Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kauppatavan muutoksen jälkeen on mahdollista tienata korjuun kustannukset metsätalouden tuloksi. Siinä se on tärkein ja metsänomistajien keskuudessa huomattavaa halukkuutta siihen on. Nykyisessä pystykaupassa se ei ole mahdollista, sillä yksinkertaisesta syystä, että metsänomistajia ei ole hyväksytty pystykauppaan puun toimittajina. Siitä syystä ja metsätalouden tulon muodostuksen kannalta pystykaupan lakkauttaminen on välttämätöntä, ja siirtyminen avoimeen toimituskauppaan poistaa pystykaupan korruptoituneet ja metsänomistajavastaiset kytkennät.
Siirtymällä avoimeen puukauppaan ja korjuuseen, jossa metsänomistajat ovat mukana, siirrytään tilitysmallista laskutusmalliin, jossa markkinat hoitaa korjuun kilpailutuksen. Tällä hetkellä metsäosasto kilpailuttaa vain konemiehiä keskenään ja ottaa metsänomistajilta hyödyn itselleen.
Välittömiä hyötyjä ovat esim: Voit kilpailuttaa metsäosastoa korjuun palveluissa ja jos otat korjuun palveluna metsäosastolta, saat korjuun kustannukset vähennyksenä ja alvin palautuksena. Nykyisellään metsäosasto on pidättänyt nämä metsänomistajille kuuluvat erät itsellään. Hyväksytään metsänomistajien tarjoama mitta luovutusmitaksi, joka on metsänomistajien toiminnan kannalta välttämätöntä myös motomitan osalta.
Poliittisesta tahtotilasta ei voi olla niin varma, ei myöskään tavasta tehdä pystykauppaa, onhan se vaihtoehto olemassa.
Korjuun kustannukset peritään puunhinnasta. Halvasta menee jätkällä, on perimässä korjuun kustannukset tois kertaan. Eipä siinä paljon kantohintaa ole jäämässä?
Jätkän kannattaa perehtyä pystykaupanjärjestelmään ja aloittajan linkkiin pystykaupan korruptiosta, jossa kerrotaan: ”Yhtiö perii kustannukset vähentämällä ne puun bruttohinnasta (tehdashinnasta). Puun myyjä ei tiedä vähennyksen määrää eikä puun bruttohintaa. Hän saa tietää vain jäännöksen, jota nimitetään puun kantohinnaksi”.
Minä en ainakaan usko, että alan tutkija lähtee julkaisemaan perättömiä ja ovathan julkaisut asiantuntijoiden tarkastamia ja hyväksymiä.
Tehokasta pystykauppaa, riippumatta siitä, mikä on metsänomistajan etu, sillä metsänomistaja maksaa kustannukset aina tehtaan portille asti. Eihän tätä edes metsänomistajalta kysytä, sitäkään löytyykö vaihtoehtoa, että kilpailutettaisiin. Ei taida löytyä, mutta onhan se vaihtoehto metsänomistajille varattu, hankinnalla kituuttaa.
Mitenkäs Jätkä ne metsänomistajat ovat voineet tarttua kilpailuun, kun pystykaupalla (80% monopoli) metsänomistajat on suljettu kilpailun ulkopuolelle. Jotta kilpailu olisi mahdollista, se edellyttää pystykaupan lakkauttamista ja siirtymistä avoimeen toimituskauppaan, niin kuin Lauri Vaara on esittänyt.
Yksityismetsät tuottavat yli 80 % teollisuuden raakapuusta ja perheomistuksessa on 74 % yksityismetsistä. Sen sijaan metsänomistajien osuus puuntoimittajina on vain n. 20 %.
Jos puukauppa ja korjuu avataan kilpailulle, eihän se tarkoita sitä, että nykyinen 20 % osuus muuttuisi oleellisesti. Oleellista on se, että se mahdollisuus on olemassa ja että sitä mahdollisuutta voidaan käyttää. Onhan sen käyttö perusteltuakin, sillä esim. ensiharvennukset, energiapuu ja jatkuva kasvatus tmv. ovat tappiollisia tai huonosti tuottavia ja jos metsänomistajat voivat tällaisessa tilanteessa auttaa, niin kuin tekevät tälläkin hetkellä, niin onhan se aika merkillistä, ettei metsänomistajia voida hyväksyä tuottavaan työhön. Minä en usko, että tämä nykyinen tilanne voi jatkua kovin pitkään.
On se luottamus olemassa edelleenkin, ei se ole kadonnut minnekään, mutta jos mennään yleisten käytössä olevien normien mukaisesti, onhan siihen huomauttamista ja vaatii muutosta tehtäväksi.
Luottamus toimii sentään hankintamitan vertaamisessa, vaikka sitä motomittaa ei hyväksytäkään, mutta siihen se luottamus tahtoo sitten loppuakin. Pystykaupalle metsänomistajalla ei ole mitään asiaa, muutoin kuin metsäosaston urakoitsijana ja silloinkin, jos hakataan omia metsiä, se ei metsäosastolle sovi. On hakkuutettava ulkopuolisella urakoitsijalla.
Se tuo mittausohjesääntö (laki) sitoo molempia osapuolia ostajaa ja myyjää. Myös mittauksen valvonta on määritelty molempia osapuolia sitovaksi. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että metsänomistaja ei voi valvoa omaa etuaan, sillä heidät on suljettu mittausohjesäännön ulkopuolelle. Metsänomistajien mittaustulosta ei hyväksytä. Eihän tällainen toiminta voi olla hyväksyttävää.
Mitä tästä opimme. Kusettaminen saa luvan loppua, niin tämän keskustelun, kuin myös käytännön toiminnan osalta. En ole riippuvainen palveluistanne. Teen puukauppaa, mutta vain sillä ehdolla, että saan valita urakoitsijan, maksaa urakoitsijalle ja että kaupan ehdoista ja puun hinnasta voidaan sopia. Softa tulee metsäosastolta.
Tämä vain siitä syystä, että pystykaupanjärjestelmä on korruptoitunut järjestelmä. Sitä se on monestakin syystä, niin kuin Lauri Vaara on osoittanut ja on myös monipuolisesti perustellut.
Tekisin korjuun mieluummin omalla koneella tai yhteiskäytössä olevalla koneella, mutta se ei ole mahdollista, sillä puukauppaa käydään yleensä vain ostajan osoittamilla koneilla ja mittauksen perusteella. Järjestely on poikkeuksellinen, sillä yleensä mittaus hyväksytään myyjän mittauksen perusteella. Puukaupassa myyjän mittausta ei hyväksytä, mutta jatkojalosteiden osalta jo hyväksytään, eli palataan normaaliin järjestykseen. Järjestely on poikkeuksellinen jo siitäkin syystä, että metsänomistajat suljetaan korjuun ulkopuolelle mittauksen perusteella. Toki on muitakin syitä.
Sanoisin, että lain mukainen mittauksen valvonta, kontrollointi ja virallinen mittaus, ovat kuriositeetti, joilla vahvistetaan ostajan yksipuoliset oikeudet mittaukseen. Sanoisin jopa yksinoikeuteen.
Jk:ssa kysymys on hyvin pitkälle valo ja varjopuiden vuorottelusta. Kierrosta, joka voi olla pitkäkin. Siinä mielessä pienaukot eivät ole oikein riittäviä aikaan saamaan kunnon kiertoa. Ainakin omassa toiminnassani annan vanhoille kuusikoille huutia, ennemmin kuin alan niiden kanssa pelaamaan ja uudistan valopuille. Kuusi ehtii myöhemminkin, jos tällaista kiertoa aikoo.