Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ennenaikaan oli risukarhi, jota käytettiin luontaiseen metsänhoitoon maanpinnan rikkomiseen. Pienellä vaivalla ja hyvillä tuloksilla. Hartolassakin on maanpintaa rikottu, kuten kantokoukkuja on käytetty, mäntymaiden ja vastaavien varovaiseen maanpinnan rikkomiseen. On hyvinkin peitteiseen ja jatkuvaan metsänhoitoon liittyvää toimintaa.
Turhanpäiväisiä traaseja täällä tarjoillaan. Jatkuva tuotto ajassa ja määrissä on aika vaikea sivuuttaa. Hyvin hoidetuissa ja kohdennetuissa metsissä on tuplat johon päästään. On niistä kerrottu täällä. Hyvin hoidettuja ja kohdennettuja ovat jaksottaisen metsätkin, joilla vastaaviin tuloksiin päästään.
Kysymyshän on metsänhoidon tavasta, ei mistään kynnysarvoihin sotkeutumisesta tai kyttäämisestä. Siis metsänhoitotavasta. Luulottele sinä omiasi.
Se on totta mitä siellä kirjoitetaan, mutta tässä oli kysymys siitä vesakoitumisen ja heinettymisen kynnysarvosta, johon voidaan vaikuttaa metsänhoitoa säätelemällä ja nimen omaan, sen kynnysarvon paremmalle puolelle.
Tuskin tarvitsee pyörää keksiä. Aluskasvillisuus on pääasiassa valokasvillisuutta, eli mitä enemmän avataan, sitä suuremman vallan kasvillisuus ottaa. On myös puolivarjopuita ja kasveja, kuten kuusi, joka viihtyy varjossa. Jopa kärsii suorasta auringon paahteesta. Valopuiden osalta on mentävä niille kuuluville biotyypeille tai uudistettava avovaiheen kautta. Myös sitä kautta pääsee helposti monikerrosmetsiin.
Ei se ole mistään kasvista, vaan aluskasvillisuuden määrästä ja valoilmastosta. Metsän peitteisyys määrittelee sen rajakohdan ja sama tilanne on jaksottaisessa metsänhoidossa. Mitä enemmän metsän peittoa avataan, sitä tehokkaammin aluskasvillisuus ottaa vallan.
Eräänlainen hybridimalli, jossa hoitomuodot täydentävät toisiaan, voisi olla hyvä. Kynnysarvon rajakohdan havaitsee, seuraamalla aluskasvillisuuden kehitystä metsässä. Se on havaittavissa ja on tietenkin myös määriteltävissä.
Lopeta tuo pelleily. Havaintojen mukaan vesistöjen tila on kohentunut, vedet ovat kirkastuneet ja esim. kalaverkot kestävät puhtaina. Ei kerro lainkaan tilanteesta vuosikymmenien takaa. Josta ajasta suovesien valuminen vesistöihin on vähentynyt (ennallistunut) ja ennen muuta turpeen noston vesistöjä pilaava vaikutus on loppunut. Jopa 10 vuodessa turvesuon alapuolinen vesistö on kirkastunut. Ollaan aika ison äärellä, miten vesistöjen tila voidaan säilyttää. Annetaanko metsäntuotolle vähäiset ojitusalueet ennallistua ja onko jatkuva kasvatus vesitasapainon ylläpitäjänä soilla sittenkään se ratkaisu.
Tuskin Visalle kukaan tulee tarjoamaan palveluksiaan. Visan kannattaa lopettaa joutavat puheet ja ottaa haaste vastaan. Tiedon ja kokemuksen puutteesta se ei jää kiinni, sitä on tarjottu näilläkin palstoilla riittävästi. Näin pelkistetysti, kuten tuossa edellä ”Metät kunnossa”, voi sen ilmaista tuohonkin tapaan. Mitä sitten on käytännössä. Tuskin kannattaa yleistää muutaman huipputuottajan tulosta valtakunnan tasoksi, kun tilanne suomalaismetsissä on aivan toinen. Voidaan kysyä, missä ne metsät ovat. Voihan siellä Hartolan seudussa olla tienvarsilla 400-500 kuution tukkimetsiä, alkavat muuten olla harvinaisia katseltavia. Saa ajella kymmeniä kilometsejä, pohjoisessa jopa satoja kilomettrejä, ettei tukkimetsiä ole. Hoidettuja ja hoitamattomia ”rästejä” on siitäkin edestä. Olisiko Hartolan seudussa hoidettuja tavallista enemmän. Tuskin metsänhoito on niin auvoista, mitä täällä annetaan ymmärtää. Yleensä metsätilakauppaa seuraa ”putsari” paikalle.
Tutkijayhteisössä äänestettiin… Mehtäukolla tallintakuset tuottavat vaivaa. ”että on ihan kammettu tutkiskelemaan tallintakusiaan”. Kovin on puutteellista ajatus. Toisaalta monenlaista uskonkappeletta tarjotaan. Tuskin on tarvetta arpomiseen, se mikä on hyväksi todettu, niillä mennään.