Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
”Jatkuva malli voi tulla valituksi muutamassa erikoistapauksessa…”. On vähemmän johdatteleva, jos voidaan todeta, että sopii kaikkialle talousmetsiin. ”Jatkuva malli voi olla hetkellisesti erittäin kannattava…”. Tästä tullaan tuohon mehtäukon ”nypläykseen”. Kysymys ei ole jk metsistä, vaan lain ja metsänhoitosuositusten hyväksikäytöstä. Putsataan hallussa oleva tai ostometsä arvopuustosta. Siihen nykyinen metsälaki antaa mahdollisuuden. On hyvinkin lyhyt oppimäärä ja erittäin kannattava. Rusinat pullasta?
Tuotto se on jk myyntikin vertailun avovaiheesta eteenpäin ja ei voida pysyvänä olotilana pitää. Eihän siirtymä jaksottaisesta jatkuvaan sitä vielä tarkoita. Vakiintunut metsänhoito voi sitä olla, mutta eihän niitä metsiä vielä ole. Kun katselee metsiä tienvarsilla, metsien hoitamattomuus on silmiin pistävää. Toinen puoli on hoitamattomia tai paremminkin, ovat hoidon puutteessa olevia. Jos tuo luku olisi kolmannes, sekin tarkoittaa valtavaa miinusta metsien tuotossa. Ruokkiiko nykyinen metsälaki tämän suuntaista kehitystä? Ei näitä metsiä ainakaan jk metsinä voida pitää, tilastot sen jo osoittavat. Tai ovatko täällä kiistanalaisia huipputuoton metsiä, ei niitäkään tienvarsilla näy?
Euromääräisiä metsien tuotot ovat, mutta metsät ovat myös monenkirjavia. Missä ovat tukkimetsät tien varsilla tällä hetkellä, ei niitä näytä olevan Hartolan seudussakaan. Vähissä ovat ja ominaista tämän hetken metsille on, että ovat ”jäykästä” puustosta putsattuja, tai ei ole aikaa puustopääomia kasvattaa. Siihen nähden kehuminen huipputuotoilla ja huippupuustopääomilla on vähän kaukaa haettu, ei niitä näy tienvarsilla. Ns. vanhoja metsiä näkee vielä vähän, ovat kaikki jatkuvan kasvatuksen metsiä ja eivät enää edelleen kasvatettavia. Hakusessa on metsänhoito tällä hetkellä, näyttöä on, mutta että saadaan toimivaksi, on sinne matkaa vielä?
Hoidetuissa ja tuottavissa jk metsissä ei ole mitään kantohinta tai metsänkäsittelyeroja. Saahan sinne kerrata risut/kannot, bonukset ja ”hintaerojen” sijoitustuotot ja vaihtoehtoisesti harrastaa jk laskentaa ja unohtaa olennainen. Ovat hyvinkin laskennallisia ja tapauskohtaisia. Esim. Timo Pukkala on näilläkin palstoilla osoittanut päinvastaista ja Kujala tapauskohtaisesti omissa laskelmissaan.
Kannattaako yksinkertaisista asioista tehdä monimutkaisia. Julkilausumassa kiellettiin määrämittaan harsinta, se jo yksin riittää tuplaamaan puustopääomat ja tuoton. Toki on muitakin kehittämiskohteita, mutta se, että nykyisin suositellaan ”määrämittaan” harsintaa, tarkoittaa hyvinkin entiseen paluuta.
Visa: ”Voisiko Jovain kertoa meille, mikä nykyisin enää estää metsämomistajaa toteuttamasta jk:ta tai mitä muuta hoitotapaa metsissään”. Voin kertoa ja mikään ei enää estä… Mutta on huipputuottajalta huonoa ”politiikkaa”, määritellä metsien tuotto omien tulosten perusteella. Valtakunnan metsien tuotto on kaukana siitä ja on vähän kuin Valtion talous. Velkavipu tuottaa, mutta se ei ole sitä todellista tuottoa. Puujalka on turva hyvinvoinnille, mutta mistä sieltä otat, kun metsienhoito itsessään tuottaa jo alijäämää?
