Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä kehityskelpoinen taimikko/metsä kannattaa säästää. Niitäkin on ja ei se ole pinta-alaan sidottu. Säästetään ajassa ja metsän tuotossa. Jaksottaisessa raivataan ja siitä maksetaan (palvelu). Puutili voi olla vähäinen ja uudistaminen maksaa ja sen jälkihoito.
Valopuille pienaukko 0,3 ha on usein liian pieni. mutta vapautettavasta valmiista taimistosta (lähinnä kuusi) nimityksenä pienaukko voi olla. Sellainen käsitys on ollut. Pienaukko taimilla kuulostaa hyvälle, tai jotain sinne päin, valmistaimikko tai vapautettava taimikko…
Ainakin Etelä-Suomessa varttuneiden metsien 60-100 vuotta osuus on vähentynyt. Se ei voi tarkoittaa vanhojen metsien osuuden lisääntymistä. Metsien kasvun alenemaan voi olla muut syyt. Kannattaako kasvua alentavien tekijöiden joukkoon ottaa jatkuvaa kasvatusta. Jatkuva kasvatus voi toimia tällaisena, mutta se on ymmärrettävä metsänhoidon suositusten mukaisena. Poimintahakataan uusiutumattomia metsiä harvaksi ja tehdään pienaukkoja paljaaseen maahan. Tarkoittaa kasvun alenemaa, pitkää odottelua ja siirtoa jaksottaisen metsänhoidon piiriin. Tällaista jk metsänhoidon soveltamista harrastetaan paljon myös jaksottaisen metsänhoidon yhteydessä. Hakataan liian harvaksi ja se tarkoittaa vajaatuottoisuutta ja kasvun alenemaa yleisesti. Jk uusiutumisen elementit valmiina jk metsässä on eri juttu, sen myös tutkimus ottaa huomioon. Toisaalta myös uusiutumattomien metsien kiertoaikoja voidaan jatkaa.
Jatkuva kasvatus on tullut jäädäkseen, niin myös hankintakauppa. Puolustavat paikkaansa, täällä esitetään paljon kyseenalaisia väittämiä jaksottaisen ja klusterin toimintatapojen puolesta. Monopolin tuotteesta, joka tuntuu olevan erityisesti konemiehille ainut mahdollinen tapa toteuttaa puukauppaa ja metsänhoitoa. Hankintakauppa on valmis myyntituote kuluineen päivineen, vastaanotto paikassaan ja omassa hintaluokassaan. Omana toimialana ja isäntänä omassa metsässään. Tuli aikoinaan tehtyä paljonkin ja hyvällä menestyksellä.
Yksi vastaus metsänhoidon ja puukaupan ongelmiin on toimituskauppa (hankintakauppa), joko omalla kalustolla tai ostopalveluna. Marginaalia on ja etunsa on tässäkin toiminnassa, toimittaa puuta omana toimialana.
VJJ on oikeutetusti ottanut kantaa paremman puukauppatavan ja valvonnan puolesta. ”Klusterin eri auto- ja koneyrittäjät tekevät sopimuspohjaisesti tilatut vientimarkkinan vaatimat määrät puuta laitoksillle”. Villi veikkaus. Joskus ostaneet seutukunnan parhaat tukkileimikot, seutukunnan parhaalla hinnalla. Mutta valitettavasti seutukunnan huonoimmalla palautteella. Puukauppatili jäänyt jopa puoleen.
Munatonta on metsänomistajien puolensa pitäminen, mutta palstalla on myös yksi munaton väittäjä. Kuvitteleeko mehtäukko tosissaan pystyvänsä torjumaan vaihtoehtoisen metsänhoidon. Korjuun haasteisiin on vastattu ja mm. tutkimus on haasteeseen vastannut.
Ei se ole paluuta menneeseen, jos metsänomistaja haluaa metsiään käsiteltävän, niin kuin hänen kokemuspiirinsä edellyttää. Jos metsänomistaja ohjeensa esittää, se on varmuudella ennakoitua, jota on syytä noudattaa. Urakoitsijan ei pidä asettua poikkiteloin ja vedota toimintamalleihin. ”Vallan kammarit” ne on MTK:ssakin, jotka estävät paremman yhteistoiminnan metsänomistajan suuntaan.
Voihan se olla monopoli metsänhoidossa yhtä kuin monopoli kansantaloudessa. Sekö se on paras vaihtoehto, jos ajaudutaan EU:n (alijäämä) menettelyyn. Meno hiipuu entisestään ja alkaa olla myöhäistä siinä vaiheessa. Mikä sitten on se paras vaihtoehto metsänhoidossa. Parasta voi olla, kun metsänhoito toistaa itseään. Taantumassa mennään myös metsänhoidossa, paljon on hoidon puutteessa olevia metsiä ja vajaatuottoiseksi hakattuja metsiä.
Ei ole tapoina nöyristellä mihinkään suuntaan. Monopoli metsänhoidossa ja puukaupassa ei myöskään miellytä. Ei tarkoita uhrautumista ympäristön hoidolle, mutta ei myöskään negatiivisia vaikutuksia ja vallan verkostoa. Monipuolisempaan toimintaympäristöön olisi päästävä. Siihen on paineita.