Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kannattaisi perehtyä aloittajan tapaan järjestää asia sen jälkeen, kun pystykauppa ja perinteinen hankintakauppa lakkautetaan ja siirrytään yhteiseen toimituskauppaan (tienvarsikauppa). Muutos nähdään turhan vaikeaksi. Kynnyskysymys tietenkin on metsänomistajien mukaantulo puun toimittajina ja samoilla toimitusehdoilla kuin muutkin puuntoimittajat. Metsäosaston rooli puun ostajana, korjuun järjestäjänä, korjuun kilpailuttajana, puiden vastaanottajana, valvojana jne. ei sekään ole muuttumassa. ”Se missä kohtaa alan tienata omia rahojani” Hyvä kysymys. Siinä kohtaa, kun saan korjata vaadittavilla toimitusehdoilla puuni tienvarteen ja metsäosasto maksaa korjuusta. Muussa tapauksessa laskuttaa, jos otan palveluna. (Puut ja korjuu eriteltynä eri sopimuksilla.)
No, tulihan se sieltä, ehdin jo luulemaan, että pimeys vallitsee Jätkällä.
Se on aivan turha jatkaa tätä keskustelua, sillä keskustelijat pitäytyvät mieluummin vanhassa voimassa olevassa pystykaupassa. Pystykaupan lakkauttaminen ja siirtyminen toimituskauppaan (tienvarsikauppa) , nähdään mieluummin vanhan pystykaupan variaatioina, valtakirjakauppoina ja toimituskauppoina tehtaan portille ym. ja tarjoillaan muuta sopimatonta, jolla ei ole tekemistä kauppatavan muutoksen kanssa. Sanallakaan ei puututa kauppatavan muutokseen.
Ei puhettakaan, että metsänomistaja pääsisi tienaamaan näistä rahoista, omista rahoistaan. Mutta sehän sopii vas. sosialistiseen palveluyhteiskuntaan (jäänne metsäpuolella). Pääasia, että maksaja metsänomistaja on tiedossa ja hoitaa osuutensa mukisematta. Väitetään mieluummin, että kauppatavan muutos tulee kalliiksi metsänomistajalle, vaikka kysymys on juuri päinvastaisesta ja sekin vain niille, joilla on pyrkimys toimittaa itse puunsa tien varteen.
Tottahan perusedellytykset on oltava kunnossa, näin toimitaan meilläkin. Nyt näkemisiin alkuviikkoon.
Ei se vapaa hakkuuoikeus olekaan, mutta meillä pystykaupassa metsänomistajat on suljettu korjuun ulkopuolelle. Mikäs muu kuin rajoitus se on ja sillä on vaikutuksensa korjuun kustannuksiin, metsätalouden tuottoihin ja tapaan toteuttaa metsätaloutta.
Onhan se mahdollista ja käytetään teollisuuden plantaaseilla ja muualla maailmalla puutavarayhtiöiden omistamissa metsissä ja yhteisöissä, jossa puulla ei ole kantoraha-arvoa, on vain jalostusarvo.
Yksityisomistus, pienet pinta-alat ja vielä kun pitäisi saada kantorahatuloa omistajalle, rajoittavat kyllä kyseistä toimintaa Suomessa. Nykyinenkin metsäkonekalusto ja yhteisomistukseen (kollektiivi) perustuva kustannusrakenne, kasvattaa jalostusarvoa meilläkin, mutta sen kantorahatulon kanssa on niin ja näin. Kalliit kustannukset pitävät siitä huolen, kantorahaa ei jää ja menee yhteiseksi hyväksi.
Kauppatavan muutos on hallinnollinen, muutoksia ei ole aiheutumassa tavaralajimenetelmään sen paremmin kuin logistiikkaan. Metsänomistajien mukaan tulo korjuun markkinoille ei sitä tarkoita.
Nämä ovat sellaisia jätkän vanhakantaisia kommarin venkoiluja. Siinä hänellä riittääkin työmaata osoittaa musta valkeaksi. On hän jossain oikeassakin. Nykyisessä kollektiivitaloudessa metsänomistaja häviää aina.
Eihän huono markkina muutosuhka tai puutteet tuotekehityksessä saa olla peruste sille, että kustannusrakenteeseen ei ole tarvetta tai ei ole syytä puuttua. Paremminkin menee niin päin, että sitä säästöä haetaan puusta ja puulle jää hintaa mitä jää. Näinhän se markkina toimii, mutta on myös syytä puuttua perusrakenteisiin.
Eletään mieluummin tulevaisuutta ja pyritään eroon menneestä, kollektiivitaloudesta, korruptiosta ja kartellista, jotka valitettavasti hallitsevat nykytodellisuutta.
Eiköhän tehdaskuljetus ole osa puunostajan logistiikkaa.
Heitän jotain. Uudessa mallissa tehdään kaksi sopimusta entisen yhden sijaan, toinen puulle ja toinen palveluille. Palvelusopimuksen toiminta täytyy olla kaksisuuntainen riippuen siitä kuka tekee kuka maksaa. Voi olla metsänomistaja, metsäosasto, mhy, palveluyrittäjä, alihankkija jne. Voisiko olla valmis hinnasto tai mikä muu keskitetty hinta. Isompi tarjouskokonaisuus tmv.