Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Raha ratkaisee, mutta puuntuottajan näkökulmasta aika huonosti. Julkilausumalla (vanhalaki) metsien pilaaminen (jätemetsät) estettiin, mutta nyt uudessa laissa takaportti jätettiin auki. Menee vähän kuin fifty fifty, tällä hetkellä tuotetaan yhteiskuntahyvää nemmän kuin parasta ennen sallii. On poliittinen manoveri ja paremmuutta todistellaan laskelmilla ja jopa hyvän tuoton listauksilla. Toki saadaan hyvääkin tuottoa, kuten maapohjille, infran rakentamisesta energiatuotantoon. Toisaalta suojelussa korvauksista kieltäydytään. Esitetään omavastuuta ja nollakustannuksia. Puuntuottajan näkökulmasta tilanne on huono. Suurimmat menetykset ovat kuitenkin markkinaosuuksien menettämisessä. Kilpailun ylläpitämisessä 10-20 prosentin markkinaosuuksilla korjuussa, puukaupassa ja metsänhoidossa on vaikeuksia. Vastassa on valtaapitävien monopoli ja kartellit.
Ei paljoa auta Lipposen kuvitelmat yhteisestä hyvästä ja markkinaosuudet metsänhoidossa ja puukaupassa ja korjuussa, ovat hyvinkin 80-90 prosentin luokkaa. Kummasti olisi lisännyt jaettavaa kiinteistövero, kaluttu puujalka, siinä kuin valtakunnan talouskin. Riittää puuntuottajalla maksettavaa, saatikka valloittamaan uutta markkinaosuutta. Siihen nähden tervettä puukauppaa on toimittaa puut tienvarteen.
Mistä tukin tuottamisesta on kysymys? Metsänhoidon suositusten mukaisesta tukin tuottamisesta kyllä, mutta jos käytetään metsänhoidon suosituksia ”porsaanreikänä”, mennään jo aika kaus siitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Yleensä metsätilakauppaa seuraa moto metsään. Kuitataan vanhan ja uuden metsälain suositusten mukainen erotus ”tilamaksuna”. Näin kärjistäen, mutta on sillä vaikutuksensa myös metsien rakenteeseen (lähinnä tukkia tavoitellaan) ja metsien mitattaviin kasvun ja tuoton lukemiin. Putsattu metsä on aina putsattu metsä.
Eiköhän maaseutu ole syytä pitää voimavarana. Jostain kumman syystä maaseudun asemaa ollaan rajoittamassa. On kaukaa haettu ajatus, maaseutu kustannuksia tuottavana ja asuttuna pitämiselle. Kovin huonoon kuntoon yhteiskunta on mennyt, jos ei pysty maaseudustaan huolehtimaan. Nähdään kulutusatomaattina ja toisaalta yhteiskunnan pelastajana (vanha vertaus talonpoika päivässä). Mieluummin voimavarana kuin vaihtoehtona. Nykyisessä kriisissä paljon on laskettu etäyhteyksien varaan – Sotessa, niin myös työelämässä. Tulevat sukupolvet tämän tiedostavat ja ovat sinut sen kanssa. On parasta tuottavuutta ja valmiutta kustannusten jakamiselle. Tuskin kannattaa haaveilla ”ilmaisesta” terveyden huollosta ja ”ylläpidosta”, jos on ylivoimaista nykyisillä voimavaroilla. Antaa se kuitenkin tilaa toimia paremmin ja välttyä haitoilta, mitä sitten ovatkin?
Voi olla, että myös isommilla kirstuilla on vaikutusta. Suomen butjetin kannalta sulku naapurisuhteissa ja kaupassa, varautuminen länteen myös sotilaallisesti, ovat talouden kannalta merkittäviä. Ehkä olisi ollut vaihtoehto vastakkainasettelulle, ainakin näin Etyjin juhlavuotena. Itänaapuri Suomeen kohdistuvat uhkat on torjunut. Kalliiksi tulee pienelle maalle, lähteä kilpailemaan ”maailman herruudesta”, kun voimavarat eivät riitä omillekaan. Vai onko vallalla suuruuden hulluus, ainakin kotimaan politiikassa, kulutetaan enemmän mitä tienataan.
Pikkutukit ja vastaavat tuskin kuuluvat tukkiprosentiin. Puukauppoja on tehty 15 cm jopa 13 latvaläpimittoihin. Saadaan tukkimetsiä yleistettyä, mitä lienee VMI valtakunnan metsien inventoinneissa tukkiläpimitat?
Kieltämättä jatkuvan kasvatuksen tutkimusta on tehty vaihtoehtoisista metsänhoito ja korjuutavoista, myös puukauppatavoista. Totta on sekin, että konsernit noudattavat konsernin tapoja. Olikohan perusteltua väittää; jos on pudonnut kehityksen kelkasta tai jos ei seuraa aikaansa, tarjolla on vain murusia. Voihan sen valtansa huipulla näinkin osoittaa.
Sen verran traktoria on puolustettava. Traktori se on metsäkonekin, sitä vaan kututaan metsäkoneeksi. Tarvitsevat lavetin tuekseen ja taajan tieverkoston. Traktori sentään kulkee metsässä ja liikennöi maantiellä. Mittavaa on lavettiralli metsissä. Esim. neljän khl. ”savotta”, kaivinkonesiirrot mukaan lukien, tarvitsee kymmeniä lavettisiirtoja. Näin se menee, on myös vaihtoehtoisia toimintatapoja, jäävät helposti huomiotta. Ja eihän konsernin tarvitse siitä huolehtia, hintoihinsa tulee ja hyväksyttävää tuntuu olevan puunhinta jäännöseränä. On konsernin kannalta edullista, niin myös yhteiskunnan kannalta, työtä ja toimeentuloa? Miten mahtaa olla puujalan kannalta ja saako puuntuottaja etua? Metsänhoito- ja puukauppatavoilla tätä toimintaa (myllytystä) ohjataan.
Mehtäukko ei pääse yli väittämistään. Eihän täällä olla puolustamassa määrämittaharsintaa tai kehua retostamassa tehotanta mallia. Ei olla perustamassa jätemetsästä uutta metsää, julkilausuman opetus on ollut yhteinen siinä mielessä ja pätee tämänkin päivän metsänhoitoon. Niin se on, toimivat metsänhoidon mallit ovat yhteisiä vielä tänäkin päivänä, vaikka muuta olet väittämässä.
Miksi koivun kasvua hillitä, on etukasvuinen ainakin toiseen harvennukseen asti, jolloin koivusta saadaan tukkia ja laatutukkia viimeistään myöhemmissä harvennuksissa. Koivu karsii alaoksansa luonnostaan, tuskin sitä kannattaa vieroksua tai karsimalla edistää. Hyvin sopivat samaan metsään, monikerroksellisina ja havupuiden vuoro tulee myöhemmin. Ja onhan koivuvihaa harrastettu näihin päiviin asti. Ettei vaan taimikonhoidossa usein poistettavia vielä tänäkin päivänä?
