Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
40-60 vuoden takaiset alikasvokset ovat jaksottaisen metsistä. Hitaasti niitä 2014 jälkeisiin metsiin on ehtinyt muodostua. Kuusi uudistuu kyllä varjoon, mutta jaksottaisen metsänhoidon kulttuuri on pitänyt siitä huolen. Viimeistään ennakkoraivauksessa on raivattu kehityskelpoisiakin taimistoja pois. Eivät ole sopineet hoidon kulttuuriin. Nyt tilanne on muuttumassa.
Yleensä kun metsänpeittoa avataan, pintakasvillisuus ottaa vallan. Metsää voidaan kasvattaa myös pääomavaltaisesti eli kasvatettava puusto pitää pintakasvillisuuden kurissa. Sillä varmistetaan monta asiaa. Metsän tuoton ja jopa metsän uusiutumisen. Kuusi uusiutuu varjoon ja valopuut tarvitsevat avovaiheen.
Eiköhän jatkuva kasvatus ole kestoaihe, tuskin keskustelua saadaan loppumaan. Missä tilassa keskustelu sitten jatkuukaan. Metsänhoito on jatkuvassa muutosvaiheessa, että eiköhän sieltä aiheita riitä.
Kannattaako väitellä siitä, onko metsänhoito jaksottaista tai jatkuvaa. Tuskin paljoa muustakaan. Hoitomuodot ovat päällekkäisiä ja eivät siinä mielessä ole toisiaan pois-sulkevia. Eihän mikään estä metsänhoidossa käyttämästä vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Metsää voidaan kasvattaa hoitomuodosta riippumatta ja uudistaa metsää välittömästi, jos siihen on tarvetta.
Myös jk metsänhoidossa ollaan kustannustietoisia. Hoidon osalta jk:ssa pätee samat lainalaisuudet kuin jaksottaisessa metsänhoidossa. Jos avataan liikaa aluskasvillisuus ottaa vallan. Riippuu metsätyypistä ja hoitotavasta, mutta ainakin rehevillä mailla kustannuksia tulee molemmista hoitotavoista. Siitä syystä puustopääomat ovat perusteltuja, niillä voidaan pitää aluskasvillisuutta kurissa. Kuusi uusiutuu varjoon ja valopuut lähinnä avovaiheen kautta.
Aloituksen metsästä tehtiin tili, mutta se toteutui metsän pilalle harsimisen seurauksena. Oliko tarkoitus, mutta laki sen sallii ja metsän tulevasta tuotosta ja arvokasvusta ei huolehdittu. Aloitusmetsästä ei ole kerrottu, mutta kohde on tyypillinen metsän pilalle harsinta. Ainakin tupla puustopääomilla ja oikealla puuston valinnalla, metsän tuotto ja arvokasvu olisi voitu turvata.
Mehtäukko, ”Lue ja ymmärrä”. Aloituksen metsä on malliesimerkki pilalle harsitusta jk metsästä. Näitä on ja on esimerkki sen puolesta, että harsintajulkilausuman tapaisia toimia tarvitaan myös tämän päivän metsänhoidossa.
Olisi rajoittanut, liiallisen harsinnan seurauksena ja vähäisillä puustopääomilla, aikaansaatiin niitä riutuneita metsiä (jätemetsiä). Täällä antamienne kuvauksien mukaisia metsiä. Mutta valitettavasti myös tämän hetken jk metsistä annetaan vastaavanlaisia kuvauksia. Siihen voi olla aihetta, mutta ainakaan tutkimus ja puolustus täällä, ei anna siihen aihetta. Jk metsät ovat hoidettuja ja tuottavat siinä kuin jaksottaisen metsät.
Veroja maksetaan saavutetuista tuottoarvoista – niistäkin, jos metsät ovat riutuneessa tilassa. On vähän kuin valtion taloudessa, maksettavaa on, mutta alijäämistä. Myös metsiä uhkaa alijäämät. Kaikin keinoin pitäisi välttää pusikoita, hatelikkoja ja riutuneita metsiä, mitä näitä nyt onkaan?
Kannattaako törmäillä suomalaiseen mäntyyn ja määritellä: Puun (teho)tuotantoa lisäämällä metsänhoito sääntelee itse itseään ja sääntely on sillä hoidettu. Samaan aikaan ulkoiset paineet ovat olemassa ja niitä vaaditaan toteutettavaksi. Täällä vaaditaan myös; jk on uhka metsänkasvatukselle/ puuntuotannolle ja että, siihen voidaan vaikuttaa metsänkasvatusketjun valinnalla. Jk on hyvä metsänhoitomenetelmä, jolla voidaan tasapainottaa metsänhoitoon kohdistuvaa sääntelyä.