Tuskin riittää yksi vene ja sama suunta. Keskustelua on tarpeen avata ja jatkaa ja sen vastapainona vastakkainasettelu tuntuu olevan myrkkyä. Klusteri halutaan lukita nykyiseen ja siinä keskustelussa puuntuottajat toimivat jopa itseään vastaan.  Ei vaan mene jakeluun (ainakaan omaan jakeluun), että puuhuolto toimiakseen tarvitsee kaksi ”putiikkia”, toinen klusterille ja toinen puuntuottajalle. Yksikin toimiva putiikki riittäisi, mutta oma ”kauppa” tarvitaan molemmille, ei sovita asioimaan samassa kaupassa. Jeessin sanoin sotkua riittää.   Jos markkinatilanne olisi tasapainossa, onhan kauppatapojen kanssa tultu toimeen jollain tavalla, mutta mikä on tilanne tällä hetkellä. Voi olla vähän kuin metsänhoidossa, harsinnalta vältyttiin ja harsintaan päädyttiin ja puukaupassa, kartellilta vältyttiin ja kartelliin päädytään.

Ei taida ilmastopakolaiset kuulua tähän osioon, sen paremmin kuin m.ukon väittämät omassa osiossaan. Täällä hakkuita ja metsänhoitoa jatketaan vaihtoehtoisten mallien parissa, siihen ei m.ukon häiriköinti ylety ja siihen on myös hyvät perusteet. Vapautan mielelläni m.ukon vastuusta, mitä tulee hänen tilivelvollisuuksistaan urakanantajaan. Kannattaa muistaa, että urakanantaja on puuntuottaja. Erottaa vaan se, mitä kauppakirjaan on merkattu. Valitettavasti m.ukon kertomuksista luottamus puuttuu.

Pidän myös sopimusurahoitsijat asiakaspalvelijoihin kuuluviksi metsämiehiksi. Mehtäukon purkaukset menevät siinä mielessä täysin yli ymmärryksen. Jos pitäisivät paikkaansa, olisivatko hyväksyttäviä sittenkään, mutta kun ovat täysin perättömiä ”sielunhoitoa”. Mitä siitä jää jäljelle, sitä sopii kysyä?

Savolaiskirjailija repi pelihousunsa:  Voetko kuvitella, minun viisvuotijas poeka repi minun uusimman käsjkirjotuksen.  Katos poekoo, niin nuorj ja ymmärtää jo lukemasa.

Ilimoja piisaa ja rahaa riittää, mutta ongelma tuntuu olevan entinen, miten sitä rahaa käytetään. Tarjoaako puuta esim. suoramyyntiin vai käyttääkö metsärahansa täyden palvelun tarjontaan. Sen verran rattoreita on vielä puolustettava, että metsätöissä traktoreille oli tiedossa loistava tulevaissuus, mutta tietäjät viisaudessaan järjestivät toisin.  60 – luvun reformeissa  ja sen jälkeen, traktorit metsätöistä syrjäytettiin. Jopa metsävarusteisten traktoreiden (Valtra) valmistus lopetettiin. Tilalle vaadittiin metsäkoneet ja maaseudun liitännäiselinkenojen eriyttämistä jatkettiin, puukauppatavaksi vaadittiin pystykauppa. Vielä ennen 60 lukua maaseudun elinkeino ja markkinarakenne olivat tasapainossa. Suhdanteet vaihtuivat ja harvassa ovat tänä päivänä puuntuottajat, joilla on omaa metsäkonekalustoa. Siitäkin huolimatta rahaa puumarkkinassa liikkuu paljon. Teollisuuden omankin tilastoinnin mukaan, puun hinnasta yli puolet on korjuun kustannuksia. Ei ole hyväksyttävää, että rahat ohjautuvat/ohjataan puuntuottajan ohi. Ilmeisesti mukko hinnoittelee ja vähentää kulunsa täyden palvelun tuotoista, kuten aivopierut, huopatossut ja karvahattu.