Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
RR. On aivan turha kysellä miksi, vastauksia ei tule, sillä kysymys on poliittinen, ideologinen ja on vähän samantapainen kehityspolku kuin puunhinta, ei kerrota mistä se koostuu.
Jaksollinen kasvatus, pystykauppa ja siihen kun lisätään palvelusyhteiskunta ja kiinteistövero, ollaan sisällä siinä ideologiassa, josta raatilaiset eivät poikkea. Heti kun joku rohkenee esittää eriävän mielipiteen, myllytys alkaa.
Metsänomistajalle pystykauppakin olisi hyvä vaihtoehto, jos se korjuualustana olisi käytettävissä.
Keskustelu metsänhoidon paremmuudesta on tarpeetonta, jos lähtökohdat ovat pielessä. Metsänhoitotavoilla ei ratkaista yhtään mitään, eikä sillä ole väliä noudatetaanko jaksollista tai jatkuvaa tai molempia, sillä valinta menee kulloisenkin (sopimus) tilanteen metsän ehdoilla.
Mutta sillä on jo väliä, minkälaisilla sopimuksilla ja kauppaehdoilla voit niitä valintoja tehdä. Niitä vaihtoehtoja ei vaan ole olemassa, jotka toisivat rahaa metsänomistajan kassaan.
Mielestäni vanhat kuusikot soveltuvat huonosti jatkuvaan kasvatukseen, ne tulisi uudistaa ja aloittaa uutta kiertoa valopuilla. Muutoinkin jatkuva kasvatus ostettuina palveluina, ei jätä paljoa pussin pohjalle, joten tästä syystä metsänhoidossa ja muussakin hakkuutoiminnassa, olen pyrkinyt avaamaan metsänomistajien mahdollisuuksia menestyvään metsätalouteen.
Harrastelijalta hyvä ulostulo metsätalouden kannattavuudesta. Eihän se muuta voi ollakaan palveluelinkeinona, korjuun viljelyn hoidon n. 70 %, lisättynä veroilla ym. menoerillä. Eihän sieltä muuta voi olla odotettavissakaan, kuin vähän käyttörahaa. Hyvä käsitys myös jatkuvasta kasvatuksesta, mitä se oli ennen ja mitä se voisi olla tänäkin päivänä.
Visakallo. EU integraatio tarkoitti aikoinaan luonnonvarojen haltuunottoa, niin EU kuin myös kansallisella tasolla ja sitähän se totisesti on ollut.
On se potentiaali jatkuvassa kasvatuksessakin, kuuluu aiheeseen ja näyttää olevan peikko raatilaisille, verrattuna jaksolliseen kasvatukseen ja avohakkuisiin. Jatkuva kasvatus ei sovellu joukkoon, ei ainakaan raatilaisten ja teollisuuden mielestä ja suljetaan armotta sopimattomana puuntuottamisen muotona kaupankäynnin ulkopuolelle. Laatupuusta ei makseta ja jos maksetaan, niin huomattavasti vähemmän kuin avohakatusta puusta. Kuvaan astuu urakoitsijoiden taksakirja ja metsäosaston vastenmielisyys jatkuvaa kasvatusta kohtaan.
Pidän jatkuvaa kasvatusta metsänomistajille, puun tuottamisen ja nimen omaan puun tuottamisen kannattavuuden kannalta merkittävänä potentiaalina. Se edellyttää kuitenkin käytyjen kehityskeskustelujen toteutumista ja sitä, että metsänomistajat pääsevät tienaamaan, kohentamaan talouttaan ja nimen omaan siitä marginaalista, josta maksavat tällä hetkellä itsensä kipeiksi.
Puunhankinnan kokonaiskustannukset ovat yli 50 % ja siihen tulevat vielä päälle nämä Timpan mainitsemat taimikko hoito ja kokonaiskustannukset. Haluan vain todeta sen, että on siinä metsänomistajilla potentiaalia menestyä, jos niin katsovat. Siinähän ei ole mitään uutta, raati on tiukasti vastaan ja haluaa pitäytyä vanhassa.
Huonolle näyttää tulopuoli, maksat veroina, maksat palveluina, paljonko siitä sitten jää pussin pohjalle. Palkansaajaa se ei haittaa, ovat sivutoimisia metsänomistajia, omat panokset ovat työjohdossa ja palvelujen varassa.
Paljonkohan tuo olisi kokonaisrasitus metsänomistajalle. Metsätalouden tuottoina miinusmerkkinen, tukille jotain. Massateollisuudessa tilastot kertovat puun osuudeksi korkeintaan muutama prosentti. Kukahan tuosta enää mitään välittää ja sillä pitäisi vielä elää.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö teollisuus ja puujalka tuota. Tuottaa se, mutta sekin oli uhattuna. Palkansaaja ahneuksissaan oli vaatimassa maltaita, ryöpsähti pahan kerran ylitse. Sitäkin ulosmitataan metsätalouden tuotoista.
Poikkeuksen tekevät ne metsänomistajat, jotka yrittävät omalla toiminnallaan pönkittää metsätalouden tuottoa, siinä kuitenkaan onnistuttumatta. Metsänomistajalla ei vaan ole sitä mahdollisuutta, ulosmitata omasta toiminnastaan, vaan tyytyä nykyiseen, joka palkitaan alempina työn kustannuksina ja puun hintoina esimerkiksi.
Timppa, onhan tämä mukavaa, ettei suorastaan ihanaa? Paljokohan tuossa oli Ay taustaa?
Vanha kansa sanoo, että kirves on metsän paras lääke, mutta eihän sekään auta, jos puun tuottaminen muodostuu kannattamattomaksi.
Vaikea on uskoa mihinkään harppaukseen puuntuotannossa, varsinkaan sen kannattavuudessa, ellei järjestelmään lisätä uusia elementtejä. Hyväkään metsänhoito ei auta, jos vaihtoehtona on tuotantopääoman lisääminen ja sen menettäminen katteisiin. Menee samaan tapaan kuin kuutioiden tuottaminen ilman tuottovaatimusta. Näin se menee metsänomistajien kannalta, ulosmitataan, mutta sitäkin pidetään hyvänä, jos ja kun tyydytään puunhinnan laskemiseen.
Puuhuolto ja metsänhoito on turvattu tehotuotannolla. Metsien haltuunotto, monopoli, kartellit ja toimintaan sisältyvä korruptio, pitävät huolen siitä, että metsänomistajalle jaettava kakku jää vähäiseksi. Metsänomistajan ostamien palvelujen osuus on jo yli 50 % ja mistä hinnasta, laskevasta puunhinnasta ja siitä, että metsänomistajia ei hyväksytä puuntuottajina (korjuu) ja pidetään tiukassa ohjauksessa muutenkin (metsänhoito) . Eli onhan tämä huolestuttavaa ja se, että metsänomistaja maksaa ja maksaa itseään ulos ja tekee sen vielä ilmeisen mielellään ja tehokkaasti? Sanoisin kuitenkin, että käyttämätöntä potentiaalia on tästäkin huolimatta ja siihen metsäomistajien tulisi pyrkiä.
