Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Niitä yleisiä väittämiä taitaa olla myös siellä puiden vastaanottaja puolella. En lähtisi väittämään. Jos esim. puuutavaralajeja lisätään kauppasopimuksen vastaisesti, pidän sitä sopimusrikkomuksena.
Ei mene aina niin kuin kauppa on tehty. Tiedotus voi olla hyvinkin niukkaa, jos ollenkaan. Ei riitä, että yhtiöt käyvät metsänomistajan puilla kauppaa (vaihtokauppa). Toimijoilla voi olla oma lusikkansa sopassa. Mitat ja puutavaralajit ovat muuta mitä kaupassa on sovittu. Puuerien vastaanottajat vaihtuvat, kuutiot heittää, harvennuksilla jäävä puusto heittää (hakataan harvaksi) jne. Mittalista ok, kontrollit ok. ei taida olla ”öö mapissakaan” huomauttamista. Voi olla kymmenistä prosenteista. Tuskin ovat mitään yksittäisiä tapauksia.
Pitäisi tavan metsänomistajan, sen huipputuottajankin, pystyä vastaamaan näin yksinkertaiseen kysymykseen. Kysymykseen metsänhoito- ja puukauppatavoista. Toimii, kun metsät on hoidettu hyvin, mutta siinäkin on muistettava, että kustannukset lankeavat metsänomistajan maksettavaksi, niin myös korjuun osalta. Sitä samaa ei voida puhua huonosti hoidetuista metsistä, jos hoito on ollut puutteellista. Tilanne on aivan toinen, kassavirta on päättymässä, metsän tuleva tuotto jää alhaiseksi ja hoidon kustannukset nykyisillä hoito- ja kauppatavoilla tulee kalliiksi. Ei sieltä paljoa tiliä ole odotettavissa, ”bonuksilla” kompensoidaan, mutta ei tässä kaikki puukaupasta miinustettava ole. (Yhtiöt käyvät metsänomistajan puilla kauppaa). Muutosta pitäisi saada aikaiseksi. Hankintakaupan osuus on n. 5 % ja vaihtoehtoisen metsänhoidon n. 2.7 %. Tekisi mieli sanoa, että eihän tässä ole mitään järkeä. Mhy:skin on haavi auki. Puukaupan ja korjuun kustannukset lienevät yli puolet puun hinnasta ja siihen kun lisätään metsänhoidon kustannukset. Onhan siinä potentiaalia, toteuttaa myös metsänomistajien toimialana.
Puu kasvaa ja metsä uusiutuu, on aivan turha asetella metsän kasvulle esteitä. Jk metsäkin, jos on uusiutuvaa sorttia ja metsässä on kasvupotentiaalia, puuta tulloo ja onnistuu kyllä isommillakin puustopääomilla. Mikä estää metsää kasvamasta ja uusiutumasta. Puun kasvatuksen erilaiset vaihtoehdot sopivat samaan metsään, samaan aikaan ja vielä hoitomuodosta riippumatta. On huolehdittava metsän uusiutumisesta ja riittävistä puustopääomista. Niin väittäisin, että hoitomuodot täydentävät toisiaan ja metsistä voidaan saada kasvua ja uusiutumista samaan aikaan. Eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoja. Metsän uusiutumista on sekin, että metsä kasvaa ja tuottaa hyvin.
Niinhän ne taulukot kertovat. Olen koko ajan protestoinut sitä vastaan, ettei jk hakkuita tehtäisi ns. paljaaseen maahan, jos taimettumisen ja metsän uusiutumisen edellytykset puuttuvat. Eikö olisi parempi kieltää tällaiset hakkuut ja jatkaa jaksottaista metsänhoitoa, jos lopputulos on tämä. Pidän jk:n edellytyksenä taimettumista, valmiita taimistoja ja metsän uusiutumista. Paljaalle maalle hakataan vielä poskettoman alhaisille pohjapinta-aloille ja kun otetaan huomioon aloituksen PPA, joka usein on enemmän kuin tuo taulukon 20. Päästään helposti 2/3 osan poistumiin, joka ei ole tarkoituksen mukaista. Vallankin, jos metsän uusiutumisen edellytyksiä ei ole olemassa. Näin kuitenkin toimitaan. Toimii vielä riitävän suurilla puustopääomilla (esim. 200-300), jos kiertoaikoja halutaan merkittävästi jatkaa. (Tähän ei pitäisi sotkea siemen- suojuspuu tai kaistalehakkuita.)
On myös havaittavissa tiettyä tarkoituksenmukaisuutta jk metsänhoitoa vastaan. Väitetään, että ei ole tutkittu, ei ole tuloksia ja että tulokset ovat paikkansa pitämättömiä. Tuloksena voidaan pitää sitäkin, että hoitomuoto onnistuttiin pitämään sulussa vuosikymmenien ajan. Ja vielä tällä hetkellä jk:ta pidetään jopa lain suosituksilla toimimattomana ja tuottamattomana. Ja hoidon takaporttina pidetään tänäkin päivänä viljelyä. Yhdellä tavalla tarkoituksenmukaista olisi väittää jaksottaisesta metsänhoidosta, että ei pidä paikkaansa. Tulokset ovat epäuskottavia ja vaatii varmentamista.
Mehtäukko pitää vaan omanansa, järjen juoksun, tuntuu välillä tussahtelevan. Hoidetut jk metsät eivät ole rääseikköjä, ovat hoitamattomina jaksottaisen metsiä. Puustopääomilla ja oikeilla valinnoilla jk metsä tuottaa. Vielä takavuosina (tämän hetken tilannetta en tiedä), Metsäkeskus yhdisteli kuviotietoja sopivan kokoisiksi kuvioiksi. Olisivat sopineet myös jk metsäksi, mutta menivät jaksottaisen hyväksi. No, eihän suosituksia aina tarvitse noudattaa.
Ei ole mitään järkeä hakata metsä harveikoksi ja tuottamattomaksi ja usein myös uusiutumattomaksi. Saadaan helposti laskennalista etua metsänhoidosta, korjuusta ja puukaupasta jaksottaisen hyväksi. Aina on häirinnyt paljaan maan taktiikka, kun vaihtoehto on valmiit taimistot ja uusiutuva metsä. Mutta saadaanhan korjuu ja puun saanti ”häiriöttömäksi” teollisuudelle.
Kannattaako korjuu ostaa kalliilla ja puuta myydä halvalla, kun metsät ovat vielä harveikkoja. Saahan siitä laskennallista pesämunaa ja korkoa korolle.
Männyn hyväksi vanhoja kuusikoita on uudistettu ja kylvämällä, kun on onnistunut silläkin tapaa. Välttämättä kuusi ei ole se ensisijainen, varjopuuna sen aika voi tulla myöhemmin. Ja onhan kuusen uudistamisen helppous (istutus) ja hyvä tulos, lisänneet paljon kuusen viljelyä. Siihen kun lisätään hirvituhot ja katkeamaton peitteinen metsänhoito, lisäävät nekin kuusettumista. Aika paljon on ollut painetta kuusen hyväksi. Mänty on myös hyvä vaiohtoehto ja muut valopuut. Riittää haastetta, ja kun kysymys on peitteisestä metsänhoidosta, mutta myös jatkuvuudesta, uudistaa avovaiheen kautta.