Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Voihan metsänhoitoa mielikuvitustuotteena ajatella näinkin. Jk metsän kasvu ja tuotto ovat puolta vähemmän, vaikka tuottavat puustopääomat ovat samaa suoruusluokkaa. Tai vuosikymmeniä vanhojen kuusen hattaroiden, jotka joskus ennakkoraivaukselta ovat säästyneet, pitäisi tuottaa samat, minkä jaksottainen metsänhoito tuottaa. Ainakin hyvien tarinoiden kerronnassa kunnostaudutaan, onhan arvonsa niilläkin?
Maannousema on paha ongelma, se estää hyvätkin suunnitelmat. Auttaako uudistaminen männylle, kun sitä tyvitervastakin tuntuu olevan. Paljon äärellä tunnut olevan. Toivotonta ja loputonta on tuo mehtäukon vastakkainasettelu, hän ei anna tilaa vaihtoehtoiselle metsänhoidolle. Eikö olisi paikallaan metsänhoidossa mennä suoraan avovaiheen kautta, niin kuin jaksottaisessa metsänhoidossa toimitaan. Minkä takia on kierrätettävä esim. 8-10 ppa:n kautta, kun se vaihe usein paljaaseen maahan tehtynä johtaa viljelyyn ja metsän uudistamiseen. Vai onko jk vastaisuus ja todistustaakka niin suurta, että sitä on aina vaan toistettava ja toistettava?
Tuskin on kannatusta jk metsänhoidossa pidättäytyä alueilla, jotka tutkimus osoittaa jk metsä uusiutumiselle parhaiksi. Tai museoida jk suojelun ja ympäristön hoidon edistämiseen. Jk voidaan viedä metsiin ja se toimii kaikkialla. Väkipakolla sitä ei saada toimimaan missään. Jk poikkeaakin jaksottaisesta metsänhoidosta tällä kohtaa. Jk:n edellytykset on tunnettava. Toki puustopääomien kierrätystä ja edelleen kasvatusta voidaan jatkaa pitkiäkin aikoja. Se ei metsänhoidossa ole tavatonta, on yläharvennettu, on väljennetty, tavoiteltu siemen ja suojuspuuasentoja jne. Nämä kaikki tähtäävät metsän uudistamiseen, mutta poiminta paljaaseen maahan, sitä on pidettävä kummajaisena.
Ei toimi AR, sen se vaatii. Avohakuun, ojien kunnostuksen ja metsän uudistamisen männylle. Tämäkin voi olla jk:ta, ainakin tulevaa metsänhoitoa. Kuusi ei soilla menesty, ei ainakaan kasvatuspaikoilla, joissa seisova pintavesi vaivaa. Korvilla menestyy paremmin ja ojanpenkoilla, niin kuin kerrot. Kertomasi alueet ovat männylle ominaisia ja pitäisi Etelä Suomessakin männyn kasvatusta suosia. Liikaa mennään kuusella ja männyn kustannuksella. Sen näkee viimeistään metsän myöhemmässä kehityksessä, mänty menee kasvussa kirkkaasti edelle. Metsät kuntoon, mutta vesistöjä pilaamatta.
Hyvää palautetta todellakin, puut eivät ole vesikasveja. Hyvää palautetta myös jk:sta sen puolesta, että on aivan turha tarjoilla epäonnistuneita jk metsiä jk metsiksi. Hoitamalla olisivat korjautuneet, niin kuin korjautuvat tälläkin hetkellä. Mutta ilmeisesti jonkinlainen turhautuminen on koittanut, tarjoillaan jk metsiksi metsiä, joita ei ole olemassa ja jk metsiä, joilla ei ole tulevaisuutta. Mutta tutkimus ja muutamat harrastajat täällä voivat hyvin. Ilmeisesti agenda ja lain tulkinta on vahvempi, suositellaan metsien putsaamista.
Hintataulukot ovat toteutuneita hintoja puukaupoista. Ovat niitä mehtäukon nökösiä, eivät todellisia hintoja, joista voisi päätellä puunhintaa teinvarressa. Alemmat ”taulukkohinnat” (hankinta) suosivat tekemään pystykauppaa. Pystykaupassa korjuusta sovitaan urakoitsijan ja puunostajan välillä. Puunmyyjä ei ole neuvotteluosapuoli tässä, mutta maksaa korjuusta sen mitä ovat päättäneet. Puunmyyjä ei ole osapuoli tässä kilpailutuksessa. Tämä ei sovi kaikille puunmyyjille, ovat mieluummin isäntiä omissa metsissään ja käyttävät vaihtoehtoisia kauppatapoja, kuten hankintakauppaa. Tämä käy hyvin selväksi näissäkin keskusteluissa.
Eiköhän jk ole hyväksytty hoitomuodoksi kaikkialle metsiin. Sitä ei ole kiintiöitetty, ei myöskään asetettu sulkuun uudessa laissa. Sopii kaikkialle metsiin ja voidaan käyttää osana laajempaa metsänhoitoa. Jos jk edesauttaa suojelussa ja ympäristönhoidossa, se on katsottava eduksi, mutta tuskin kuitenkaan jk:n käyttöä on syytä mennä rajoittamaan. Museoida tiettyihin suojelun ja ympäristön kohteisiin.
Kokonaisvaltaisista eduista on kysymys, missä määrin koituu sitten puunmyyjän eduksi. Palveluista maksetaan ja onhan tilanne vuosiin ilmeisesti parempi. Ei ole kerrottu enää korjuun tappiollisuudesta. Marginaalit riittävät korjuuseen, mutta niin riittävät myös hankintakaupassa. Mieluummin kierrättää oman kirstun kautta. Se on vähän kuin hatelikot Suomen metsissä, hallitsevat jk metsiä, vaikka niitä tilastojenkaan mukaa ei ole kuin muutama prosentti. Mistä niitä kymmenessä vuodessa on ehtinyt metsät täyttymään. Se on tuo hyväveli tuottaa ihmeellisiä tarinoita. Siinä sitä on urakkaa, viiden vuoden välein hoitaa ja pitää metsät kunnossa.
Eräänlainen hyvävelijärjestelmä se on korjuun kustannuskin. Hinnasta sovitaan urakoitsijan ja yhtiön välillä ja korjuun kustannus peritään puunmyyjältä (puunhinnasta). Mo ei ole suoraan sopimusosapuoli tässä, mutta kauppatapaa muuttamalla pääsee sopimusosapuoleksi ja se on eduksi jk metsänhoidossa ja puukaupassa.
Että, maksetaan jk puusta alempaa hintaa ja tottahan se on, niin maksetaan ja ei perustu mihinkään viralliseen sopimukseen tai luokitukseen. Siihen ei ole pakko suostua, voi ottaa puukaupan omaan ohjaukseen ja maksaa palveluista. Sekin sopii puuta ostavalle yhtiölle, maksavat tarjottavasta puusta, eivät mistään ”hyvävelijärjestelmistä”.
