Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Metsän parturointia harrastetaan ja paljon, vapautuu sieltä rahaa vaikka sijoitustoimintaan. Voi sijoittaa myös metsään ja jopa metsänhoitoon. Ei kuitenkaan mehtäukon jk metsänhoitoon. Ovat kovin huono tuottoisia.
Eiköhän aukon tekoon pääty edellisen jakson tuotto ja siitä jatkuu seuraava tuotto. Toistuvaa on aukon tuotto hyvinkin ja 60-80 vuotta kuluu aikaa seuraavaan tuottoon. Ja tappiollista ensiharvennukseen, 3-4 kertaa tuettuna (jk:sta ei makseta) ja yltääkö toisessa harvennuksessakaan vielä jk tuottoihin. Jk:ssa samaan aikaan voi olla 3-4 myyntiä. Hoidetut jk metsät eivät ole hiipuvia, on tuhlausta hakata aukeaksi parhaassa kavun ja tuoton vaiheessa olevia metsiä ja jopa aikoinaan avohakattavaksi tuomitut/suositeltavat metsät tuottavat ja ilman uuden metsän perustamisen ja hoidon kustannuksia.
Aivan, olen teettänyt jk hakkuuta omaan piikkiin ja on onnistunut hyvin. Yhtiön korjuuna on huonommat kokemukset.
Sanotaan, että karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Konemiehet ei tykkää, pitäisi jk metsiä alkaa hoitamaan ja jättää aukon teko vähemmälle.
Sanotaan, että ei se kukkokaan käskien laula. Niin se on metsänhoidossakin. Pakottamalla on vaikeuksia saada tuloksia aikaiseksi. Viljelytoimilla se onnistuu, mutta jaksottainen valtamenetelmänä on rajoittanut jk metsänhoidon toteutumista. Toisaalta, kuka sen sitten sanoo mikä on mitäkin. Hoitomuotojen voidaan katsoa täydentävän toisiaan.
40-60 vuoden takaiset alikasvokset ovat jaksottaisen metsistä. Hitaasti niitä 2014 jälkeisiin metsiin on ehtinyt muodostua. Kuusi uudistuu kyllä varjoon, mutta jaksottaisen metsänhoidon kulttuuri on pitänyt siitä huolen. Viimeistään ennakkoraivauksessa on raivattu kehityskelpoisiakin taimistoja pois. Eivät ole sopineet hoidon kulttuuriin. Nyt tilanne on muuttumassa.
Yleensä kun metsänpeittoa avataan, pintakasvillisuus ottaa vallan. Metsää voidaan kasvattaa myös pääomavaltaisesti eli kasvatettava puusto pitää pintakasvillisuuden kurissa. Sillä varmistetaan monta asiaa. Metsän tuoton ja jopa metsän uusiutumisen. Kuusi uusiutuu varjoon ja valopuut tarvitsevat avovaiheen.
Eiköhän jatkuva kasvatus ole kestoaihe, tuskin keskustelua saadaan loppumaan. Missä tilassa keskustelu sitten jatkuukaan. Metsänhoito on jatkuvassa muutosvaiheessa, että eiköhän sieltä aiheita riitä.
Kannattaako väitellä siitä, onko metsänhoito jaksottaista tai jatkuvaa. Tuskin paljoa muustakaan. Hoitomuodot ovat päällekkäisiä ja eivät siinä mielessä ole toisiaan pois-sulkevia. Eihän mikään estä metsänhoidossa käyttämästä vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Metsää voidaan kasvattaa hoitomuodosta riippumatta ja uudistaa metsää välittömästi, jos siihen on tarvetta.
Myös jk metsänhoidossa ollaan kustannustietoisia. Hoidon osalta jk:ssa pätee samat lainalaisuudet kuin jaksottaisessa metsänhoidossa. Jos avataan liikaa aluskasvillisuus ottaa vallan. Riippuu metsätyypistä ja hoitotavasta, mutta ainakin rehevillä mailla kustannuksia tulee molemmista hoitotavoista. Siitä syystä puustopääomat ovat perusteltuja, niillä voidaan pitää aluskasvillisuutta kurissa. Kuusi uusiutuu varjoon ja valopuut lähinnä avovaiheen kautta.