Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Puuki: Eihän täällä juuri muita olekaan, kuin ”laskutaitoisia jk harsijoita” (korjuuyrittäjät eturintamassa?) ja toteuttamistapana pidetään mitä toden-näköisemmin jaksottaista metsänhoitoa jaksottaisen metsänhoidon metsässä. Tilastojenkaan mukaan jatkuvan kasvatuksen hakkuita ei ole kuin n. 5-10 prosenttia. Siihen määrään mitä ”jk hakkuita” tehdään, ei oikein ole muuta selitystä kuin, että jk hakkuita sovelletaan jaksottaisen metsiin. Tätä käsitystä tukee myös metsänhoidon luokitus, niin myös selvitysten mukaiset vajaatuottoiset nuoret metsät. Hyvin vähän tilastoidaan luokituksen mukaisia poiminta- ja pienaukkohakkuita.
Aika pahasti haiskahtaa korjuu-urakoitsijalta. Olikohan urakoitsijan asia päättää mitä tehdään ja milloin tehdään. Valitettavasti näin, mutta valinnan vapautta myös on.
Savolaisukko ratkaisi epäselvän tilanteen viemällä Sonnin katsastusasemalle: ”Mitatkeepa iliman tämän sonnin piästöt, kun tuntuu olevan epäselevee, kummallako ne on isommat, meijän vanahalla Mersulla vae tällä sonnilla”.
Selkosuomeksi voisi mennä tähänkin tapaan. On kerrottu miljoonasta hehtaarista hoitorästejä, joita linkitetään yleisesti jk metsänhoitoon kuuluviksi. Sitä eivät ole ja tuskin 10- vuoden jk vapautus on niitä ehtinyt aikaan saamaan. Ovat lisääntymässä ja ovat hoidon puutteesta kärsiviä metsiä. Totta, niitä voidaan pitää myös jk metsinä, sillä kannattaako vajaatuottoisia ja keskenkasvuisia metsiä uudistaa, jos kasvatusta voidaan jatkaa. Ovat tietenkin tapauskohtaisia ja sopivat myös tähän eipäs juupas keskusteluun, mitä täällä käydään.
Se on jonkinlainen harha tuo pienien puustopääomien ja suurien poistumien käsitys, että saataisiin taimettumista aikaiseksi. Suorastaan laki suosittelee sitä, mutta varsinaisesti vain kuusi taimettuu ja se taimettuu muutenkin jaksottaisen metsän alle ja luokitus ottaa sen huomioon. Ei jk taimikkoa (metsää) tarvitse erikseen lähteä perustamaan, vaan sen sijaan valmiiksi muodostuneet taimistot ja uusiutuvat metsät on syytä ottaa huomioon, näin toimii myös Norokorpi ja Lähde.
Paljon riippuu tilanteesta ja puulajistakin, mutta hyvä se on sanoa, kun laki ja hoidon suosituksetkaan eivät tiedä miten pitäisi toimia. On niitä suosituksia pyritty antamaan, mutta raati keskittyy niiden torjumiseen. Ei se niinkään voi mennä, että luontaisen metsänhoidon elementeistä suurin osa luokitellaan jaksottaiseen metsänhoitoon ja jatkuvaan kasvatukseen on varattu vain poiminta- ja pienaukkohakkuut. Jaksottaista metsänhoitoa käsitellään kokonaisvaltaiseti, niin pitäisi käsitellä myös jatkuvaa kasvatusta. Ettei väitellä esim. luontaisen metsänhoidon käsittelyjen eroista.
Ilmeisesti viikon kohujutut tarvitaan metsänhoidon vinoumia poistamaan. Luonnon vointi voi olla maailman parasta, voi olla myös riippumaton metsien metsänhoidollisesta tilasta. Kannattaako valittaa, jos omissa metsissä ei ole jäänyt risuakaan poistamatta. Sillä tuskin ratkaistaan metsänhoidon puutteita, kuten inventointien alijäämiä metsien hoidossa ja tuotossa.
Fiksummat ovat hiljaa, ei täällä montaa ole jaksollisen metsänhoidon puolesta puhujiakaan. Mihin kohtaan se rima sitten vedetään, ei kelpaa Pukkalan ja Arvometsän vaihtoehdot, vaikka selvästi osoittavat metsänhoidon paremmuudesta nekin.
Visalta on turhaa hurskastelua, kun hän kysyy ja suorastaan vaatii neuvoja ja tuloksia jk metsänhoidosta. Niistä on kerrottu ja täällä palstalla on runsaasti avattuja linkkejä aiheesta. Eivät ole Visalle kelvanneet, etusijalla tuntuu olevan omat tulokset. Tarjolla on esim. Pukkalan tuotanto, sieltä löytyy hyviä vinkkejä. Toisaalta olet tehnyt hyvää tulosta jaksottaisen metsänhoidon avulla, tarvitseeko metsänhoidon tapaa muuttaa. Mutta aina tavalla tai toisella luonto puuttuu metsänhoitoon. Avaa uusia mahdollisuuksia ja olethan niitä kokeillutkin. Ja tarvitseeko aina puhdasoppista metsänhoitoa tavoitellakaan.
Niin se näyttää menevän, parhaita jk asiantuntijoita ovat jk asiantuntijat, joilla ei ole omakohtaista kokemusta jk metsänhoidosta. Huonosti täsmäävät myöskään käsitykset jk metsänhoidon toteuttamistavoista.