Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Puuki: Käsittääkseni nuo tarkoittamasi Mhy toimet eivät ole aloittajan tarkoittamaa kauppatavan muutosta siirtymistä pystykaupasta toimituskauppaan. Tarkoittavat puukauppatoimeksiantoja valtakirjalla ja korjuupalvelua hankinnalla metsänomistajan lukuun.
Käsittääkseni Mhy esimerkkitapausta ei ole, ei minulla ainakaan ole sellaista antaa. Metsähoitoyhdistysten korjuupalvelu on hankintakauppoja, joka on eri asia kuin pystykaupat. Pystykaupassa metsänomistajat (myös Mhy) on suljettu korjuun ulkopuolelle.
Pystykaupan avaaminen tarkoittaa kilpailun avautumista metsänomistajille. Sillä on sitten vaikutuksensa kustannuksiin, mille tasolle asettuvat.
Mehtäukon kommentit ovat siinä määrin hyökkääviä ja provosoivia, että niistä ei ole voinut muuta johtopäätöstä tehdä, kuin päästä väärään käsitykseen. Kysymyshän on puunkorjuun tehokkuuden suuresta huijauksesta, josta sinä ja muutamat muut ovat eri mieltä. Laitankin tähän oheisen tutkimuksen tuloksista seuraavaa:
Näköpiirissä miljardin euron hyöty ja yritysmäinen toimintaympäristö:
Puunmyyjän rahan tuhlaus voidaan lopettaa lopettamalla puun pystykauppa. Se ei lopeta metsäyhtiön puunkorjuuta. Yhtiö voi korjata tienvarsi- ja tehdaskauppojen puuta puukaupasta erillisellä korjuusopimuksella niin kuin metsänhoitoyhdistyksetkin.
Korjuusopimus toisi korjuutyön maksajan vallan korjuutyön valintaan ja kustannus- ja laatukilpailun korjuupalvelujen tarjontaan. Maksajan valta toisi puunkorjuuseen edullisimmat koneet ja kilpailu edullisuudesta maataloustraktorit. Pystykauppojen lopettamisesta hyötyisivät kaikki metsänomistajat.
Omasta osuudestani tähän keskusteluun. En ole peesaaja näille tutkimustuloksille. Emme ole edes yhteistoiminnassa. Vaan olen kokenut nämä asiat omassa toiminnassani. Joten siinä mielessä ikään kuin kysymättä ja luvatta olen kyseenalaistanut.
Mehtäukko: En omista traktoria, eikä minulla ole varaa vuokrata traktoria, sillä metsäni ovat vuokratut. Mutta mene sinä. Sinulla on traktori ja vielä ajettavia pölkkyjä. Ja senkin puolesta voisit mennä, että sinulla on ylivoimaisesti paremmat ajatukset.
Tuota Tolopaisen täytyy harkita…
En kannata kannattamatonta metsätaloutta nykymuodossaan. Puunhinta menee alaspäin ja hoidon ja korjuun kustannukset ylöspäin. En usko että alhainen puunhinta on ylitarjonnasta tai markkinasta. On markkinasta siinä mielessä, että kustannukset ylittävät tarjonnan. Jossain kohtaa peli on puhallettava poikki.
Tätä menoa metsäomaisuus sosialisoidaan ja on hyvää vauhtia sosialisoitumassa. Nykyinen kollektiivitalous pitää siitä huolen. Kollektiivin kannattavuuteen ei enää riitä korjuun kustannukset puukaupassa, vaan omaisuuden realisointi ulottuu myös metsäomaisuuteen. On helppo nakki realisoida (sosialisoida) metsäomaisuus nykymuodossaan.
En kuulu siihen joukkoon, joka metsänomistajana seuraan kollektiivin ulkopuoleisena henkilönä menoa (ryöstöä) omassa metsässäni. Ja on turha väittää etteikö rahaa ole. Sitä on ja juuri niin paljon, kuin kollektiivin lunastamiseen tarvitaan ja käytetään tälläkin hetkellä. Eli on siinä tiliä metsänomistajallekin. Nyt on vain niin, että tällainen vasem. politiikka on onnistunut pitämään saapikasta oven raossa ja pitää edelleen. Pitää metsänomistajan ulkopuoleisena henkilönä omaisuudestaan, rahoistaan – isännättömästä rahasta, miten vaan tätä halutaankin kuvata?
Kerrataan vielä. On huono asia kun pystykaupassa metsänomistajat eriytetään puun korjuun tapahtumista ja talouden pidosta. En pidä hankintakauppaa nykymuodossaan vaihtoehtona pystykaupalle. On ehdoiltaan, hinnaltaan, käytettävän kaluston, metsäalueiden jne. Eli on mitattavilta ominaisuuksiltaan se heikompi osapuoli, joka ei tee oikeutta metsätaloudesta menestyville. Niillekään joilla on pyrkimys investoida kalustoon ja mittaukseen, ilman että ovat urakointisuhteessa metsäyhtiöön. On se mahdollisuus oltava kaikilla toimittaa puuta teollisuudelle. En tarkoita tällä nykyisiä sopimuksia nykymuodossaan.
Onhan se suurin piirtein yhtä paljon kuin isännättömän rahan noin kuusi euroa/kuutio. Johan sillä makselee korjuun kustannuksia ja jää vielä säästöönkin, vaikka tuhlauksesta onkin kysymys. Tai onko sillä niin väliä kuka maksaa ja miten paljon, sinnehän ne menevät kuitenkin Jätkän lopputuotteen hintaan.
Onhan se aika uskomatonta minkälaisina hyväntekijöinä urakoitsijat täällä palstalla esiintyvät. Väittävät tekevänsä puunkorjuun metsänomistajille ilmaiseksi. Korkeintaan metsänomistajat saavat olla kiitollisia metsäosastolle, joka nämä kustannukset maksaa ja tulouttaa sitten lopputuotteen hinnasta kuluttajalle. Näin täällä väitetään.
Ja ovathan metsänomistajat kiitollisia, tekevät pystykauppaa, tietämättä kuitenkaan, että ovat kustannusten maksajia. Kaikkein tyhmimpiä tässä paletissa ovatkin metsänomistajat, jotka uskottelevat itselleen pystykaupan edullisuutta. Tietämättä, että se edullisuus tulee muista tekijöistä, kuin ”ilmaisesta” puun korjuusta. Esim. vapaasta hinnoittelusta ja tulonsiirroista hankintakaupasta.
Mm. räme tuossa edellä toteaa: ”Tottakai korjuukustannukset sisältyy lopputuotteen hintaan, se on toinen asia kenen toimen kuvaan mikäkin työ tuotantoketjussa sovitaan tehtäväksi”.
Ja tuosta teknisestä toteutuksesta. Eihän ostaja tee kirjauksia sopimukseen, jotka nousevat sitä itseään vastaan. Mieluummin salataan ja kiistetään.
Kysymys on korjuun kustannuksesta + alvista ei puunhinnasta, joka menee lopputuotteen hintaan.
Tolopainen: Siellä se isännätön raha on pystykaupassa yksityisillä sahoillakin.
Mehtäukko: ”Mikä ihmeen isännättömän rahan keksitty kommervenkki”? Lauri Vaaran vastaus edellä. Ei mikään keksitty vaan todellinen.
Esim. Jätkä on siirtämässä korjuun kustannuksia lopputuotteen hintaan, ”vaikka kysymys on puunmyyjän puuntuotannon kustannuksista. Ei metsäyhtiön puunhankinnan kustannuksista, niin kuin yleisesti luullaan”. (LV edellä). Asiahan on syytä selvittää. Sillä on ratkaiseva vaikutus tapaan toimia puukaupassa.