Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mehtäukko: Minusta Lauri Vaaran tutkimuksessa ei ole ristiriitaisuutta. Siinä kerrotaan alan historia myös kustannuskehityksen osalta. Se, että täällä väitellään traktoreista, ei ole tarkoituksen mukaista, enkä usko, että tutkimusta sellaiseksi on tarkoitettukaan. Tutkimuksen pääpointti on kollektiivitaloudessa, metsänomistajien pois sulkemisessa ja sen seurauksissa, jotka nekin on kuvattu myös kustannuskehityksen osalta.
Tutkimuksessa esitetään siirtymistä yritystalouteen. Kysymyksessä on seikka, joka antaa mahdollisuuden siirtyä normaaliin päiväjärjestykseen. Sillä voidaan kumota myös vaatimukset kollektiivitaloudesta, korruptiosta ja kartellista. Sellaisista asioista kuten, isännättömästä rahasta, yhteistaloudesta, puun jalostamisesta, metsänomistajan asianosaisuudesta, piiloperinnästä jne.
Kannattaa tutustua Lauri Vaaran kirjallisiin aineistoihin. Tottahan ne ovat ristiriidassa nykyisen käytännön kanssa ja ovat uskoakseni sellaiseksi myös tarkoitettukin.
Tolopainen: Eiköhän ne laskelmat selkiinny sen jälkeen, kun siirrytään aloittajan esimerkin mukaisesti kollektiivitaloudesta yritystalouteen. Joka tarkoittaa pystykaupoista siirtymistä toimituskauppaan ja hakkuuoikeuden vuokrauksesta omistajan oikeuksien kunnioittamiseen. Eihän tällä hetkellä tiedetä edes sitä, paljonko metsäosasto pidättää tehdashinnasta (kantohinta)korjuun, kuljetuksen ja omia kustannuksiaan. Saatikka kompensaatioita hankintahakkaajilta pystykauppaan.
Kyllä ne kelpaisivat kunnon metsäkoneet metsänomistajallekin, ellei olisi tätä kilpailun rajoitusta. Tuotosluvuissa ja taksoissa, ei niissäkään ole moittimista, riittäisivät myös metsänomistajalle vallan mainiosti. Esteenä vaan on nämä aloittajan, Lauri-laskurissakin mainitut korruptio, kartelli ja kollektiivitalous. Metsäyhtiön korjuupalvelun sitominen puukauppaan, joka on maan talouselämän kaikkien aikojen vakavin kilpailunrajoitus. Puuta voi myydä vain ostamalla metsäyhtiön korjuupalvelun piilotetulla hinnalla ja metsänvuokrauksena. Se siitä metsänomistajan osallisuudesta ja kannattavuudesta.
Onhan se pyörä keksitty, on tuotu esille ja on perusteltu. Raatilaiset vaan eivät puutu siihen pitkällä seipäälläkään. Kysymys on sen verran kuumasta perunasta, että mieluummin väistetään ja unohdetaan.
Anhittomaksi menee, on siellä laatusanoja ja pieni piiri, mutta kannattaako muutosvastarinnasta puhua. Kollektiivitaloudesta ja metsänomistajan kyykyttämisestä kyllä, ovathan siellä kommarit ja sossut vallan päällä. Palvelu on olemassa, se on metsänomistajille tarkoitettu, mutta kallis se on ja valmiiksi sosialisoitu. Metsänomistajilla ei ole mitään jakoa sen piiriin.
Tolopainen: Kysymys ei ollut puiden toimittamisesta tehtaalle, eikä metsänomistajan omasta organisoinnista, vaan metsänomistajan puiden toimittamisesta muiden puuntoimittajien rinnalla ja samoilla toimitusehdoilla. Eli metsäosasto ostaa, organisoi, valvoo ja ottaa puut vastaan. Maksaa puista ja korjuusta. Tällainen se on, uskallan väittää, LV toimintamalli. Ei tarvita kahta kauppatapaa ja erillisiä organisaatioita, vaan palvelun tarjoajia, eli puuntoimittajia isompia ja pienempiä teollisuudelle, metsäosastoille.
Jätkä: Eipä se auta meikäläisten itkemisellä, kun sitä samaa teet itsekin, eli teet pystykauppaa, ja ”annat” myymäsi tavaran lisäksi ”tukon paperirahaa”. Korruptiostahan siinä on kysymys, ei sinun tarkoittamallasi tavalla, mutta maksamisesta kyllä ja pimeästä perinnästä metsänomistajilta, joka toteutetaan puunhinnasta. Omissa lähtökohdissasi olet viemässä nämä korjuun kustannukset lopputuotteen hintaan (AINA), niin kuin olet esittänyt. Eli olet perimässä toiskertaan.
Kysymys on aloituksen tarkoittamasta isännättömästä rahasta ja sen tuhlauksesta. Isännättömästä rahasta siinä mielessä, että pystykaupassa korjuutyön maksaja (puunmyyjä) eristetään puunkorjuun tapahtumista ja taloudenpidosta, niin kuin LV on esittää.
Vastauksena Tolopaiselle: Koska kysymys on metsänomistajan eristämisestä korjuutyöstä ja kilpailun puutteesta ja siitä, että käytännössä korjuutyöstä kilpailua ei ole (metsänomistaja maksaa kaikesta). Kilpailun avaaminen tietää metsänomistajalle enemmän rahaa ja maksaisi yhtiölle nykyistä vähemmän, jos metsänomistajat hyväksyttäisiin puuntoimittajina mukaan.
Ja käytännön toimenpiteenä se tarkoittaa. Luovutaan pystykaupasta ja tilitysmenettelystä ja siirrytään toimituskauppaan ja laskutusmenettelyyn. Kysymys ei ole logistiikan tai puuhuollon käytännön järjestelyistä tai niiden järjestämisen vaikeudesta tai ym. vastaavaa, vaan periaatteellisesta poliittisesta kysymyksestä. Sallitaanko metsänomistajat mukaan puun toimittajina.
Kysyt miksi? En ole hylkäämässä hyvin toimivaa systeemiä, eihän siihen ole aihetta, systeemi on olemassa ja sen varaan on hyvä rakentaa.
En tiedä mitä tarkoitat epäterveellä kilpailulla ja vääristyneillä markkinoilla? Minun lähtökohdistani ne tarkoittavat kilpailun puutetta ja juuri niitä tekijöitä, joka metsäalalta puuttuu. Puukaupan ja korjuun vapaasta kilpailusta, ei metsänomistajilla maksattamisesta.
Kiitos kysymästä Visakallo: Metsiä on hoidettu ja puukauppaa on käyty esillä olleilla tavoilla ja n. 50- 60 v. kokemus metsäalalta on yhtiöiden, valtion ja yksityisen palveluksessa ja omissa metsissä. Urakoitsijana en ole ollut. Eli sinne se painottuu metsänomistamisen puolelle. Tässä ei sinällään mitään uutta ole, mutta jos vaikeutta on, sinne se painottuu asioiden sisäistämiseen. Hyvinkin luutuneisiin tapoihin sinunkin vastauksissasi.
Kysymys on kahdesta eri asiasta, urakoidaanko omia puita, vai urakoidaanko sopimussuhteessa metsäosastolle. Nämä seikat on syytä erottaa toisistaan. Sillä on vaikutusta myös käytettävän kaluston suhteen. Kysymys ei kuitenkaan ole metsäkoneiden korvaamisesta maataloustraktoreilla, tai harrastamisesta. Eiköhän omien metsien hoito ja puukauppa/korjuu ole elinkeinosta ja vaikka kysymys on aika paljonkin eri asiasta, kuin urakoinnista metsäosastolle. Toivottavasti nämä seikat eivät kuitenkaan ole esteenä esitetylle kauppatavan muutokselle toimituskaupalle? Kysymyshän on tällä hetkellä noudatettavasta toiminta tavasta.