Mä itse olin hämmästynyt niinkin korkeista tarjouksista palstana kuin tuli, mutta toimimallani tavalla tuotto oli nettona yli 20.000,- suurempi.

Kiinteistön varainsiirtoverohan on 4 %’a, puusto oli jo yli-ikäistä, joten se oli avohakattava välittömästi – arvokasvua reilusti yli satavuotiaassa metsässä ei paljonkaan tule, mutta tyvilahon määrä kasvaa. Hinnoittelussa tulee ottaa riski paitsi puun kertymässä, niin paljonko sitten on lahon yms. osuus. Toki puun myyntituotot tulevat nopeasti, mutta uuden taimikon istutukset ja pohjatyöt toki tulee ottaa tarjottavassa hinnassa huomioon.

Tietysti valitsemassani tavassa riski oli itselläni puun määrän ja laadun suhteen. Tällä kertaa aavistukseni osui oikeaan.

Ilmeisesti on tullut jonkin sorttisia väärintulkintoja kirjoittamastani. Selvitine etukäteen yhden juristin ja kahdessa eri tilanteessa verovirkailijoiden kanssa meneekö tällä tavoin järjesteltynä verotus perintöveroasteikon vai pääomatuloveroasteikon perusteella – se,  menee perintöverotuksella ja nimenomaisesti silloin kun maapohja myydään saman verovuoden aikana kuin puun myyntitulot syntyvät. Tai itse asiassa maapohjan voi myydä aiemminkin, mikäli pidättää omistusoikeuden puihin tai niiden myyntituottoihin, tuo menettely kyllä vaatii älyttömästi sähläämistä.

Perintöveroasteikkohan on progressiivinen, vaikka asteikon loppupäässä prosentti on 16 tai 19, niin kokonaisveroprosentti ei portaikon takia ole lähellekään tuota.

Tuon verokäsittelyn varmistin verottajalta etukäteen vaihtoehtoja selvitellessä, muutenhan siinä ei olisi ollut mitään mieltä, vaan myynti palstana olisi ollut ainoa järkeenkäypä vaihtoehto.

Sitolkka kirjoitti ”Kaikkein järkevintä olisi muuttaa johonkin sivistysvaltioon kuten Ruotsiin, missä ei ole perintöveroa. Helppoa siirtä omaisuutta sukupolvelta toiselle.”

Suurimmalle osalle suomalaisista perinnönsaajista perintöveron poisto nostaisi verorasitusta huomattavasti, todennäköisesti tuplaisi sen. Lisäksi se kohtelisi hyvin erilaisesti samankokoisen perinnönsaajia riippuen perinnön laadusta.

Perinnön puhtaana rahana tai velkakirjoina saavat hyöytysivät. Ne joiden ei tarvitse / halua realisoida omaisuutta hyötyisivät. Ne, jotka myisivät omaisuutta joutuisivat maksamaan perintöveron asemasta koko summasta luovutusvoittoveron 30-34 %.

Ihan mielenkiintoisia kommentteja ja niiden rivien välissä olevia  oletuksia on useita. On esimerkiksi ihan kiva tietää metsäpalstoista maksetun hintoja, jotka ylittävät 30 prosentilla puuston arvon. Mulla kuitenkin on tapana tehdä päätökset saatujen tarjousten perusteella, eikä sellaisten mahdollisten tarjousten perusteella mitä ei ole tullut.

Verotushan tässä tapauksessa tekee oman erityspiirteensä, jotta puun myyntituoton saa perintöveroasteikon mukaisella verotuksella, se edellyttää maapohjan myyntiä saman verovuoden aikana kuin puun myyntituotot syntyvät. Tämänkin varmistin etukäteen verottajalta. Siksipä avohakattu palsta myytiin ja siitä syntyy laskennallista verotuksessa huomioitavaa tappiota, mikä vähennetään pääomatulosta. Totta kai avohakatun palstan mätästys ja istutus aiheuttavat kustannuksia, mutta tässä tapauksessa ne kulut tulevat ostajalle,eivätkä siten pienennä omaa osuutta myyntituloista.

On varsin omituinen näkemys, ettei metsää kannattaisi jättää perittäväksi, se on ihan samanlainen omaisuuserä kuin muutkin. Toki verotuksellisesti optimaalinen toiminta vaatii omat koukeronsa. Tässä tapauksessa otin selvää erilaisten asiantuntijoiden, verottajan ym. tahojen kanssa keskustelemalla ja muuten tietoja kaivamalla selville kaikkien vaihtoehtojen eri vaikutukset.

Niile, jotka ovat arvelleet myyntitulojen menevän  sen siliän tien uusiin voi tuumata olevan jokaisen oma asia miten rahansa ja muun omaisuutensa käyttää. Omassa tapauksessa ”tase-erä” siirtyy paikasta A paikkaan B, C, D ja E.

Metso olisi tietysti tuon palstan osalta voinut olla vaihto-ehto, mutta sen käsittely kestää pitkään ja lopputulos on epävarma.

Yleisesti ottaen ihmiset tekevät oikeita päätöksiä, vääriä päätöksiä ja merkityksettömiä päätöksiä. Etukäteen asioista selvää ottamalla saa parhaan pohjan päätöksen tekoon, mikä tässä nimenomaisessa tapauksessa mitataan käteen jäävänä rahamääränä. Prosessi jatkuu sitten tuon rahan kanssa edelleen, jolloin taas tulee tehtyä oikeita, vääriä ja merkityksettömiä päätöksiä.