Luinko juuri eilen-tänään jostain lehdestä kun joku kummasteli että mihin ne energiapaju ja hybridihaapa hävisivät. Eikö juuri nyt olisi niiden aika? Miksi ei esim. Metsä-Group ota uudelleen ohjelmaansa? Ottajiakin kyllä olisi taimille. Mutta olin tuossa viikolla yhdessä metsätapahtumassa Porissa ja siellä esitin myös koivun latvaläpimitan muutosta seitsemääntoista senttiin. Lupasihan se Groupin kaveri laittaa asian ”korvan taa”. Mutisi kyllä ettei siitä Satakunnassa taida paljon hyötyä olla kun ei ole koivikoitakaan. Mutta esim. minulla on kyllä useitakin hehtaareita koivikkoa jossa jo kannattaisi tuolla toimella alkaa koivua tukiksi tehdä. Mutta tosiaan tuo hirviasia on päässyt karkaamaan käsistä nimenomaan keskusteluissa. Itse ongelma on paisutettu liian suureksi. Monissa paikoissa koivun, haavan, e-pajun, tammen yms. kasvatus onnistuu kyllä. Pientä osumaa saattaa tulla mutta ei merkitse koko kasvatuksen epäonnistumista. Minulla on aina ollut enemmän ongelmaa suojaamattomien mäntytaimikoiden kanssa. Talvisyönti niissä tekee pahempaa jälkeä kuin lehtipuuvoittoisissa kuvioissa.

Tiheä asutus (Romania) ja tiheä petokanta voi tressata vähän molempiakin lajeja. Varmaa on silloin yhteenotot ja kuolonuhrit. Suomessa ei tätä ongelmaa ole, tilaa riittää ja petojen aloja piisaa, myös ruokaa luonnossa yllinkyllin. Ainut ongelma näyttää olevan että peurat ja kauriit tulevat ihmisasutuksen turviin ja tuovat näin pedot pihoihin. Juuri hiljan näin kolmen peuran tulevan omasta puutarhasta aamuyöstä ja jatkavan asutusta tietä pitkin eteenpäin. (Punkkitaksit liikenteessä). Myöhemmin oli aamulla vielä kaksi ilvestä tehnyt saman kierroksen puutarhamme kautta. Otin jäljistä kuvankin kun oli niin selkeästi painuneet silloin olleen sulan maan pohjaan.

Tyhjyyttä hatun alla kuvastaa myös into yrittää kääntää juttua riitaa haastavaan suuntaan vaikkaa aihetta ei ole olemassa. Minä en ole puolustellut raivaamista tylsällä enkä harittamattomalla raivaussahan terällä vaan peräänkuulutin vain työtapojen toisenlaistakin kantaa. Ettei aloitteleva mo esim. ala kauhistella noiden teknofriikkien tuhertamista asiassa joka ei sitä kaipaa likikään tuohon videonkaan esittämään malliin. Kun on uusi saha ja uusi terä siinä paikallaan kannattaa vaikka ottaa muutama kuva terästä uutena jos ei luota muistiinsa. Ja koittaa pitää se hyvin kevyillä toimilla samassa tällissä. Haritusta on vaikea kuvata mutta kuten Jätkä mainitsi on tuo milli varmaan lähellä huippuhyvää tasoa molemmille puolille. Mutta vähempikin piisaa eli ei kannata olla sen asian kanssa sen enempää huuli pyöreänä vielä ensimmäisiä palstojaan raivaillessa. Kokonaan lataksi se tuskin menee lainkaan mutta jos terä alkaa polttamalla mennä voi koittaa taitoaan harittaa tai sitten lampsia kauppaan ja ostaa uusi terä. Vanhan voi viedä vaikka sahan huoltoon jos siellä on asian osaava kaveri. Se vaatii kunnon metalliset  harituspihdit ja hiukan mittailua työn kuluessa. Mutta valitettavasti ammattityö varmasti maksaa uuden terän verran.

Miksi sen terän pitää haukata niin laajasti? Kun se näyttää purevan puuhun aika paljon vähemmälläkin harittamisella. Sitä paitsi olen aika skeptinen teidän harituksenne suhteen. Vaikka kuinka tehdään sillä työkalulla ei todennäköisesti terä jää yhtään laveammalle vaan palaa nk. lähtöruutuun. Kuten videossakin että pitää jäkityksessä kotvan, heheh! Jos rauta alkaa siitä taipumaan on todella kelvaton terä mutta oletan ettei todellisuudessa tapahdu juuri mitään vaan terä on täsmälleen samassa harituksessa ennen ja jälkeen käsityön. Sitten kun terä laitetaan viilapenkkiin ja aletaan todella teräpala kerrallaan vääntää uuteen asentoon uskon terän kyllä oikeasti harittuvan. Ainut ongelma on sen jälkeen että terä todennäköisesti väpättää enemmän ja käy kulmavaihteen päälle. Minulla terä pyörii todella siististi eikä vipraa eikä viskaa. Ja se kun piruvie puree puuta aivan mallikkaastikkin vielä. Mutta minulla on taipumus todellakin tehdä metsässä vain sitä miksi sinne menen, en nuotioita enkä pelaa konenoppaa. Muutama tunti yhtä kyytiä ja autolle ja tarvittavat kuivat kamppeet niskaan ja kotimatkalle.

Stihl ei hajoa vaan on toiminut moitteetta jo noin viiden vuoden raivuut. Terän laatukin saattaa hiukan vaikuttaa. Katselin videon terää ja se oli kuin tukkimetsää olisi kaadeltu ja väkisin sen kanssa kumoon väännelty. Minulla terä on puhdas ja sileä pintainen. kyllä peltiterä on aivan helppohoitoinen kalu kunhan ei turhaan sitä viilaa ja vääntele pilalle. Hoito pitää olla minimaalisen kevyttä. Kierroksia siis käytetään juuri tarvittava määrä. Silloin kun on tiukka alikasvoskuusi terän vahvuudelta on täydet paikallaan. Raivaamaan lähden mielelläni talvikeliin aina kahdenkymmenen pakkasiin asti. Nyt aloitus uudella kuviolla oli hiukan märkä mutta jo seuraava käynti varmasti kuivempi pakkasten ansiosta. Nyt on ongelmana ojien yli pääsy kun ojat täynnä vettä ja sulaa. Tolopan loppuvuoden uuden auton hinta tuli jo. Yhden turhan kiinteistöpalstan myynnistä. Mutta puukauppavuosi on joka vuosi ja nämä raivuut tähtäävätkin tuleviin puunmyynteihin. Tämä vuosi kyllä jo ok. Pääomatuloa vähintään sopivasti.