Lähes nollakustannuksiin päästään metsän uudistamisessa. Molempia hoitomuotoja on ollut ja aina jk on etusijalla. On tullut käytettyä alueilla ja kohteissa joihin jk metsänhoito on sopinut. ”Virallinen” metsänhoidon agenda haraa vastaan ja on vaikeuksia löytää toimivia menettelytapoja (palvelut). Nolla kustannuksiin voi päästä ja luontainen taimettuminen ei maksa mitään. Jk:n alkupääoman voi kuitata jakson päätyttyä. Esim. kylvö rikottuun maapohjaan (esim. vanhat kuusikot) antaa hyvän tuloksen ja nuorenmetsän hoitovaiheessa päästään jo kerroksellisiin metsiin. Jatkuva kasvatus metsänhoidossa voi olla vaihtoehto ja avohakkuut suunnilleen joka paikkaan ei ole perusteltua.

Eiköhän aukon tekoon pääty edellisen jakson tuotto ja siitä jatkuu seuraava tuotto. Toistuvaa on aukon tuotto hyvinkin ja 60-80 vuotta kuluu aikaa seuraavaan tuottoon. Ja tappiollista ensiharvennukseen, 3-4 kertaa tuettuna (jk:sta ei makseta) ja yltääkö toisessa harvennuksessakaan vielä jk tuottoihin. Jk:ssa samaan aikaan voi olla 3-4 myyntiä. Hoidetut jk metsät eivät ole hiipuvia, on tuhlausta hakata aukeaksi parhaassa kavun ja tuoton vaiheessa olevia metsiä ja jopa aikoinaan avohakattavaksi tuomitut/suositeltavat metsät tuottavat ja ilman uuden metsän perustamisen ja hoidon kustannuksia.

Sanotaan, että karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Konemiehet ei tykkää, pitäisi jk metsiä alkaa hoitamaan ja jättää aukon teko vähemmälle.

40-60 vuoden takaiset alikasvokset ovat jaksottaisen metsistä. Hitaasti niitä 2014 jälkeisiin metsiin on ehtinyt muodostua. Kuusi uudistuu kyllä varjoon, mutta jaksottaisen metsänhoidon kulttuuri on pitänyt siitä huolen. Viimeistään ennakkoraivauksessa on raivattu kehityskelpoisiakin taimistoja pois. Eivät ole sopineet hoidon kulttuuriin. Nyt tilanne on muuttumassa.

Eiköhän jatkuva kasvatus ole kestoaihe, tuskin keskustelua saadaan loppumaan. Missä tilassa keskustelu sitten jatkuukaan. Metsänhoito on jatkuvassa muutosvaiheessa, että eiköhän sieltä aiheita riitä.