Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ei taida mehtäukon meuhkaamisesta paljoa jäädä kerrottavaa. Tuskin riittävät jutun kirjoittamisen aiheeksi. Vielä vähemmän puukaupan tai metsänhoidon ohjeeksi.
Samoilla linjoilla menokurista. Hyvinvointivaltio velalla aikaansaatuna ja ylläpidettynä on itsepetosta ja voidaan pitää näennäisenä hyvinvointina. Miten vararikon partaalla olevaa yhteiskuntaa voidaan pitää hyvinvointivaltiona. Jopa kansainvälisissä vertailuissa kärkisijoilla. Hyvinvointiin Suomella on kaikki edellytykset, mutta purkutoimia sen hyväksi joudutaan tekemään. Tiukka vastakkaianasettelu pitää kulissia yllä. Eikö olisi parenpi pyrkiä sopuratkaisuihin, ennen kuin rahoittaja ja Eu joutuvat sen tekemään.
En ole niitä ensimmäisiä vapaaehtoisia maksamaan, jos siihen vapaaehtoisuuteen sisältyy vielä ylimääräistä. Tuo mehtäukon isännätön ja alviton raha on vähän kuin metsänomistajan puilla käytävä kauppa. Raha muuttuu helposti isännättömäksi ja puut alvittomaksi. Ilmeisesti sopii mehtäukolle ja on täällä puolustamassa laittomuuksia.
Tuskin kuitenkaan, jos pöllitään hyötymistarkoituksessa. Harmaalle alueelle mennään ja väitän kyllä, että puukauppa ei ole niin auvoista, mitä täällä väitetään. Suoranaisia väärinkäytöksiä tapahtuu. Puuntuottaja maksaa metsänhoidon ja korjuun kustannuksista ja kontolle voi tulla vielä ylimääräistä. ”Tuhtaata” niin kuin sanotaan, valitettavasti on toimijoita jotka tätä harrastavat. Jäähän sieltä vielä isännälle, mutta nämä ovat sopimusrikkomuksia ja tuomittavia.
Ei mene aina niin kuin kauppa on tehty. Tiedotus voi olla hyvinkin niukkaa, jos ollenkaan. Ei riitä, että yhtiöt käyvät metsänomistajan puilla kauppaa (vaihtokauppa). Toimijoilla voi olla oma lusikkansa sopassa. Mitat ja puutavaralajit ovat muuta mitä kaupassa on sovittu. Puuerien vastaanottajat vaihtuvat, kuutiot heittää, harvennuksilla jäävä puusto heittää (hakataan harvaksi) jne. Mittalista ok, kontrollit ok. ei taida olla ”öö mapissakaan” huomauttamista. Voi olla kymmenistä prosenteista. Tuskin ovat mitään yksittäisiä tapauksia.
Pitäisi tavan metsänomistajan, sen huipputuottajankin, pystyä vastaamaan näin yksinkertaiseen kysymykseen. Kysymykseen metsänhoito- ja puukauppatavoista. Toimii, kun metsät on hoidettu hyvin, mutta siinäkin on muistettava, että kustannukset lankeavat metsänomistajan maksettavaksi, niin myös korjuun osalta. Sitä samaa ei voida puhua huonosti hoidetuista metsistä, jos hoito on ollut puutteellista. Tilanne on aivan toinen, kassavirta on päättymässä, metsän tuleva tuotto jää alhaiseksi ja hoidon kustannukset nykyisillä hoito- ja kauppatavoilla tulee kalliiksi. Ei sieltä paljoa tiliä ole odotettavissa, ”bonuksilla” kompensoidaan, mutta ei tässä kaikki puukaupasta miinustettava ole. (Yhtiöt käyvät metsänomistajan puilla kauppaa). Muutosta pitäisi saada aikaiseksi. Hankintakaupan osuus on n. 5 % ja vaihtoehtoisen metsänhoidon n. 2.7 %. Tekisi mieli sanoa, että eihän tässä ole mitään järkeä. Mhy:skin on haavi auki. Puukaupan ja korjuun kustannukset lienevät yli puolet puun hinnasta ja siihen kun lisätään metsänhoidon kustannukset. Onhan siinä potentiaalia, toteuttaa myös metsänomistajien toimialana.
Puu kasvaa ja metsä uusiutuu, on aivan turha asetella metsän kasvulle esteitä. Jk metsäkin, jos on uusiutuvaa sorttia ja metsässä on kasvupotentiaalia, puuta tulloo ja onnistuu kyllä isommillakin puustopääomilla. Mikä estää metsää kasvamasta ja uusiutumasta. Puun kasvatuksen erilaiset vaihtoehdot sopivat samaan metsään, samaan aikaan ja vielä hoitomuodosta riippumatta. On huolehdittava metsän uusiutumisesta ja riittävistä puustopääomista. Niin väittäisin, että hoitomuodot täydentävät toisiaan ja metsistä voidaan saada kasvua ja uusiutumista samaan aikaan. Eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoja. Metsän uusiutumista on sekin, että metsä kasvaa ja tuottaa hyvin.
