Käyttäjän JMa kirjoittamat vastaukset
-
Eilisen Metsälehden mukaan alueelliset ely-keskukset ovat siis alkaneet tulkita luonnonsuojelulain 70. pykälää niin, että kanahaukan pesäpuu suojavyöhykkeineen on rauhoitettu. Samassa pykälässä todetaan, että siinä tarkoitetut eläinlajit yksilöidään valtioneuvoston asetuksessa, jollaista yllättävästi ei vielä ole olemassakaan.
Keski-Suomen ely-keskuksen virkahenkilö kertoo jutussa tulkinnan perustuvan kanahaukan osalta EU:n lintudirektiiviin. Tämä on todella omituista, koska kanahaukka ei lajina ole mukana lintudirektiivin I-liitteessä. Liitteessä on kyllä mainittu kanahaukan arrigonii-alalaji (Accipiter gentilis arrigonii), jota esiintyy laji.fi-sivuston mukaan lähinnä Ranskassa ja Välimerellä Korsikan saarella. Sitä on kyllä jokseenkin mahdoton suojella minkäänlaisilla toimilla suomalaismetsissä.
Kuolinpesä siis itsenäinen verovelvollinen, jota verotetaan kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tuloista.
Jos metsät ovat metsävähennysjärjestelmässä ja kuolinpesä myy ne jo vainajan kuolinvuoden aikana, luovutusvoittoihin lisätään vainajan elinaikana käytettyä metsävähennystä. Jos myynti ajoittuu seuraaville vuosille, vainajan käyttämää metsävähennystä ei enää lisätä.
Miten tällainen julkisuuslain mukainen salattava tieto raakkujen esiintymispaikasta Hukkajoella päätyi iltapäivälehdistön sivuille? Rikkoiko joku julkisuuslakia? Jos metsänomistaja saa tällaisen tiedon ELYltä metsänkäyttöilmoituksen jättämisen jälkeen, voiko hän julkistaa esiintymistietoa muille tahoille?
<p>Espoossa(kaan) ei tykätä lahopuusta:</p><p>https://www.lansivayla.fi/paikalliset/6423002</p>
Metsään.fi-lähtötiedoista kyseltiin.
Metsäkeskuksen mukaan:
”Vuonna 2020 alkanut uusi inventointikierros etenee kansallisen laserkeilaus- ja ilmakuvausohjelman mukaisesti. Laserkeilaussykli on kuusi vuotta ja uutta metsävaratietoa tuotetaan sen mukaisesti. Ilmakuvia otetaan kolmen vuoden välein, eli samana vuonna kuin laserkeilaus ja toisen kerran keilauskierron puolivälissä.”
https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/tietojen-yllapito/tiedon-ajantasaistus
Itse olen seurannut kuvausohjelmien etenemistä tästä:
https://tilannekartta.maanmittauslaitos.fi/ilmakuva
Esimerkiksi tietyllä alueella metsään.fi-tiedot päivittyivät nyt syksyllä 2023 niin, että päivitys perustui vuoden 2022 kuvauksiin. Tuosta yo. sivulta näen, että samat alueet on aikomus ilmakuvata seuraavan kerran vuonna 2025 niin, että ne päivittyvät metsään.fi:hin seuraavan kerran vuonna 2026 (jos systeemi pysyy samana).
Ymmärtääkseni metsään.fi pohjautuu sekä ilmakuvaukseen että laserkeilaukseen.
Hyödyllinen on myös puuston pituuden hyvinkin tarkasti kuvaava latvusmalli, joka pohjautuu olettaakseni pelkästään laserkeilaukseen eli se päivittyy vain kuuden vuoden välein. Se löytyy ainakin esim. paikkatietoikkunasta, kun karttatasoksi valitsee Maanpeite-luokasta latvusmallin joltakin vuodelta (saatavilla vuodet 2008-2022 riippuen siitä, minä vuonna kiinnostuksen kohteena oleva alue on laserkeilattu (siis 6 vuoden välein)).
Sertifioinnin vaatimista säästöpuista on kirjoitettu paljon.
Tilastojen perusteella pääosa Suomen metsistä kuuluu ainakin PEFCn piiriin. Uudistetut PEFC-vaatimukset näemmä julkistettiin äsken.
Luetun ymmärtäminen on näissä kyllä koetuksella, mutta minun ymmärtääkseni usein esille nostettu 15 cm:n läpimittavaatimus ei ELÄVILLE säästöpuille ole suinkaan ehdoton vaatimus.
Uudistetuissa PEFC-vaatimuksissa säästöpuut ovat eläviä, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita. Säästöpuiksi jätetään ensisijaisen listauksen mukaisesti mm. järeät KATAJAT, jaloja lehtipuita (kaiketi siis ain metsäLEHMUKSIA, -VAAHTEROITA ja -TAMMIA), puumaisia RAITOJA, TUOMIA ja PIHLAJIA, TERVALEPPIÄ.
Tässä listassa ei ole vielä mainittu 15 cm:n läpimittavaatimusta. Tuskin ”puumaisuuskaan” tai katajan ”järeys” sitä vielä vaatii.
Vasta jos edellä listattuja puita ei leimikolta löydy (”edellä lueteltujen puuttuessa”), jätetään säästöpuiksi rinnankorkeusläpimitaltaan väh. 15 cm:n paksuja puita (nyt myös koivut, kuuset ja männyt kelpaaavat).
Sertifioinnin alkuaikoina säästöpuut saattoi usein olla aika hajallaan ja joukossa pylväslaadun tukkimäntyjäkin. Nykytaimikoista luulisi löytyvän jokseenkin kaikkialta kuivimpia kankaita lukuunottamatta ainakin pihlajia, tuomia ja raitoja. Jos niitä vähän säästettäisiin taimikonhoidossa, olisiko vanhat säästöpuupetäjät mahdollista tarvittaessa vaihtaa esim ensiharvennuksen yhteydessä puuntuotannollisesti halvempiin, mutta monimuotoisuuden kannalta arvokkaampiin säästöpuuraitoihin ja -pihlajiin?
Kääpä Biotech tarjoaa sivuillaan metsänomistajille monimuotoisuuspalveluita ’sieniymppäyksillä’. En tiedä lajistosta sen enempää.
Aegolius linkkasi tutkimusselosteen, jonka syyllistävä ja aliarvioiva sävy tosiaan harmillisesti vähintäänkin särähtää korvaan.
Linkin alareunassa oli kuitenkin linkki tutkimushankkeen sivuille, josta löytyy myös kyselylomake kysymyksineen.
Selosteen mukaan yksi metsänomistajaryhmä eli viidesosa metsänomistajista ”on hälytystilassa luontokatokriisin vuoksi.” Kirjauksesta voisi päätellä, että tämä ryhmä käsittelee metsiään ensisijaisesti ’luonnonhoidollisin’ tavoittein ja on valmis omin kustannuksin suojelemaan merkittävän osan metsistään. Tällä ryhmällä periaatteessa pitäisi tai ainakin voisi olla merkittävästi (osin piilevää, ei-tilastoitua) toteutunutta metsiensuojelua. Erityisen mielenkiintoista olisi tietää, miten ryhmien toteutunut metsien käsittely ja tila (esim. lahopuun määrä ja muut monimuotoisuuteen vaikuttavat rakennepiirteet) eroavat toisistaan.
Lahopuuhun liittyen, Tapio on koostanut varsin asiallisen ja monipuolisenkin lahopuukatsauksen jo muutama vuosi sitten, en muista tähän viitatun ainakaan viimeisen vuoden aikana tällä palstalla:
https://energia.fi/files/3335/Lahopuut_ja_luonnon_monimuotoisuus_2019.pdf
Kurkijoukko harvenee juuri nyt Israelissa nopeammin kuin edes jees h-valta arvasi ennakoidessaan nopeaa taantumaa. Tuhansia kurkia jo kuollut nyt joulukuussa lintuinfluenssaan, joka lähtöisin ilmeisesti lähistön kanaloista:
Kyllä yksikin osakas saa osuutensa yhteisomistuksesta erilleen, halkomistoimituksessa. Suomessa tehdään vuosittain noin 200 halkomista. Maanmittauslaitoksen mukaan halkominen on nykyaikainen ja turvallinen tapa jakaa tila. Oletan, että halkominen on lohkomista kalliimpaa, mutta voin olla väärässä. Halkomiskulut peritään osakkailta.