soveltuisi.
Jossain se raja kulkee ahneudessakin. Ei taida halvimmat tuottajahinnat ja kallein ruoka olla ihan normaalia kehitystä, ettei vaan ole ihan kotimaista keksintöä. Sama se on metsätaloudessakin, puun hinta laahaa, mutta puun kokonaiskustannus on jo aivan muuta. Kannatta jopa venäläistä halpaa puuta tuoda maahan.
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, itsekään en katso kuuluvani siihen joukkoon. Tällaiseen suuruuden ekonomiaan muutamia löysiä heittoja.
Saahan sillä 70 ha tilan vuosituotolla käytetyn auton, uuden auton hankintaan tarvitaan kyllä 300 ha. Ennen sai 1 ha puuston myyntitulolla hyvän auton, nykyään siihen tarvitaan 10 ha. Ja vastaavasti, tällä hetkellä yhden vuoden palkkatulo riittää auton hankintaan, ennen siihen tarvittiin 10 v ja onnistuiko sittenkään.
Pääomia on siirrelty ja kade on myös muuttunut. Ennen palkansaaja kadehti metsänomistajaa, tällä hetkellä palkansaaja on suhteellisen tyytyväinen ja metsänomistajat kadehtivat palkansaajaa.
Metsänhoitokin on muuttunut aikatavalla. Ennen metsiä säästettiin ja puita kasvatettiin. Tällä hetkellä ei säästetä eikä kasvateta ja siitäkin huolimatta puustopääoma ja hakkuumahdollisuudet lisääntyvät kaiken aikaa? Luulisi hännän löytyvän vetäjän käteen jossain vaiheessa, ei yksin metsänhoidon, vaan myös yhteiskunnallisen riiston osalta.
Näin se tuppaa menemään. Ei oikein tunnu kestävälle kehitykselle. Siihen ei ainakaan kiinnitetä huomiota, muutoin kuin menestystarinan osalta.
Sanoisin, että on vähemmän demokraattista toimintaa, tuolla edellä tukipolitiikkaa. Vaikutetaan kyllä kohderyhmään, saadaan tuottoa aikaiseksi ja hyödyt mitataan sitten toisaalla, mutta ei kohderyhmälle. Se on vähän kuin maataloudessa, tiedetään montako senttiä jää tuottajalle. En tiedä tuottajaa, onko isäntä talossaan, vai vuokralainen ”kollektiiville”, mutta metsätaloudessa asia lienee selvä. On vuokralainen kollektiiville. Metsänomistajat on suljettu puun ja korjuun ulkopuolelle ja se tarkoittaa. Puuhuollon sopimusneuvottelut käydään ilman metsänomistajia ja ilman, että metsänomistajat voivat sopimuksiin esim. kilpailijoina vaikuttaa, vaikka joutuvatkin puuhuollon kustannukset maksamaan. Menettely syö koko ajan puun hintaa.
Sanoisin, että on hyvinkin epädemokraattista toimintaa. Tuetaan hieman ja mitataan sitten etuudet toisaalla. Ei taida olla edes mistään normista kysymys, vaan vapaasti punaparonin toiminnasta.
Niin tarpeellisia kuin tuet ovatkin, ei se kuitenkaan muutamasta roposesta ole kiinni. Paremminkin jää kiinni metsänviljelyn ja metsänhoidon kustannuksista, jotka sentään pahimmillaan ovat moninkertaiset tukiin nähden. Se näkyy myös metsänomistajan tuloissa. Eipä sieltä juurikaan metsäomistajan pussiin ole jäämässä, vaikka nuoren metsähoidon tuki on noin puolet tuloista. Ja se pankkikin on suhteellisen kaukana, jossain 40 v. edessä päin.
En tiedä millä ne hoidon rästit sitten ovat purettavissa, jos kerran tuetkaan siihen eivät ole riittäneet. Ei ainakaan niillä muutamalla prosentilla, joita tarjotaan ja jotka eivät edusta kokonaisnäkemystä.
Hyvinkin voi olla jatkuvan toiminnan tukemista, niin kuin Timppa sanoo ja samalla torjuu näkemyksen. Paljon on käytetty yhteiskunnan ja metsänomistajien rahaa tappiollisen toiminnan tukemiseen, vaikka vaihtoehtojakin on. Tuppaa vaan olemaan niin, että vaihtoehdot torjutaan. Niistä ei ole soveliasta edes keskustella, sillä punaväri on kova väri metsätaloudessa ja tuottoisaksi muodostunut palvelutuotanto, jonka puolesta toimitaan.
Tuo 40 v. tuottamaton ja tappiollinen ajanjakso on kyllä käytettävissä hyödyllisemmälläkin tavalla. Jäisivät ainakin metsäviljelyn ja metsän ensihoidon kustannukset ja valtava työmäärä vähemmälle huomiolle. On hoidettavissa esim. metsänomistajien elinkeinorakenteen kautta, jos kerran teollisuuden metsäosastoilla ja urakoitsijoilla halukkuutta muutokseen ei ole.
Merkityksettöminä ja tarpeettominakin taimiston ja nuoren metsänhoidon tukia pidetään, vaikka niillä on perusteltu kalliiden ja huonosti tuottavien töiden tekemistä. Toki hyvä metsänhoito ja tuottoisa puunmyynti pystyy kulut kattamaan ja onhan pienetkin tuet tulopuolta, mutta onhan mitalilla myös toinen puolensa. Mitä ovat sitten ne huonosti tuottavat työt, joita on tuettava. Löytyykö niille vaihtoehtoja. Voitaisiinko metsänhoitoa ja korjuun logistiikkaa toteuttaa vaihtoehtoisilla tavoilla. Ovathan tuettavat työt menoeriä myös metsänomistajalle, ja ovat menettäneet metsätalouden tuottoina (paljonkin) enemmän, mitä tukina ovat saaneet. Aloituksen 100 milj. säästöt, vaikka elitistisiä ja ajankohtaisia ovatkin, niihin voi sitoutua, voisivat olla myös metsätalouden elinkeinorakenteen kehittämiseen.
Jätkän sanoin, lopputuotteen maksaja maksaa kaikki, siis KAIKKI!!! Fihti-Siksti! Myö sinä puut, niin minä (Jätkä) hoidan perinnän.
Samoilla linjoilla, moton ja keilauksen tuloksia ei ole syytä asettaa vastakkain. Riittää kun moton mittaustulos antaa oikean tuloksen ja että siihen voidaan luottaa.
Pätee myös metsätilakauppaan. Hyvä mututuntuma on kuitenkin usein aivan riittävä tulos, kun otetaan huomioon kohteen muut arvot tai sitten arvottomuus. Eivät tarkatkaan mittaustulokset poista virheen mahdollisuutta. Kauppaa käydään yleensä tarjousten perusteella, jolloin myös ostaja kiinnittää huomiota samoihin asioihin, sanoisin kuitenkin ettei välttämättä myyjän samoihin.
Metsään.fi on hyvä siinäkin, että sitä päivitetään viran puolesta kaiken aikaa. Ei pääse vanhenemaan.
Onhan täällä tuohelle paskantajia aivan riittävästi. Löytyy sivutoimisia metsänomistajia laidasta laitaan, mutta niitä varsinaisia metsänomistajia ei juurikaan ole. En väitä että pitäisi olla, mutta en usko myöskään metsänomistajien tyhmyyteen, etteivät ymmärrä omaa etuaan.
Niin se vaan on, että näille ”tuohelle paskantajille” sopii oikein hyvin, että metsänomistajat pidetään sivuraiteella ja maksajan roolissa. Ei vastusteta, vaikka puuhuollon kustannuksista ja oheistoiminnoista on muodostunut se varsinainen metsätalouden tuottava toimiala. Meittin metsässä käydään toteuttamassa näitä yhteiskunnan yleviä tavoitteita, työtä toimeliaisuutta ja toimeentuloa. Metsänomistajista ja puunhinnasta ei niin väliä.
Kuten todettu, minulle sopii hintataukoksi vaikka pinta-alaperusteinen puukauppa avohakkuualueella ja kuutioperusteinen harvennuksilla. Mieluummin kuin korruptoituneeksikin todettu pystykauppapuun hintataulukko, josta on pimeästi vähennetty, ilman mitään julkista tietoa, puunhankinnan kustannukset.