Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
On suunnilleen sama asia, ettei ensharvennukselta kerätä käpyjä ja ettei ensiharvennuspuita käytetä siemenpuina. Tällainen kielto oli ja toisaalta läpimittaluokat estivät sen.
On mukava katsella jk metsiä, jotka eivät ole hiipuvia. Ovat puustopääomiltaan tuottavia. Onko sillä väliä, onko tuottava metsä sitten jaksottaista tai jatkuvaa. Hoitomuodoissa on eroa, mutta tuottavan metsän ominaisuudet ovat kuta kuinkin samat. Paljon näkee tällä hetkellä männyn siemenpuuasentoja, jotka ovat kuitupuukokoa. Niiden siemenen tuotto on heikkoa ja ennen aikaan kävyn keruussa oli ohje, ettei käpyjä saa kerätä kuitupuista.
Mitenkä tuohon AJ:n kysymykseen oikein vastaisi. Tuleva jk metsä ei ole jaksottaisen hakkuussa poistettava aluspuusto. Tuskin myöskään jk hakkuussa poistettavan ylispuuston jälkeinen jääväpuusto. Lopputulos on sama, mutta siellä jossain välimaastossa jk metsät ovat. Tilan antaminen metsän kasvulle ja uusiutumiselle. Siinä mielessä VJJ kiinnittää huomiota tärkeään asiaan, jos vaikka toteuttaakin jaksottaista metsänhoitoa.
Se on metsä (valtapuusto) helppo saada tuottamattomaksi (hiipuvaksi), kun hakataan puut pinoon ja jäljelle jäävän metsän uskotaan toipuvan ja tuottavan. Katkos siinä tulee ja toipuuko koskaan. Eri asia on kasvavat ja kehittyvät metsät ja säästettävä valtapuusto, jonka hyväksi toimenpiteitä tehdään. Hoidetut jk metsät (metsä uusiutuu ja tuottaa), voi olla pitkiäkin aikoja edelleen kasvatusta tai kasvatetaan jatkuvasti. Näkee sen hoidetuissa jk metsissä, miten metsä tuottaa.
On ollut molempia hoitomuotoja ja korjkuuta on tehty manuna että konekorjuuna. Ei ole estettä jk metsänhoidolle, korjuuolosuhteita on seurattava, kovat pakkaset rajoittavat myös jaksottaisen korjuuta. Tuosta sisäistämisestä, voi olla myös päinvastoin. Vaikeuksia tuntuu olevan sisäistää jk metsänhoitoa ja korjuuta jk metsissä. Psp. Jk metsät ovat myös hoidettuja metsiä ja tuohon tilakysymykseen tuskin on paljonkaan eroa hoitomuotojen välillä.
Esitetään kestoväittämiä tarinasta toiseen. Mitä eroa on jk korjuulla ja jaksottaisen korjuulla. Mistä mahtaa johtua, että jaksottainen korjuu onnistuu, jopa taimistot säästyvät ja jatkuvan korjuussa pilataan metsät. Eihän se näin mene. Jk metsänhoidossa tilaa on enemmän, puustoa on vähemmän, metsät ovat väljemmässä asennossa. Siellä on tilaa toimia siinä kuin jaksottaisessa metsänhoidossakin. Kyseenalaistetaan jopa metsien inventoinnin tulokset, jotka ovat kääntyneet laskuun. Päinvastaiseen suuntaan ja jos teollisuus joutuu supistamaan tuotantoaan, johtuu näistä tuloksista. Kerskutaan jopa nolla kantohinnoilla. Tallintakaa nousee ihmeellisiä tarinoita?
Eiköhän Etelä Suomessa metsän rehevyys ja pintakasvillisuus ole pahempi ongelma kuin Suomessa pohjoisempana, niin myös tauti ja tuholaistilanteessa. Maan rikkominen auttaa aina metsän uusiutumisessa/uudistamisessa. Vaikutuksensa on metsän peitteisyydellä, mutta vähäinenkin maanpinnan rikkominen auttaa myös jk metsissä. Ennen aikaan käytettiin jopa risukarheja ja erilaista maatalouden koneita, kuten kantokoukkuja. Ja eihän peitteinen jk metsä ja luontaisesti uudistettava metsä siedä raskasta kalustoa. Myös karjan laidunnus oli omiaan edistämään metsän uusiutumista. Laidunnus säästi havupuun taimet, lehtipuut ja pintakasvillisuus olivat sitä karjan rehua. Karjan laidunnus ”tamppaus” auttoi taimettumisessa, mutta myös puun juuristot kärsivät ja aiheuttivat lahoa. Ainakin tämän tyyppistä maanmuokkausta on harrastettu jk metsissä.
Ei tarvitse seurata kuin päivän uutisia, huolet ovat toisenlaisia. Lähimmät kokemukset peitteisestä metsänhoidosta ovat sieltä puolen vuosisadan takaa. En ole kyseenalaistamassa niitä.
Vähän oli pusikoita ja metsät olivat peitteisiä ja se johtui sen aikaisesta metsänhoitotavasta. Tällä hetkellä pusikoita on ja pintakasvillisuus valtaa metsät. Saadaan pidettyä kurissa ankaralla työllä. Mehtäukko nyppii ilmeisesti viimeisetkin risut koneella, eikä huomaa sitä, mikälainen ongelma pusikot ja pintakasvillisuus tällä hetkellä ovat. Vielä 70 luvulla metsät olivat (pääasissa) peitteisiä ja tähän päivään verrattavia ongelmia ei ollut.
Tuskin kuitenkaan jk:n käyttö on väliaikaista. Kuusi taimettuu varjoon (puolivarjopuu) ilman muokkaustakin. 70 luvulla ei vielä ollut muokattuja alustoja, mutta säästettäviä taimistoja oli runsaasti. Toteutettiin sen aikaista pieaukkohakkuuta. Metsät olivat erilaisia, ennakkoraivausta ei tunnettu, pusikoita oli vähän ja säästettävät taimistot ovat jääneet mieleen elinvoimaisina.