Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
On se potentiaali jatkuvassa kasvatuksessakin, kuuluu aiheeseen ja näyttää olevan peikko raatilaisille, verrattuna jaksolliseen kasvatukseen ja avohakkuisiin. Jatkuva kasvatus ei sovellu joukkoon, ei ainakaan raatilaisten ja teollisuuden mielestä ja suljetaan armotta sopimattomana puuntuottamisen muotona kaupankäynnin ulkopuolelle. Laatupuusta ei makseta ja jos maksetaan, niin huomattavasti vähemmän kuin avohakatusta puusta. Kuvaan astuu urakoitsijoiden taksakirja ja metsäosaston vastenmielisyys jatkuvaa kasvatusta kohtaan.
Pidän jatkuvaa kasvatusta metsänomistajille, puun tuottamisen ja nimen omaan puun tuottamisen kannattavuuden kannalta merkittävänä potentiaalina. Se edellyttää kuitenkin käytyjen kehityskeskustelujen toteutumista ja sitä, että metsänomistajat pääsevät tienaamaan, kohentamaan talouttaan ja nimen omaan siitä marginaalista, josta maksavat tällä hetkellä itsensä kipeiksi.
Puunhankinnan kokonaiskustannukset ovat yli 50 % ja siihen tulevat vielä päälle nämä Timpan mainitsemat taimikko hoito ja kokonaiskustannukset. Haluan vain todeta sen, että on siinä metsänomistajilla potentiaalia menestyä, jos niin katsovat. Siinähän ei ole mitään uutta, raati on tiukasti vastaan ja haluaa pitäytyä vanhassa.
Huonolle näyttää tulopuoli, maksat veroina, maksat palveluina, paljonko siitä sitten jää pussin pohjalle. Palkansaajaa se ei haittaa, ovat sivutoimisia metsänomistajia, omat panokset ovat työjohdossa ja palvelujen varassa.
Paljonkohan tuo olisi kokonaisrasitus metsänomistajalle. Metsätalouden tuottoina miinusmerkkinen, tukille jotain. Massateollisuudessa tilastot kertovat puun osuudeksi korkeintaan muutama prosentti. Kukahan tuosta enää mitään välittää ja sillä pitäisi vielä elää.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö teollisuus ja puujalka tuota. Tuottaa se, mutta sekin oli uhattuna. Palkansaaja ahneuksissaan oli vaatimassa maltaita, ryöpsähti pahan kerran ylitse. Sitäkin ulosmitataan metsätalouden tuotoista.
Poikkeuksen tekevät ne metsänomistajat, jotka yrittävät omalla toiminnallaan pönkittää metsätalouden tuottoa, siinä kuitenkaan onnistuttumatta. Metsänomistajalla ei vaan ole sitä mahdollisuutta, ulosmitata omasta toiminnastaan, vaan tyytyä nykyiseen, joka palkitaan alempina työn kustannuksina ja puun hintoina esimerkiksi.
Timppa, onhan tämä mukavaa, ettei suorastaan ihanaa? Paljokohan tuossa oli Ay taustaa?
Vanha kansa sanoo, että kirves on metsän paras lääke, mutta eihän sekään auta, jos puun tuottaminen muodostuu kannattamattomaksi.
Vaikea on uskoa mihinkään harppaukseen puuntuotannossa, varsinkaan sen kannattavuudessa, ellei järjestelmään lisätä uusia elementtejä. Hyväkään metsänhoito ei auta, jos vaihtoehtona on tuotantopääoman lisääminen ja sen menettäminen katteisiin. Menee samaan tapaan kuin kuutioiden tuottaminen ilman tuottovaatimusta. Näin se menee metsänomistajien kannalta, ulosmitataan, mutta sitäkin pidetään hyvänä, jos ja kun tyydytään puunhinnan laskemiseen.
Puuhuolto ja metsänhoito on turvattu tehotuotannolla. Metsien haltuunotto, monopoli, kartellit ja toimintaan sisältyvä korruptio, pitävät huolen siitä, että metsänomistajalle jaettava kakku jää vähäiseksi. Metsänomistajan ostamien palvelujen osuus on jo yli 50 % ja mistä hinnasta, laskevasta puunhinnasta ja siitä, että metsänomistajia ei hyväksytä puuntuottajina (korjuu) ja pidetään tiukassa ohjauksessa muutenkin (metsänhoito) . Eli onhan tämä huolestuttavaa ja se, että metsänomistaja maksaa ja maksaa itseään ulos ja tekee sen vielä ilmeisen mielellään ja tehokkaasti? Sanoisin kuitenkin, että käyttämätöntä potentiaalia on tästäkin huolimatta ja siihen metsäomistajien tulisi pyrkiä.
Timppa ei se ole metsänomistajien vastuulla hakkuiden järjestäminen, jos metsänomistajat hyväksytään mukaan. Metsäosasto se on, niin kuin tälläkin hetkellä.
Se kauneus on usein katsojan silmissä. Mitä järkeä on jakaa metsänhoito ääripäihin, pitää jaksollinen ja jatkuvakasvatus tiukasti erillään. Siihen täytyy olla jokin erityinen syy, joka lähtee jostain muualta kuin metsänhoidosta? Sillä samoja (eri) metsähoitomuotoja voidaan toteuttaa samassa metsässä. Sitäkin täällä on pyritty avaamaan, mutta heikoin tuloksin.
Tässä mielessä raati on jämähtänyt paikoilleen, ainakin tämän palstan raati on kaivautunut tiukasti poteroihinsa.
Esim. hyvää metsänhoitoa ei ole, eikä fifhti fihfti tarkoita sitä, että hinnoittelulla ohjataan metsähoitoa teollisuuden ja konemiesten toivomalla tavalla. Hinnasta kymppi pois, näin se taksakirja ohjeistaa ja hups. ollaan tilanteessa, jota ei toivoisi olevan.
Hyvin äkkiä ollaan tilanteessa, jossa palvelut ja kauppamuoto ratkaisevat mitä tehdään. Jätkälle vaan tiedoksi, että hankintakauppa ei ole vaihtoehto pystykaupalle, ja että pystykauppa on se kauppamuoto, jolla metsänomistajat on suljettu ulkopuolelle.
Hyvä Timppa, eihän näin selvässä asiassa ole mitään kiistämistä. Ei ole myöskään turhan jauhamista, metsänomistajat kyllä tietävät mikä on puunkasvattamisen ”lisäarvo”. Kyllä se on siellä palvelutuotannossa ja sopii hyvin Ay aktiiville palkansaajalle, joita tämän palstan enemmistö on. Vähemmän jää tilaa metsänomistajalle, jota huolettaa metsänkasvattamisen tulevaisuus ja sen kannattavuus ja se, että metsänomistaja toimijana ei voi olla mukana.
En usko edes metsänomistajien enemmistöön tällä palstalla, vaan edustamaanne kovaääniseen vähemmistöön.
Kysymys on keskimääräisestä teollisuuden puunhankinnan kokonaiskustannuksesta, joka on n. puolet puun hinnasta (25/50).
Puun hinta menee lopputuotteen käyttäjälle, mutta puunhankinnan kustannukset jäävät metsänomistajan vastattavaksi. Vähennetään puun hinnasta.
Väitän kyllä, jos metsänomistajat hyväksytään puun toimittajina, heillä on paljonkin annettavaa tavassa toimia metsissä ja ongelmaksi muodostuneessa kustannusrakenteen oikaisussa.
En tiedä kannattaako hyvää keskustelua pilata hirvillä tai ikivihreillä. Sijansa on heilläkin, niin kuin on jatkuvalla kasvatuksellakin ja yleensä metsänkasvattamisella, jos kustannusrakenne saataisiin oikaistua. Puunhankinnan kokonaiskustannukset ovat jo n. 50 % ja metsänviljelyn ja hoidon kustannukset tulevat siihen päälle. Puun hinta on jäänyt jo marginaaliin ja puun tuottamisesta on muodostunut palvelujen tuottamista. Tässä mielessä lienee turhaa väitellä metsänhoitotavoista, noudatettavasta logistiikasta tai kauppatavoistakaan, koska juuri näillä ohjataan puukauppaa, joka on puun tuottamisen kannalta epäedullista ja lankeavat metsänomistajien maksettavaksi. Kertoo kyllä siitä marginaalista, joka olisi metsänomistajien elinkeinon kannalta tarpeellista.
Tolkun isännät käyttävät motoja metsätöissä, eivät värkkää traktoreilla, niin kuin Jätkä värkkää ja josta ei näytä tulevan hevon paskaa. Ja tekevät sen vielä kustannustehokkaasti. Sen Jätkän pakollisen 5 euron lisäksi on tulossa vielä ainakin 15 euroa ja tuskin riittääkään porttihintaan pystykaupassa. Tätä hintaahan me emme tiedä, vaikka tarjouksia olisivat jättäneetkin, mutta aina voi jotain päätellä.