Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kannattaako väitellä siitä, onko metsänhoito jaksottaista tai jatkuvaa. Tuskin paljoa muustakaan. Hoitomuodot ovat päällekkäisiä ja eivät siinä mielessä ole toisiaan pois-sulkevia. Eihän mikään estä metsänhoidossa käyttämästä vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Metsää voidaan kasvattaa hoitomuodosta riippumatta ja uudistaa metsää välittömästi, jos siihen on tarvetta.
Myös jk metsänhoidossa ollaan kustannustietoisia. Hoidon osalta jk:ssa pätee samat lainalaisuudet kuin jaksottaisessa metsänhoidossa. Jos avataan liikaa aluskasvillisuus ottaa vallan. Riippuu metsätyypistä ja hoitotavasta, mutta ainakin rehevillä mailla kustannuksia tulee molemmista hoitotavoista. Siitä syystä puustopääomat ovat perusteltuja, niillä voidaan pitää aluskasvillisuutta kurissa. Kuusi uusiutuu varjoon ja valopuut lähinnä avovaiheen kautta.
Aloituksen metsästä tehtiin tili, mutta se toteutui metsän pilalle harsimisen seurauksena. Oliko tarkoitus, mutta laki sen sallii ja metsän tulevasta tuotosta ja arvokasvusta ei huolehdittu. Aloitusmetsästä ei ole kerrottu, mutta kohde on tyypillinen metsän pilalle harsinta. Ainakin tupla puustopääomilla ja oikealla puuston valinnalla, metsän tuotto ja arvokasvu olisi voitu turvata.
Mehtäukko, ”Lue ja ymmärrä”. Aloituksen metsä on malliesimerkki pilalle harsitusta jk metsästä. Näitä on ja on esimerkki sen puolesta, että harsintajulkilausuman tapaisia toimia tarvitaan myös tämän päivän metsänhoidossa.
Olisi rajoittanut, liiallisen harsinnan seurauksena ja vähäisillä puustopääomilla, aikaansaatiin niitä riutuneita metsiä (jätemetsiä). Täällä antamienne kuvauksien mukaisia metsiä. Mutta valitettavasti myös tämän hetken jk metsistä annetaan vastaavanlaisia kuvauksia. Siihen voi olla aihetta, mutta ainakaan tutkimus ja puolustus täällä, ei anna siihen aihetta. Jk metsät ovat hoidettuja ja tuottavat siinä kuin jaksottaisen metsät.
Veroja maksetaan saavutetuista tuottoarvoista – niistäkin, jos metsät ovat riutuneessa tilassa. On vähän kuin valtion taloudessa, maksettavaa on, mutta alijäämistä. Myös metsiä uhkaa alijäämät. Kaikin keinoin pitäisi välttää pusikoita, hatelikkoja ja riutuneita metsiä, mitä näitä nyt onkaan?
Kannattaako törmäillä suomalaiseen mäntyyn ja määritellä: Puun (teho)tuotantoa lisäämällä metsänhoito sääntelee itse itseään ja sääntely on sillä hoidettu. Samaan aikaan ulkoiset paineet ovat olemassa ja niitä vaaditaan toteutettavaksi. Täällä vaaditaan myös; jk on uhka metsänkasvatukselle/ puuntuotannolle ja että, siihen voidaan vaikuttaa metsänkasvatusketjun valinnalla. Jk on hyvä metsänhoitomenetelmä, jolla voidaan tasapainottaa metsänhoitoon kohdistuvaa sääntelyä.
Tuskin metsänhoito on uhka metsänkasvatusketjun valinnalle. Eihän metsänhoito itsessään (jk), osana metsänhoitoa, ole edesauttamassa sääntelyn toteutumista. Metsänkasvatusketjun valinnalla on päinvastaiset vaikutukset sääntelyyn. Lievittämään liian yksipuolista (jaksottainen metsänhoito) vaikutuksia.
Myöskään jk metsien hoito ei ole ”välttämättömien toimien laistamista. Jk metsät ovat hoidettuja, hoitotoimenpiteitä on vaan vähemmän ja ajoittuvat pitkälle ajalle. Toiminta ei ole lakirajoja hipovaa. Aikoinaan (jk) metsiä/tiloja hoidettiin kasvatushakkuina, jopa yli 60 ha tila kasvatushakkuina, ettei tarvinnut tehdä ensimmäistäkään aukkoa tai siemen-/suojuspuuasentoa. Ei edes jälkiraivausta.
Ihan samalla tavalla jk metsästä saadaan puuta ulos. Riittävän suurilla puustopääomilla jk metsä tuottaa puuta, hyvinkin tuon 97 mottia ja on suurelta osiltaan tukkipuuta.