Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Sopivia maatiloja, eihän niitä paljoa ole. Pyrkimyshän on sama myös ammattimaiselle metsätilataloudelle ja niiden yhteistyöverkostoille. Kauppatavan muutos avaisi laajemman markkinan korjuupalvelulle ja kaluston kehittämiselle. Alentaisi kustannuksia ja sillä olisi myönteinen vaikutus myös metsänhoitoon. Eihän yhdentavan koneet ja yhdentavan metsänhoito, voi olla se ainut oikea yhdentavan toimintamalli, monipuolisuutta ja elinvoimaansa hakevalle maa- ja metsätaloudelle.
Visakallo: Sieltä tulee koko ajan uutta hälvennettävää, saamistanne vastauksista huolimatta ja mitä tulee tuohon nimittelyyn. Kysymys on poliittinen. Sossut eivät tyydy esitettyihin muutoksiin, on heidän etunsa säilyttää etuutensa metsänomistajiin nähden. Palvelusyhteiskuntaa pidetään yllä hinnasta huolimatta ja sen rahoittamiseen tarvitaan talonpoika päivässä, näin se menee ja sitä rataa…
Onhan se pieni reikä, joka metsänomistajilla on käytettävissä ja olo tuntuu aika oligopsoniselta. Metsät on sosialisoitu, jos ei yhteiskunnalle, niin ainakin teollisuudelle. Sosialistit ovat tyytyväisiä ja porvareillakaan ei ole valittamista. Toiminta on keskittynyttä ja keskitettyä. On kartellit ja on monopolit. Sini/puna ovat pitäneet huolen siitä, että ahdasta on metsänomistajalla.
Sopiihan näitä joutavia puheita mehtäukko, voisit perustella vielä yhden väittämän, tyhjät puheet.
Ei täällä ole väitettykään, että ylihintainen puunkorjuu olisi metsäkoneurakoitsijoiden syytä, tai että kysymys olisi vain puunhinnasta, mutta sillä on jo vaikusta, miten kakku jaetaan. Metsänomistajien osuus puunkorjuusta on vain n. 10-15 % ja sekin päämarkkinasta erillisellä sopimuksella, joka ei ole kilpailu kykyinen.
Punatauti se on kova tauti, jota herkkua lisättiin takavuosina ja vuosikymmeninä yhteiskuntaan urakalla. Lisättiin palkansaajan etuutta ja hyvinvointia ja uskottiin rakenteiden kestävän, mutta toisin kuitenkin kävi. Vastaan tulivat tasapainotekijät, joita nyt korjaillaan yhteiskunnassa. Ei kuitenkaan metsäpuolen rakenteissa.
Näillä seikoilla on suora vaikutus kantohintaan vielä tänäkin päivänä ja toivoa sopii, että ylihintainen korjuu ja muut seikat. Metsänomistajien mukaan tulo, saadaan kulurakenne tasapainoon.
Milläs hinnalla sitä pystykauppaa rahoitetaan, jos ei puun hinnalla?
En minäkään näe mitään järkeä siinä, että pystykaupassa metsänomistajat pidetään korjuupalvelun ulkopuolella. Että eivät pääse tarjoamaan korjuupalveluaan ollenkaan. Jossain vaiheessa tällainen kehitys on taitettava. Yksinkertaisesti siitä syystä, että korjuun hinta kipuaa kokoajan ylöspäin ja toteutuu nimen omaan puunhinnan kustannuksella. Ja kun näin on, metsätalouden on saatava katetta toiminnalleen. On päästävä mukaan toimintaan, eikä vain tyytyä maksuautomaatiksi. On aika paljonkin isommasta asiasta kysymys, kuin tuosta korjuun hinnasta ja siitä, mitä täällä palstalla yleisesti tarjoillaan.
Tarkoitetaan metsänomistajien kilpailuttamista.
Visakallo: Se, että metsänomistajia päästäisiin kilpailuttamaan, edellyttää kauppatavan muutosta, siirtymistä toimituskauppaan, jossa nykyiset pystymyyjät ja hankintamyyjät asetetaan samalle viivalle, eli samalle sopimukselle, tarjoamaan puitaan teollisuudelle. Toimituskauppa korvaa vanhat sopimukset ja teollisuus ostaa puuta uudella sopimuksella, niin kuin ostaa tälläkin hetkellä ja kilpailuttaa urakoitsijat, myös metsänomistajat. Kysymyshän on korjuun kilpailuttamisesta.
En usko laskevaan puun hintaan, sillä näillä vanhoilla sopimuksilla korjuun hinta suhteessa puun hintaan on mennyt kokoajan ylöspäin ja on nimen omaan toteutunut puunhinnan kustannuksella.
A. Jalkanen. Metsäkoneurakoitsijoiden kilpailuttamisella ei tarkoiteta sitä kilpailua, joka metsätaloudesta puuttuu. Eli metsänomistajien kilpailuttaminen puuttuu. Eiköhän se kilpailuttaja tule olemaan metsäosasto jatkossakin, joka kilpailuttaa urakoitsijat, siinä kuin metsänomistajatkin.
Koska kilpailua ei ole, ei myöskään kilpailua isännättömästä rahasta voi olla. Se, että metsänomistajien puutoimitukset on ajettu alas, onkin nyt sitten logistinen syy? Ei voida ottaa enempää?
Planterin viittaukseen puunhankinnan suurien voittojen (500 milj.) piilottamisesta. Sinne ne menevät metsäosastojen ja korjuun kustannusten rakenteisiin ne miljoonat ja ilman, että metsänomistajilla on siihen mitään sanomista. Metsänomistajat eivät ole osallisia pystykaupassa ja ovat pakotettuja maksamaan korjuun 80-90 % markkinaosuuden mukisematta.
Tilanne olisi toinen jos metsänomistajat hyväksyttäisiin mukaan puun toimittajina ja hyväksyttäisiin kilpailemaan näistä rahoista, mutta siihenhän teollisuus ei suostu. Ei hyväksy metsänomistajia kilpailijaksi omista rahoistaan ja omista puistaan. Teollisuus tyytyy halpaan raaka-aineeseen ja toimivaan logistiikkaan, jota metsänomistajien mukaan tulo ei kuitenkaan miksikään ole muuttamassa.
On vaaransa markkinaosuuksien uusjaosta ja näiden markkinoiden löysästä rahasta, joiden jakamiseen ei olla suostumassa. Pidetään mieluummin kiinni ”kansankodin” etuuksista ja hyvinvoinnista, joka yhteiskunnassa oli lähellä ajaa karille. Olkoon vaikka Planterin suurien voittojen piilottamisesta ja vaikka korjuun kustannusten piiloperinnästä, jota aloittajan mukaan muissa puun tuottaja maissa ei ole.
Väitän näillä seikoilla olevan myönteisen vaikutuksen puun hintaan ja on toteutuessaan metsänomistajan kustannuksella toteutumassa tämäkin, mutta onhan avoimen ja hyväksyttävän kilpailun kautta. Kysymys on enemmänkin siitä, löytyykö kykyä ja tahtoa muuttaa puuntuottamisen rakenteita?
Eihän siinä, jos puun tuottamisen kustannukset kestäisivät siedettävällä tasolla. Tällä hetkellä ei puhuta enää edes metsätilaelinkeinosta, siihen tarvittaisiin tämänkin keskustelun perusteella hehtaarimääriä, jotka vain harvoilla on hallussa. Puhutaan mieluummin palveluelinkeinoista, jonka elinkeinojen metsätaloudelle aiheuttamat kustannukset hipovat jo metsätalouden tuottoja. Meneehän se näinkin, mutta kysymys on muusta kuin metsätilataloudesta elinkeinona. Kysymys on palveluelinkeinoista.
”Teollisuuden puunhankinnan kokonaiskustannukset” ovat jo tällä hetkellä yli puolet puun hinnasta ja puun hinta on laskeva. Tuohon Metsuri motokuskin subventioon. Tukilla teollisuuden omankin ilmoituksen mukaan kustannukset ovat yli 10 euroa, eli kustannuksista toinen puoli on teollisuuden subventiota, verrattuna Metsuri motokuskin ilmoittamaan urakkahintaan 6. euroon. Mitä se sitten on hankinnalla, kun subventoidaan toiseen suuntaan. Ja mitä mahdollisen lopputuotteen hinnasta, jos subventoidaan jopa tois kertaan?
Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että kustannusrakenne ja toimintatavat ovat vapaassa kilpailussa voineet muotoutua sellaiseksi kuin ovat muotoutuneet ja ilman metsänomistajien vaikutusta. Metsänomistajat eivät ole osallisia pystykaupassa. Pystykaupalla metsänomistajat on suljettu kilpailun ulkopuolelle.