Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Se on vähän makuasia minkä laisen kannan tuosta ottaa. Aineksia on molempiin. Sijoitetulle pääomalle on hyvä tuotto tullut hoitomuodosta riippumatta. Omalla kohtaa olen toteuttanut molempia. On avohakattu, taimistoja on vapautettu ja kasvatusta on jatkettu. Esim. kaikki vanhat kuusikot on uudistettu avon kautta kylvämällä. Muokkausta ja sekasiementä käyttämällä ja valopuut edellä. On hyvää jk metsänhoitoa tämäkin.
Hyviä kala ja marjapaikkoja ei pidä kertoa kenellekään ja metsiasiat kannattaa pitää omana tietona. Metsät kasvavat ilman kaksoisnikkejä, mutta jos näkee istutusalueilla kellastuneita kuusen taimia, kannattaa olla huolissaan. Tuholainen voi olla juuriniluri, taimille ei anneta juuriston torjunta-aine käsittelyä.
Tuskin on tarvetta sotkea asioita, mutta onhan pienaukko ja poimintahakkuu usein paljaaseen maahan ja uusiutumattomana ongelma. Tuloa yleensä saadaan jo ensiharvennuksesta, mutta kattaako vielä kustannuksia ja jk:sta heti ensimmäisestä hakkuusta. Eihän Kujalan esimerkissä ole metsän uudistamisen eli viljelyn kustannuksia, sillä niitä ei jk hoitomuodossa ole. Mitä sitten hoitomuodoissa on ja ei ole ja jatkuuko miten pitkään. Sitä listausta käydään, mutta periaate on kuitenkin hyvä tunnistaa. Kuusella on omat tuholaiset, ei tukkimiehentäi.
Vähillä hoidon toimenpiteillä olet päässyt Timppa. Metsän kasvun potentiaali menee sinne, minne se on tarkoitettu ja vähentää hoitotöitä.
Puuki ja Visa. Teidän jk metsät ovat kovin harvoja ja tuottamattomia ja kasvavat paljon vesakkoa. Ns. vesakoitumisen kyynnysarvon paremmalla puolella, tilanne on paljon parempi ja raivaustarvetta on paljon vähemmän. Peitteisessä hoitomuotona on raivaustarvetta muutenkin paljon vähemmän. Nyt on mentävä.
Siinäpä ne tärkeimmät tällä kertaa, kovin vähäistä on anti hyvän metsänhoidon puolesta. Huomasin tuossa, raivuut kannattaa tehdä korjuun jälkeen. Sillä peitteisessä metsänhoidossa (jk) ei ole korjuun esteitä ja jäävä puusto jää toivottuun tilaan. Jaksottaisessa rehdään ennen korjuuta ja metsä jää puistomaiseen tilaan. Ei riitä, että taimistovaiheessa voi olla useita raivuukertoja ja kasvatusvaiheessa lisää. Voi olla vielä korjuukertojen välissä. Kovasti tietättää töitä vesakon ja aluspuuston kurissa pitäminen. Tulee kalliiksi yhteiskunnalle ja samalla tuhotaan metsänhoidon jatkuvuus. Peitteisessä metsänhoidossa näitä ongelmia ei ole. Kun katselee teiden varsia, hoitamattomia metsiä ja pusikoita näkee paljon. Hoitorästejä on paljon ja voi olla, että tällä menoa ovat lisääntymässä.
Voi olla molemminpuolista, aika huonosti ovat ns. asiantuntijat jk metsänhoitoa puoltaneet, jos ollenkaan. Eihän sille mitään voi, jos aate on vahvempi kuin tieto. Vaikea jk:ta on saada puhumalla tuottamattomaksi tai toimia asintuntijana, jos ei hallitse luontaista metsänhoitoa tai jk:ta. Siinä käy juuri niin kuin täällä kerrotaan. Ei taimetu ei uudistu, on viljeltävä ja tuottavat jk metsät ovat taantuvia.
Kukaan ei ole ollut vaatimassa jk:ta valtamenetelmäksi, ovat hoitomenetelminä täydentämässä toisiaan.
Tyypillistä yhteiskunta keskustelua, yhteistä hyvää. Eiköhän nyt lain suosima tapa metsänhoitoa ole juuri sitä. Myös valtakunnan metsien inventoinnin tulos sen osoittaa, metsien kasvu on kääntynyt laskuun.
Ainakin palautteen antaminen jk:n torjumiseksi on ollut 100 prosenttista. Pidetään viihteenä ja ihmisten pelotteluna. Pettymyksistä, eiköhän ole lain laatijalta, on viisaudessaan saatu lakiin, mutta tavalla, joka sopii harsintajulkilausumaan. Jk:ssa paljaan maan sadan kuution ja sen alle puustopääomia käytetään, kun puustopääomat tutkimuksen ja metsien tuoton kannalta kuuluisi olla tuplat kahdensadan.