Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Vaihtelevan pituisiä jk metsiä on riittänyt vielä näihin päiviin asti. Jos ei kelpaa vanhat metsät esimerkiksi, on vielä sen aikaisia tutkimuksia seurannassa. Lehdissä kerrotaan, ovat vielä tänäkin päivänä (Erkki Lähde), hänen ja tutkijagollekojensa seurannassa. Timpan on aika vaikea puolustautua, jos hänen metsänsä tukkipuista leimattiin 62 %. On metsien tuotosta 2/3 osaa ja tarkoittaa metsän hävittämistä. On huono todistus jk metsänhoidon puolesta ja toimenpiteellä varmistetaan hänen perään kuuluttamansa kolme asiaa. Näitä samanlaisia metsän pilaamisia tehdään vielä tänäkin päivänä. Eikö 76 vuotta ole riittänyt metsänhoidon tilan parantamiseen.
Niiltä osin kun metsät olivat pilalle harsittuja, korjausliike oli tarpeellinen. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että kaikki metsät on hoidettava korjausliikkeen mukaisesti. Siihen ei ollut tarvetta, näin kuitenkin toimittiin ja jk laitettiin sulkuun. Sitä voidaan pitää metsänhoidollisena virheenä, jonka purkaminen jälkikäteen ja sovittaminen nykyiseen metsänhoitoon ottaa enemmän aikaa.
Eivät ole kaikki ihmiset samanlaisia. Karrikoitu voi olla hyvinkin todenperäinen vaihtoehto. Voi olla huipputuotto jossain ruuhkasuomessa, mutta myös jopa 10 kertaisesti alempi tuotto, alemman tuoton alueella Suomessa. Investointi kannattaa, mutta myös, ettei edes korkoa saa koskaan takaisin. Siihen nähden hoidettu jatkuvasti tuottava peitteinen metsä on hyvä vaihtoehto. Eihän avohoidossa 40 vuotta kata vielä kustannuksia ja 100 vuotta tarvitaan tilille.
Tutkimus ei sulje hoidon vaihtoehtoja pois, paremminkin yhdistää niitä. Ja ihan käytännössä, puuta tulee laaniin kauppatavasta ja hoitotavasta riippumatta.
Sitä leipää syöt ja niitä tarinoita kerrot, mitä… Kovin on vaikea poiketa, kysymys kuuluu? Oliko Visan suojuspuut tai Timpan Lapinjärven esimerkki vertailukelpoisia. Ainakin valtakunnan tason ”faktoina” niitä tarjoillaan. Tarkoittiko joku Saarijärven pilalle ja määrämittaan harsittu metsä koko valtakunnan tilanteesta. Epäilen, ei näillä ole sitä todistusarvoa, jos epäonnistuneita kohteita tarjoillaan todistusaineistona metsänhoidon paremmuudesta. Vaaditaan vielä tavan metsänomistajalta, heidän väittämiään kumoavia tuloksia (haloo). Eikö tutkimuksen tulokset riitä, on niitä tänne esitetty.
Ei ole metsänhoidolle vahingoksi, jos vanhan ajan vauriot on paikkailtu. Hyviä tuloksia niistä on saatu, mutta niitä sen aikaisia harsinnalla pilattuja metsiä ei ollut joka paikassa. Oli suuria vesistöalueita, joissa toteutettiin jo siihen aikaan edistyksellistä metsänhoitoa. Ei myöskään pidä tuudittautua siihen käsitykseen, että metsät tulivat hoidetuiksi ja ovat hyvässä kunnossa tällä hetkellä. Eivät ole ja siihen on voinut vaikuttaa tapa, jolla metsänhoidon korjausliike toteutettiin. Jk metsänhoito laitettiin sulkuun 50 vuoden ajaksi ja sen seurauksena tällä hetkellä ollaan uusien haasteiden edessä. Valitettavasti suhtautuminen tähän muutokseen näyttää olevan poskettomat väittämät metsänhoidosta. On aivan turha kuvitella, että viljelymetsätalous ainoastaan on se tapa, jolla metsänhoito tullaan toteuttamaan. Vielä vähemmän, että niistä asioista päätetään näissä pöydissä.
”Tulee tuloksia todella hitaasti”, jopa uuden metsälain suosituksilla. Kyllä tätä tietoa on tarjolla runsaasti. Omalla kohdakkakin omissa metsissä ja jo vuosikymmeniä ennen jk sulkua. Ei kannata lähteä kokeilemaan pienaukkoja tai metsän avaamista, jos taimettumisen tai metsän uusiutumisen edellytyksiä ei ole olemassa. Sitä tehdään nykyisillä suosituksilla metsiin aika paljon. Kyllä sen edelleen kasvatettavan taimiston tai uusiutuvan metsän on oltava valmiina, ennen kuin mennään avaamaan tai ainakin varmuus siitä, että näin tapahtuu on olemassa. En tiedä kannattaako jäädä odottamaan, toisaalta laki ei vaadi uudistamisvelvollisuutta.
Sopii tallintakusten ideologiaan oikei hyvin. Tuo ”homma miten käytännössä toimii”. Olkoon menneeksi, se olisi metsänhoidon yhteensovittaminen. Jaksottaisessa metsänhoidossa on kaikki luontaisen metsänhoidon palikat käytettävissä, niitä pitäisi käyttää. Eikä mennä vastahankaan, kun toisaalta metsänhoitoa lähestytään jatkuvan kasvatuksen peitteisillä ja vapaan tyylin vaihtoehdoilla. Kyllä näiden kaikkien pitäisi mahtua samaan metsään. Ei siinäkään ole mitään järkeä, että on mentävä kaksilla rattailla. Mutta myös vapaus kuuluu olla, jos toteuttaa jaksottaista tai jatkuvaa kasvatusta, ei siihen pitäisi olla sanomista. Vapaa tyyli on aika hyvä, mutta edellyttää, sanoisin hyvää (jopa poikkeuksellisen hyvää) metsänhoidon ja alan tuntemusta. Tämän hetkinen 2014 ”villikortti” tuskin sitä vielä on. Toteutus ei kaikin osin ole mennyt vielä perille, on paljon vajaatuottoisia metsiä, pieniä puustopääomia jne.
Hyvä kysymys Timppa, niin minäkin olen hoitanut metsiäni. Ei selkeitä faktoja tarvitse satuilla, mutta jos tarjoillaan ”ilmaispalveluja”, mennään jo aika pahasti harhapoluille. Sitä on myös edellä tarjoiltu Talouselämän linkki. Valitettavasti on vahvasti ”ideologinen” ja vain yhtä metsien hoito- ja kauppatapaa palveleva vaihtoehto. On sitä MTK:ssa, niin kuin täällä palstallakin.
Olikohan kysymys ikiaikaisista harsintahakkuista, ei vättämättä edes harsinhakkuista. Tuskin luonnon kuormittamisessa on eroa hoitomuotojen välillä, pinta-aloissa tai puumäärissä, ainakaan jaksottaisen hyväksi. Käyntejä tulee myös jaksottaisessa, ei se jää kolmeen kertaan, jo taimiston hoitoa on koneellistettu, myös nuorien metsien hoito tai, jos mennään jatketuille kiertoajoille tai jatkuvapeitteisiin tai vapaan tyylin metsiin. Myös kustannusten osalta, ei se mene ”ilmaispalveluina”, että viljelyn ja hoidon kustannukset kuitataan jatkuvan hoitotavan alemmilla tuottoilla tai korjuun kalliimmilla kustannuksilla. Tällaista satuilua on pakko ampua alas.