Käyttäjän jees h-valta kirjoittamat vastaukset
-
Sitten karhuja on sopivasti kun niitä näkee useammin kuin hirviä.
Ja sitten ne onkin jo niin arkipäiväisiä näkyjä ettei niihin juuri jaksa huomiota kiinnittää.Tuota, ookkona Karjalassa puun takunen?
Että edes ollaanko nyt kotomaan kamaralla oltu sottain jälkeen vai jäikkönä ”jalakoihin”Puun takaa ookaillaan hiukan turhan vanhaan aikaan.
Ei niitä riukuaitoja niin kauhiasti enää sotien jälkeen ainakaan metsien rakenteelle vaikuttavia määriä rakenneltu. Piikkilankaa oli jo. Ja mitä polttopuihin tulee niin ei sekään niin paljon metsiin vaikuttanut. Tuulenkaatoja ja pirttien lähimetsiä eniten hevospeleillä.
Kun itse ostin -90 luvun lopulla noin viiskymppistä torpan metsää siinä oli niin taaja toisen kerroksen metsä sen harsitun lähes hakkuukypsän alla ettei läpi tahtonut päästä kävellenkään.Kun tuolla aiemmissa jo suorittavakin epäili että minulla sitä boorin puutetta saattaisi esiintyä niin katselin eilenillalla ihan lähikohteeltani iltalenkillä kuusikkoani (jolla ikää n-50v).
Tuo kuusikko on vähän sellanen anton-ihannemetsä jossa aika harvaksi edellinen omistaja ojituksen yhteydessä harventanut.
Järeyskin alkaa olla hyvä mutta aika epätasainen. On tosi hyvin järeytyneitä ja sitten kuitukokoakin löytyy. Ehkä silloin on sitten ollut joku epätasainen harsintametsä.
Pika-analyysi siitä ainakin ettei oireita näy. Mitään poikaoksia eikä huonoa väriäkään. Tummalla neulasella ja hyvillä vuosikasvaimilla etenee.
Pohjois-Satakunnan kertomani harsuuntunut kasvoi Tapaninmyrskyyn asti kallion päällä ja kippasi siitä sujuvasti vähäisen humuskerroksensa kanssa nurin.
Se poti mielestäni kuivuutta ja karua ravintoniukkaa maaperää.
Silti noukein sen alta mustikkaa kelpo määrät.Leevin linjoilla. Nimenomaan neulasnäytteillä alkuun. Ei summa-arviomenetelmällä.
Vajaa kilometri asutuksesta nähty susi olisi kyllä aika hätävarjelun liioittelua lopettaa. Mitä karjan kulkuun välillä paremmille laitumille on kyllä tuttua omastakin lapsuudesta. On niitä haeskeltu ilman susiakin. Ja sudesta ei jää pieniä naarmuja. Se olisi repinyt suolet ulos ja sitä rataa.
No niin, ja tuo puuntakusen Joensuun tapaus vain vahvisti tarpeen mukaisen poiston mahdollisuuden.
En väitä lannoituksesta muuta kuin juuri tuon että sitä ongelmaa voi ja pitää korjata puulajia vaihtamalla. Kuusen kasvatuksen mieli tai mielettömyys voi Pete sinullekkin valjeta aivan lähivuosina.
Lannoittamalla tai ei. Itse en kasvata koska otan varman päälle.
Olen niitä kuusikoita (toisten kasvattamia) noin kaksitoista vuotta kipannut säännöllisesti joka kevät nurin. Ja lehtipuuta tilalle.
Sitä joka parhaiten sopii kuusikon tilalle.
Yksikään uudistuksistani ei ole epäonnistunut. Pohjia on todella monenlaisia ollut. Ryönäpellosta paskalahoon kuusikkoon.
Muokkaamatta ja ilman. Ja ilman lannoituksia.
Siitä voi lueskella vaikka Satu Holmin (väitellyt) kirjasta haavan kasvatus ja käyttö. Siellä haapa sopii kuusen pohjalle erinomaisesti toisin kuin Metsäkeskuksen viranomainen kemeran hylkäävässään totesi. (Laittamatta myöskään tutkimuksensa lähdeaineistoa vaikka viittasi tutkittuun tietoon.)