Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mentäisiin jo reiluun 40 prosenttiin kasvatushakkuista. Ei huono!
Onhan vanhat jk metsät kelvanneet. Pääasiassa niiden varassa avohakkuut ovat olleet. Nekö ovat niitä mehtäukon nökösiä, sadat ja tuhannet kuutiot, joista pian vuosikymmenet kauppaa on käyty. Kestä vaan siellä ”tallintakana”, onhan jonkun valvottava metsänomistajan etua. Ei taida ideologia paljoa lisäarvoa tuottaa, sen paremmin kuin laskelmat, jk:n alemmista hinnoista ja tuotoista?
Se on totta, että myös metsäyhtiöissä löytyy nuivaa suhtautumista peitteiseen metsän kasvatukseen, mutta ei kuitenkaan kaikissa. On yhtiöitä jotka eivät kysele ja puu kelpaa, se siitä taloudesta. Talous on osoitettu hyvinkin tarkkaan näillä palstoilla, joten sitäkään ei voida yksipuolisilla väittämillä kumota?
Kyllä, täällä mainostetaan utopistisia ja muuta vastaavaa, ovat aika kaukana ihan oikeasti tarjolla olevasta palvelusta. Ei pidä hermostua, mutta sillekään ei mitään voi, jos ideologia on vahvempi, kuin mahdollisesti tarjolla oleva palvelu? Tyypillistä puhetta näin vaalien aikaan, hajota ja hallitse?
Kovin tuntuu kaukaiselta pyytää tai hyväksyä, vain yhden lukitun ideologian perusteella jk hakkuille, eikä muutenkaan. Herrat itse määrittelevät tarjontansa, jossa ei tunnu olevan tilaa eikä valmiuksia, tehdä vaihtoehtoista metsänhoitoa ja puukauppaa. Aina löytyy vapaaehtoisia ja erilaisia tapoja tehdä puukauppaa?
Rehevillä mailla hyvinkin jk:lla päästään hyviin tuloksiin. Ja metsäsuomessa lahon vaikutus on ongelma harvemmin. Voi olla ympäristöjä, kuten hakamaat ja karjanlaitumet ym. liian emäksiset, mutta ei oikein voi rinnastaa etelän ongelmaksi. Että jk tuottaa lahoa itsessään, saahan sitä väittää?
Parempi on olla ”tosiasioita” lukitsematta, se on hölmöyttä. Jk on toimiva hoitomuoto siinä kuin jaksottainen, niin kuin on lukuisia kertoja tullut todettua. On hölmöyttä, jos jk:ta logistisena torjuntamuotona pyritään rajaamaan esim kosteille maapohjille ja perustellaan vaikka paloherkkyydellä. Tai osoitetaan jk lahontuottajana, tai hyönteistuhoille alttiina. Kaikki tuntuu olevan mahdollista, mutta jaksottainen ei ole sen paremmin turvassa tuhoilta. Kysymys on hoidetuista metsistä ja myös jk:hon kohdistuvat uhkat ovat torjuttavissa. Ei ne tule yllätyksenä?
Ammatti Raivooja on tarjoamassa lahoa ja hyönteistuhoja metsäsuomeen, mutta eihän se onnistu. Toinen on jk oppi. Eihän jk tarkoita sairaita ja lahoja metsiä, ei myöskään sukkessio häiriödynamiikkaa, sellaisena kun sitä tarjoillaan. Jk metsät ovat terveitä ja ajallaan hoidettavia. Vielä joskus 60/70 luvulla, kun peitteinen metsänhoito oli hallussa, metsiä ei avattu nykyisen suosituksen mukaisilla pienaukoilla. Siihen vaadittiin uusiutuva metsä ja valmiit taimistot. Ei mitään näivetyisiä taimistoja ja tehtiin avohakkuu ja keinollinen uudistaminen, jos metsän tila sitä vaati. Tällä hetkellä peitteisen metsän uudistaminen nähdään jollain tavalla häiriödynamiikkaan rinnastettavana tai sitä kautta toteutettavana. Myös valtavina hoitorästien metsinä. Voi olla, että vaatii vähän pohtimista, mitä jatkuvaan kasvatukseen perustuva metsänhoito on?
Eihän luonto itsessään aiheuta (rakenteellista) häiriödynamiikkaa, vaan toimii paremminkin sitä vastaan. Sen puolesta tuossa edelläkin kerrotaan. Kieltämättä luonnon vuorovaikutus on ymmärretty jollain tavalla väärin. Ajatellaan, että logistiikalla voidaan ohjata metsänhoitoa. Niinhän se jaksottaisessa metsänhoidossa menee ja luontaisessa metsänhoidossa tulee pulmat vastaan. Eihän metsän ja taimistojen uusiutumista voi ymmärtää niin päin, että logistiikalla huolehditaan metsän ja taimistojen raivaamisesta ja metsänhoidon suosituksilla paljaan maan uudistamisesta. Eihän se näin mene, sitä on pidettävä porttina luonnon häiriödynamiikalle, rakenteellisille häiriöille ja perustellaan vielä luonnon hoitona. Varomaton ja vääränlainen toiminta lisää tietenkin metsän tuhoja, mutta niin myös nykymuotoinen vaatimus puuhuollon ja metsänhoidon järjestämisestä. Parempaan pitäisi pystyä?
