Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Se hurmos mehtäukolla taitaa olla siellä tallin takana ja tuottaa melkoisia jytkyjä. Ei tämä keskustelu ole tähän päättymässä ja hitaasti etenee, kun huomio tuntuu olevan näissä vastaväittämissä. Jk tuskin on palautumassa laissa kielletyksi ja totuuden mukaista on sekin, että jk:ta pidettiin laissa kiellettynä. On aivan posketon väite, että Suomen metsät tullaan hoitamaan keinollisesti uudistaen. Kyllä siihen myös luontaista metsänhoitoa tarvitaan. Ei tule mieleenkään, että hakkaisin tuottavan jk metsän aukeaksi, niin kuin tälläkin hetkellä vaatimus (keskustelussa) tuntuu olevan. Siinä mielessä muutosta menneeseen aikaan ei ole tapahtunut, vaikka tällä hetkellä laki on puolella. Itse asiassa kysymys on metsistä, jotka jo edellisen lain aikana ja metsäviranomaisen vaatimuksesta vaadittiin hakkaamaan aukeaksi. Näin ei kuitenkaan tehty ja hyvä niin.
Kovin kiivasta tuntuu olevan todistelu ja hyvinkin aivopieruilla höystettyä. Analyysin puutteesta ei ainakaan jää kiinni. Alikasvoksen lahorinkulasta on tarkistettavissa edellisen harvennuksen ajankohta. Sehän on tietenkin mahdollista, mutta jalostushyötyä täällä ei kukaan ole torjumassa. Tukin osalta hyöty on hidasta, hyvinkin vasta 40-50 vuoden kuluttua. Väitetään kyllä, että olisi jopa ensiharvennuksessa, viimeistään toisessa, mutta varsinaisesti hyöty saadaan vasta kolmannessa, eli päätehakuussa. Sitä vastoin jk:ssa, ensiharvennukseen mennessä tehdään jo kaksi tukkipainotteista hakkuuta.
Ehkä tarkoitettiin tukin tuottamista. Jaksottainen yleensä alkaa tuottamaan tukkia tuossa iässä ja jatkuvassa tuotetaan kokoajan. Sillä on merkitystä tukkisaannon kannalta. Täydennysistutus välttämättä ei ole vitsi. Hintansa on myös sillä täydennettävällä taimikolla/nuorella metsällä ja täydennysistutuksella tarkoitetaan yleensä vähäistä toimintaa, ei uuden perustamista.
Voihan se olla niinkin, että kuusikko 40-50 vuoden iässä saavuttaa sellaisen kasvuvaiheen, että tilavuuskasvu lisääntyy merkittävästi. Nuo kituset ja puolikuivat, mitä nimityksiä alikasvoksista nyt olikaan, raaskut näivetyiset jne. Ne eivät kuulu jatkuvaan kasvatukseen ja raivataan pois. Kehityskelpoiset kuuluvat ja menestyvät myös jk metsässä. Käsitys jk metsistä on lisääntynyt ja toivottavasti myös siitä. mitä jk metsät ovat. Mehtäukon yhden tavan ja yhden puukauppatavan metsät eivät ole jk metsiä ja hoitamattomat, jaksottaisen hoitorästit, oliko niitä nyt miljoona hehtaaria, eivät ole jk metsiä.
Voihan jatkuvaa myyntiä tehdä vaikka joka vuosi, mutta mutta… Myös jk metsänhoidossa päästään huipputuottoihin. Visa sentään pystyy vastaamaan kuutioissa, mutta menettää ajassa ja yleensä menetetään myös kokonaistuotossa. Mehtäukolla nollavuodet ja riutuvilla harsinnan harsinnoilla, ei ole edes mahdollista tai Puukin pilalle harsituissa jk metsissä (laskelma). Jatkuva myynti voisi olla esim. 10-15 vuoden välein, Perkolla tarkkaan optimoiduissa metsissä se on vähemmän. Näinkään yksinkertaiseen asiaan joustoja ei tunnu löytyvän. Väitetään, että jaksollisella myynnillä voidaan korvata jatkuva myynti. Voidaan korvata, mutta vaikutuksiltaan samasta asiasta ei ole kysymys ja samalla menetetään vaihtoehtoinen tapa hoitaa metsiä ja tehdä puukauppaa.
Se on totta, että Arvometsän vertailussa raivuun kustannuksia ei ole huomioitu. Onko raivuulle katsottu olevan tarvetta, se ei kuitenkaan ratkaise metsänhoidon paremmuutta. Oleellista on, että raivuu tehdään korjuun jälkeen, jaksottaisessa se tehdään ennen korjuuta ja myös metsän kuvat ovat erilaiset. Visa metsänkasvattajana operoit niiden harvojen omassa luokassasi. Voidaanko noilla tiedoilla vaatia vertailua ainakaan tavan metsänhoitoon verrattuna. Ainakin yksilöityä paneutumista metsänhoitoon se vaatii.
Ei Arvometsän uutisoinnissakaan täydennysistutus mikään uusi aihe ole ja tuskin pilaa hoitomuotoa. Ei se ole pilannut jaksottaista metsän hoitoakaan, vaikka hoitomuoto pitää sisällään kaikki luontaisen metsänhoidon elementit. Tämä on tätä. Avohakkuuton toimii myös, joskus 70 luvulla leimattiin vielä satoja hehtaareja metsää, ettei tarvinnut puuttua keinolliseen uudistamiseen. Näitä metsiä on vielä tänäkin päivänä ja ovat täydessä tuotannossa. 50 vuotta on lyhyt aika ja on lyhyt aika myös jatkamaan kiertoaikoja. Mutta jos murjaisee aukon, se on sitten siinä.
Ei ollut sopimaton kysymys! Voi olla niinkin, että painopiste on metsän kasvattamisessa. Tuskin siitäkään voidaan lähteä, saadaanko taimikkoa aikaiseksi, vaiko eikö saada. Kysymys on peitteisestä metsänhoidosta ja valopuista. Lähin ajankohta, jolloin jatkuvaa kasvatusta on menestyksellisesti käytetty, on joskus 60-80 luvulla ja siihen on tarvittu molempia hoitomuotoja. Sen jälkeen metsänhoito eriytettiin ja nyt on vaikeuksia päästä alkuun. Metsä uusiutuu luontaisesti siellä missä se uusiutuu ja kysymys ei ole mistään marginaalista, mutta on käytettävä myös keinollista uudistamista apuna.
Arvometsän vertailussa lähdetään samansuuruisesta puustopääomasta ja päädytään samansuuruiseen puustopääomaan. Se, että jk metsät pidetään runsaspuustoisina, ei anna huonoa esimerkkiä kasvatettavasta puustopääomasta, jota myös jaksottaisen metsät ovat.
Ei ole luikuria Perkonkaan tiedot ja perustuvat tutkittuun tietoon. Ainakaan tutkimus ei ole saanut merkittävää eroa hoitomuotojen välillä. Siinä mielessä on turhaa julistaa yksittäisiä tuloksia, liityvätkö edes hoitomuotoon, ainakin käytetään epäonnistuneita ja vajaatuottoisia metsiä vertailuun. Paljon on myös jaksottaisen metsissä vertailukelvotonta metsää.