Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri motokuski: Hinta on sama kuin urakoitsijalle ja tulee muotoutumaan kauppatavan muutoksen ja kilpailun avautumisen kautta. Korjuun hintaahan emme tiedä, pystykaupassa hinta peritään puun hinnasta, mutta sen verran tiedämme, että korjuu aukolla maksaa kympin luokkaa ja harvennuksella yli kahta kymppiä. Ja on hankintakaupassa kympin verran vähemmän. Ja tarkoittaa sitä, että vaikea tässä yhtälössä on metsänomistajan tai Mhy korjuupalvelun menestyä.
Muutoksen jälkeenkin puhutaan tienvarsihinnoista. Pääset metsänomistajana samaan rintamaan urakoitsijoiden kanssa ja urakoitsijana pääset korjaamaan (myös) omat puusi. Kysymys ei ole sen kummemmasta, kuin metsäosasto ostajana ja metsänomistaja puun myyjänä, metsänomistajat pääsevät päättämään omasta puolestaan, ottavatko korjuun palveluna, vai toimittavatko puunsa itse tai oman korjuupalvelun kautta tien varteen. Siirrytään laskutusmenettelyyn. Hinnat muotoutuvat kauppatavan muutoksen, avautuvan hintakilpailun ja laskutusmenettelyn kautta. En kuitenkaan väitä, että mentäisiin huonompaan suuntaan.
On aivan turha selitellä, kun on tämä kilpailun rajoitus olemassa. Pienkonevalmistajien konkurssit tai metsänomistajien konekaluston puuttuminen tmv, ovat suoraa seurausta kilpailun puuttumisesta (Näin ainakin väitän, että myös tällä on vaikutuksensa)
Sori. ”Hankintakaupassa on läpeensä korjuun kustannuksia mentävä aukko pystykaupan hyväksi”.
Onhan se metsäyhtiölle kannattavampaa ostaa puuta pystykaupalla, kuin maksaa metsänomistajalle hankintakaupassa korjuun kustannuksia vastaava korvaus (hankintalisä).
Oheisessa tutkimuksessa (opinnäytetyö) selvitetään hankintakauppaa ostajan näkökulmasta. Tuskin kuitenkaan puunmyyjän näkökulma on yhtä auvoinen. Onhan hankintakauppa jäämässä (jäänyt) marginaaliin. Sen olemassa oloa perustellaan jopa sillä, että käytetään vaikka työrukkasena. Saadaan pystykauppaan sopimattomat erät, pienuutensa, laatunsa, sijaintinsa, mh. puutteen tmv. seikan perusteella puuhuollon piiriin, mutta onhan sillä hintansa. Diili on huono aiheesta metsänomistajan näkökulmastakin, mutta ei sitä voida perustella sillä, että olet marginaalissa. Minä en ainakaan usko, että tätä rataa mennään kovinkaan pitkälle.
Puukaupassa on läpeensä korjuun kustannuksia mentävä aukko pystykaupan hyväksi. Uskotellaan jopa, että kysymys on metsäyhtiön kustannuksista, vaikka kustannusten todellinen maksaja on metsänomistaja.
Miten tuo lie metsänomistajalle tappiollinen toiminta saada kannattavaksi konemiehille, metsänhoitotöitä lisäämällä. Niin hyvä ja välttämätön toimenpide kuin metsänhoito onkin, pitäisi se tuottava kanava olla myös metsänomistajalla. Kauppatavan muutos, eli puukaupan ja korjuun yhdenmukaistaminen, on tarpeellinen myös tässä suhteessa.
Ilmeisesti jonkin lainen konsensus (hiljaisuus) kauppatavan muutoksen vastustajien ja pystykauppaa suosivien keskuudessa on tapahtunut.
Edellä hankinta esimerkin nollatulos on hyvä esimerkki Jätkältä, kärjistetty, mutta osoittaa minkälaiseen tulokseen hankintakaupassa on mahdollista päästä. Vallankin jos työt teetetään vieraspalveluina, eihän siitä katetta jää. Pääsee tienaamaan, mutta paremminkin tienaat siitä osuudesta, joka on tulonsiirtoa pystykaupan hyväksi. Hankintapuusta ei makseta, maksetaan jopa vähemmän kuin pystypuusta ja hinnoittelulla ohjataan asiakasta pystykaupoille. Väitetään jopa, että rajoitetaan ja kiintiöitetään. On epäedullinen kauppamuoto myös teollisuudelle.
Tämä ei ole se joovainin haluama tapa puukaupoille, mutta on hyvä esimerkki Jätkältä.
Puuttumatta pystykauppaan enemmälti, kannattaa kuitenkin muistaa, että pystykaupan ja korjuun kustannukset maksaa metsänomistaja mukisematta ja ilman, että voi siihen vaikuttaa ja että pääsisi tienaamaan niistä rahoista, omista rahoistaan, siitä miljardista, isännättömästä rahasta.
Aloittajan ratkaisu osoittamiinsa puukaupan ja korjuun ongelmiin on ollut pystykaupan lakkauttaminen ja siirtyminen toimituskauppaan.
Eihän täällä muuta ole väitettykään. Se maksaa joka tilaa.
Tuo Jätkän malli, näinhän se valitettavasti tällä hetkellä menee ja tarjoilet edelleen nykyistä hankintahintaa. Nuo pystyn keski ja tienvarsihinnat eivät ole vertailukelpoisia keskenään, mutta ei ole myöskään pystyn keskihinta, jos sitä verrataan kauppatavan muutoksen jälkeiseen hintaan, sillä pystyn keskihinnasta on jo korjuun ja metsäosaston kustannukset vähennetty. Jos olet muutoksen jälkeen tienaamassa pystyn keskihinnasta, hinta on aivan muuta kuin tuo 49 e, ainakin tuon korjuun kustannuksien verran enemmän. Ja on aivan muuta, mitä hankinnan tienvarsihinnasta tällä hetkellä maksetaan. Eihän siinä korjuun kustannuksia huomioida.
Visakallo: Sori vaan, tarjoilet edelleen nykyistä hankintakauppaa ratkaisuksi ongelmaan. Pitkällä kepilläkään et halua puuttua kauppatavan muutokseen? Tilaathan sinä pystykaupassakin puunkorjuun kaupan kylkiäisenä ja saathan sinä ne samat palvelut kauppatavan muutoksen jälkeenkin.
Visakallo: Kysymyshän on tuosta wanhajätkänkin esiin tuomasta isännättömästä rahasta, joka pystykaupassa on tasan 100 % miinusta. Kauppatavan muutoksen jälkeen metsänomistajille tulee mahdollisuus vallata markkinaosuutta siitä, joka osuus verrattuna hankintakauppaan on tällä hetkellä 10 -20 % plussaa.
Visakallolle ei aiheudu mitään yrittäjä- tai rahoitusriskiä, sillä ilmeisesti hoidat korjuun ostettuina palveluina. Eli toiminta jatkuu osaltasi entisellään ja etua saat laskutuksen muuttuessa puusta perinnästä laskutukseksi, jolloin korjuun kustannukset voit vähentää verotuksessasi. Eikä sitä riskiä ole aiheutumassa muillekaan tai muutenkaan. Jos hoidat korjuun itse, pääset tienaamaan siitä miljardista, eli siitä isännättömästä rahasta. Sehän se ongelma metsätaloudessa on ollutkin, että metsänomistajalla sitä oikeutta ei ole ollut, on pidetty ulkopuoleisena.
Visakallo: eihän kysymys ole siitä mitä puusta ja korjuusta maksetaan, vaan korjuun kustannusten perinnästä ja oikeudesta näihin korjuun kustannuksiin.
Harrastelija: Tilitysmenettelyssä teollisuus ottaa korjuun kustannukset vähennyksenä itselleen, mutta kauppatavan muutosta esitetään mm. sen takia, että korjuun kustannukset ohjautuisivat laskutusmenettelyssä sen oikealle omistajalle eli metsänomistajalle. Tähän kuuluu myös alvin palautus.
Näinhän se täällä keskustelussa on ollut, että korjuumarkkinoilla kilpailu toimii hyvin kun korjuuyrittäjiä ja puuta kilpailutetaan. Mutta kysymys ei ole siitä kilpailusta, vaan siitä kilpailusta, joka metsätaloudesta puuttuu. Metsänomistajien kilpailuttamisesta, ja näin kun on, se todellinen kilpailu, jolla on merkitystä metsätaloudessa puuttuu. On seikka, jolla alkaa olla merkitystä niiden jaettavien miljoonien suhteen.