Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Sanotaan myös, että tutkijan vastuisiin kuuluu puolueettomuus, olla asettumatta kummankaan puolelle.
Väitetään miljoonien hehtaarien hoitorästien olevan jk metsiä, vaikka laki ei ole ollut voimassa kuin kymmenen vuotta. Siitäkin huolimatta moititaan metsien huonosta hoidosta, työtilaisuuksien menettämisestä, metsien kasvun taantumasta jne. ”kunnostaudutaan” kuitenkin hatelikkojen hoitajina. Valitettavasti ongelma kuuluu jaksottaiseen metsänhoitoon, tilastojenkaan mukaan jk metsänhoitoa on vain 2.7 %. Jk metsänhoidon tunnistamisessa tuntuu olevan vaikeuksia ja tulokset kyseenalaistetaan, tutkimuksen tulos pitäisi riittää.
Hyvinkin yksinkertaista, voihan se olla vaikka ideologista lähtöisin. Työtä toimeentuloa ja hyvinvointia, sen mukaan mikä edunsaajalle antaa tuloksen. Poikkeamia ei sallita ja sitä rataa, tuppaa menemään metsänomistajan kustannuksella. Onneksi näissä pöydissä ei päätetä yhtään mitään, saahan sitä pitää tiukasti kannoistaan kiinni, vaihtoehtojakin tarvitaan.
Tuskin laissa tarkoitetut pienaukot ja poimintahakkuut ovat uudistettavaksi tarkoitettuja. Ovat laissa ja hoidon ohjeissa yksiselitteisesti kasvatettavaksi tarkoitettuja. Aiheuttavat toimimattomuudellaan epämääräistä aikaa ja maapohjan seisokkia. Takaporttina tietenkin on metsän uudistaminen ja viljely, mutta voi myös ”seisokkina” kestää sen 50 vuotta. Ei tämän tyyppisiä metsänhoidon suosituksia pitäisi antaa.
Lain ei myöskään pitäisi tarjoilla toimimattomia vaihtoehtoja.
Jovainilla jk:ssa ei ole maapohjan tuottamatonta aikaa, ei sitä ole Perkollakaan. Ja Puukin kakskymppinen on vielä kehitys vaiheessa ja on tuettua. Jk metsät eivät ole kansallista omaisuutta, sen paremmin kuin kaupallinen marjan poimintakaan. Jatkuva kasvatus on metsänhoidon vaihtoehto, johon sen harjoittajilla on täysi oikeus. Jk metsänhoito ei myöskään ole mehtäukon hyvin kuvailema toimimaton vaihtoehto, olkoon vaikka lain suosittelema.
Valitettavasti maapohjan tuottamaton aika (raati) jyrkästi kiistetään, vaikka se antaa edun vaihtoehtoiselle hoitotavalle. Puhutaan vastoin parempaa tietoa, jk ei ole myöskään avohakkuuta, sellaisenakin pidetään. Vaan perustuu jatkuvalle puun tuottamiselle. Jk:ssa päähuomio ei ole synnytettävissä taimistoissa, näivetyiset raivataan jk:ssakin. Virhe tehdäänkin usein, kun hakataan liian harvaksi, vajaatuottoiseksi, että saataisiin niitä taimistoja aikaiseksi. Sanotaan, että käskystä ei kukkokaan laula. Samaan tapaan toimii myös luonto, käskyttämällä ei taimistoja synny. Luonto kasvattaa taimistoja, minne kasvattaa ja siinä mielessä jk metsänhoidossa on syytä mennä luonnon vaihtoehdot edellä, jos aikoo tuloksiin päästä. Keinollisesti tuotettu taimikko on hyvä vaihtoehto sekin, jatkuvalle kasvatukselle.
On sillä tyhjällä maapohjalla myös hinta ja määräytyy sen mukaan, miten kauan sitä maapohjaa tyhjänä pidetään. Hoidettunakaan merkittävää tuottoa ei tule vuosikymmeniin, tuetaan ja perustellaan jaksottaisen metsän ensivaiheen kasvatusta tuottamattomana, kannattamattomana. Vaikea tätä on rinnastaa vaihtoehtoon, joka tuottaa koko ajan ja pärjää vertailussa, vaikka metsänhoidon tukia ei vaihtoehtoiseen malliin ohjatakaan.
Keski-Suomen korkeudella on jo runsaasti ennallistuneita lakkasoita. Hyvinkin 60-70 vuotta riittää ojien umpeen kasvamiseen. Siinä ajassa lakkasuo näyttää ennallistuvan lakkasuoksi, eli palautuu alkuperäiseen tilaansa. Paljon on myös vaiheessa olevia ennallitumassa olevia soita, aika huonosti on ojien perkaamisesta huolehdittu. Tämäntyyppisistä lakkapaikoista ei ainakaan Keski-Suomen ole puutetta. Uskoisin lakkasoita olevan myös Etelä-Suomessa, karpalo palautuu myös. Marjasato voi olla kymmeniä kiloja hehtaarilta ja euroissa satoja euroja.
Se on Visan aivan turha kehuskella metsän tuotoillaan, jos metsänhoito tuottaa ”arvotonta” metsämaata. Sitä jopa lain suosituksilla tuotetaan.