Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
No eihän tässä oikeastaan sitten ongelmaa olekaan. Järjestelmä korjaa itse itsensä ja tekee sen vielä hallitusti metsien kasvua lisäävästi. Ettei vaan ole kuin hölmöläisten automaatista. Mitä enemmän tunkee sisälle sitä enemmän pursuaa ulos. Ei taida korjautua näillä paremmilla ongelman itsensä aikaan saamilla olosuhteilla tai käytänteillä. Toistavat itseään, mitä enemmän saat sitoutumaan tai varastoon sitä enemmän haihtuu taivaan tuuliin. Onhan tässä metsän käsittelytavoilla vaikutusta ja avohakkuilla oma osuutensa, vaikka sen vaikutusta vähätelläänkin.
Ehkä, metsissä on myös toisenlaista elämää. Peitteinen metsän kasvatus on tulevaisuutta. Se on sitä myös näiden hiilihorinoiden johdosta. Ei mene ainakaan kuten Timpan mallissa, jossa kannotkin toimivat hiilinieluina.
Pukkala kiinnittää huomiota hyvinkin ajankohtaiseen asiaan, eli tuhlaukseen. Avohakkuu merkitsee nopeutettua hajotustoimintaa ja lisääntyneitä hiilipäästöjä, sekä ravinteiden vapautumista ajankohtana, jolloin niitä vapautuu kaikkein eniten ja jolloin puut tarvitsevat niitä kaikkein vähiten. Tarkoittaa myös paljon työtä ja kustannuksia, joka on tuhlausta ainakin siinä mielessä, että huonosti hoidettuna hyödyttää eniten sorkkaeläimiä ja jyrsijöitä. Onhan se monimuotoisuutta sekin.
Vanhan metsän uudistamisen jälkeen kestää useita vuosikymmeniä ennen kuin kasvu uudessa metsikössä vastaa uudistetun metsän kasvua. Lisäksi hakkuutähteet aiheuttavat hiilipäästön useiden vuosikymmenien ajaksi. Maan muokkaus kiihdyttää hiilen vapautumista maaperästä jne. Näin tuolla ilmastopaneelissa todetaan. Meneehän siellä Timpan avohakatussa männikössä aikaa, ennen kuin hiilitaseet asettuvat vaadittavalle tasolleen.
Mehtäukko: Ilmastovaihtoehdoista ja siihen liittyvästä vaatimuksesta. Ettei vaan ole isommastakin erosta kysymys kuin aste-erosta, kun verrataan peitteisen metsänkasvatuksen ja avohakkuun välillä. Peitteinen sitoo ja avo purkaa ja ajallinen vaikutus luokitellaan vuosikymmeniksi eteenpäin. Taseena jopa 50 vuotta.
Peitteistä metsänkasvatusta on harjoitettu vielä vuosikymmeniä harsintajulkilausuman (1948) jälkeen, mutta ei kuitenkaan määrämittahakkuita.
Euroopassa yleisesti ja kuten Saksassa metsänviljelystä on luovuttu jo aikaa sitten. Siihen kannattaisi pyrkiä myös Suomessa, sillä metsäsektori on kadottamassa otteensa vaihtoehtoihin. Lisäpulttia antaa nämä ilmastovaihtoehdot, mutta ei kuitenkaan pidä sulkeutua vaihtoehtojen ulkopuolelle, sillä tekniikka kehittyy ja se voi olla jopa merkittävää. Vaatimus on kuitenkin olemassa ja avohakkuilla tuskin kannattaa purkaa hiilivarantoja taivaan tuuliin.
Haitallista on meidänkin hakkuiden lisääminen. Tiedä sitä onko määrällisesti, mutta ainakin hakkuutavan perusteella. Hiilitaseen kannalta avohakkuut, siinä kuin sademetsissäkin, luokitellaan haitallisten kategoriaan ja osoitetaan kiistatta päästölähteeksi. Meilläkin vuosikymmenien ajaksi. Vertailuajanjakso 2000-2009 sattuu vielä veromuutoksen siirtymäajalle, jolloin avohakkuita tehtiin tavallista enemmän. Voi sanoa että hakattiin aukkoa aukon viereen. Eikä hakkuutavassa ole tapahtunut muutoksia senkään jälkeen. Joten onhan sieltä taivalta peitteiseen metsän kasvatukseen, joka ainakin osatekijänä on syytä ottaa huomioon.
Vastakkainasettelu on ongelma metsäsektorilla. Lakijoustoja on tehty, mutta tavoiteltava hyöty valuu bisnesluokkaan. Virallinen metsäsuomi ei huomaa tai ei välitä huomata seurauksista. Jumittaa kauttaaltaan metsäsektorilla ja ennen muuta poliittisista lähtökohdistaan. Asetelmat eivät muutu, korkeintaan ”viran puolesta” suojelussa, mitä sitten hiili tuo tullessaan?
Poliittinen on pahin. Tuskin on mahdollista hoitaa suomen metsät keinollisena metsänhoitona, sietää taloudelliset kustannukset kalleimman mukaan tai ylläpitää palveluyhteiskuntaa metsissä ilman katetta.
Rakenteellisina muutoksina on vältettävissä, mutta siihenhän ei suostuta. Noudatetaan mieluummin köyhän miehen politiikkaa ja pidetään kulissit pystyssä, hinnasta ei niin väliä. Onhan tämä sellaista perälautapolitiikkaa, johon on todelliset syynsä, ei vaan lukijan mielipiteet.
Suoramyyntiä voi tehdä asiakkaille, mutta se ei vielä tarkoita toimituskauppaa puutavarayhtiöille. Sillä toimituskauppaa puutavarayhtiöt eivät toistaiseksi ole hyväksyneet. Tarkoitat ilmeisesti nykyistä hankintakauppaa ja ”kympin” lisähintaa (hankintalisä), joka ainakin oman kokemuksen kautta menee päinvastoin. Tukit saat tehdä ilmaiseksi, mutta jäähän siitä kuidulle se kymppi.
Mutta tarkoittamastasi lahjonnasta tuo menee. Joka toinen Pölkky sinulle ja joka toinen minulle. Ja loputhan voi laittaa sinne lopputuotteen hintaan, AINA? Kerro.
Jätkä: Teen vuosittain pysty ja hankintakauppaa, teen myös toimituskauppaa, eikä rahat ole loppuneet, päinvastoin. Lahjontaa en kuitenkaan ole huomannut, että puiden myymisestä pitäisi maksaa? Eiköhän ne korjuun kustannukset hoidu päinvastaiseen suuntaan, ne peritään. Jos katsot, että korjuun kustannuksista maksetaan niin paljon ja ”niin kauan kuin rahat riittää”, niin miksei sitä voi lahjonnaksikin kutsua? Olethan sinä siinä aivan oikeassa, maksetaan ylimääräistä metsäosastolle ja yrittäjille, esillä olleen laskelman mukaan jopa 500 milj. vuodessa ja 10 eur. kuutiota kohden.
Tuosta puun yhdestä hinnasta, siitähän on kysymys, mutta ei kuitenkaan hankintana metsänomistajalle. Sillä monopoli teollisuudelle (pysty) ei tarkoita vielä yhtä hintaa. Metsänomistajien pitäisi päästä samalle sopimukselle.
Se, että korjuun kustannukset saatetaan avoimeksi ja että on olemassa korjuun valinnan mahdollisuus, joka tälläkin hetkellä on, ei tarkoita vielä kilpailun avautumista, vaan osittaista ja tuskin tulee metsänomistajille riittämään.
Mehtäukolle: Puun tuottaminen ja puukauppa ei ole kaivosteollisuutta, ei edes siihen rinnastettavaa. On toki metsänvuokrausta (pysty) tälläkin hetkellä, mutta metsänomistajilla kuuluu olla yhdenvertainen mahdollisuus puun toimittajina, jolloin voidaan puhua vasta yhdestä ja samasta puun hinnasta ja varsinaisesta kilpailun avautumisesta.
Sanoisin, että aiheesta käytävä keskustelu on vastakkainasettelusta, joka korjuun kustannukset avattuinakin, pitää metsänomistajat edelleen sivuraiteella.