Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Klapien ongelma on tosiaan varmaan pienet määrät ja jakelu minne sattuu. Pitäisi keksiä, miten hallinnoida tilauksia edullisesti ja miten kuljettaa klapeja paikalle. Tekisiköhän Lassila-Tikanoja esimerkiksi diilin yhdistetystä roska- ja klapiautosta, joka ottaisi roskiksesta roskat ja täyttäisi sen klapeilla aina kerran viikossa? Kierroksen edetessä roska- ja klapisäiliön väliseinä sitten tietysti siirtyisi autossa. Tällöin jakelukustannus olisi merkittävästi pienempi, kuin erikseen vietäessä. Lisäksi klapeista pitäisi tehdä netin kautta aina vuoden-parin toimitussopimuksia, jotta kuljetukset voitaisiin optimoida eikä tilausten vastaanottamiseen kuluisi aikaa ja energiaa.
Arvometsän toiminnasta on kokemusta sen verran, että olen teettänyt pari metsäsuunnitelmaa ja olen niihin ollut pääasiassa tyytyväinen. Veikkaisin myös, että pikkuvelan puutteessa olevan puisevan tilan omistajan kannattaa tilata suunnitelmansa sieltä, koska pikkutukit ovat laskennassa mukana ja koska taimikot toisaalta ovat arvottomia.
Arvometsän hakkuita en ole ottanut, koska Arvometsän minimikomissio hakkuun hoitamisesta oli tonni. Normaalisti Arvometsällä on prosenttipalkkio, joka – toisin kuin mhy:llä – ei perustu hakattuihin kuutioihin vaan saatuihin euroihin. Näin ollen Arvometsällä on tätä kautta motivaatio saada hakatuksi mahdollisimman paljon tukkia, joten siinä mielessä erittäin reilu peli. Arvometsää varten pitää siis käytännössä olla isoa puuta ja suurehko leimikko, jotta tiliä tulee itsellekin. Monilla teistä varmasti onkin, joten kokeilemista voi harkita.
Eli summa summarum, jos on itellä vehkeet, hyvä maasto ja lantaa jää yli silloin tällöin, kannattaa ajella pienempää annosta 5 vuoden välein kuin suurempi 10 vuoden välein.
Oon yleensä saanut ennakkoa 20%, välillä se pitää erikseen pyytää ja välillä ostomies ottaa sen puheeksi. Saas nähdä miten kauan vielä saa, koska siis kyllähän tää puukauppasaatavan myyminen rahoitusyhtiölle varmaan sen ajan saatossa korvaa.
Niin, siis periaatteessahan päästöjen kannalta optimaalisin toimintamalli olisi ensin hakata suolta kaikki puut pois ja sen jälkeen ajaa turve pohjia myöten pois ja käyttää se jotenkin muuten kuin polttamalla (esimerkiksi talojen eristeenä tai vaatteissa tms.). Sitten ei tule suolta päästöjä vesistöihin, kun suon tilalla on kuoppa, eikä myöskään taivaalle, kun mikään ei lahoa. Tämän jälkeen paikalla olevaan järveen voi sitten luontaisesti syntyä uusi suo. 😀
Olisi myös mielenkiintoista laskea, että jos minulla nyt on vaikka yhdellä tilalla 8 hehtaaria 03-luokan turvemaan männiköä ja 8 ha kangasmaan männikköä, ja lannoitan molemmat, niin kattaako kangasmaan lisäkasvu suoltani tulevat päästöt.
No korjatkaa jos olen väärässä, mutta siis ne veroedut liittyvät nimenomaan siihen, että kaikki metsätulot voi kuitata metsävähennyksellä ja kaikki metsätalouden menot taas vetävät metsätalouden tappiolliseksi, jolloin sitten pääomatulolajin tappiot konvertoituvat alijäämähyvityksen kautta ansiotulojen vähennyksiksi. Ei toimi kaikilla metsänomistajilla, mutta toimii nimenomaan niillä, joilla on ansiotuloa muualta ja joilla on ostometsissä vähennyspohjaa.
Jos tuota kalenterisovellusta mietitään, niin periaatteessahan tilanne voisi olla esimerkiksi sellainen, että kullakin viikolla voi olla avoinna X1 kuutiota ”ostokilpailutuksessa” hintaan Y1 (yhtiön tarvitsema määrä) ja X2 kuutiota hintaan Y2 (määrä, jonka yhtiö pystyy ostamaan, mutta joka ei oikeasti kiinnosta) ja X3 kuutiota y3 (ostetaan mätänemään). Hinnat Y1-Y3 ovat tehtaanporttihintoja. Sovellukseen liittyy kartta, jossa voidaan itse klikata paikka tienvarsivarastolle ja järjestelmä laskee automaattisesti puun kuljetukselle hinnan tienvarsivarastolta todennäköiseen käyttökohteeseen. Jos puun myyjä hyväksyy nämä hinnat, vaatimukset ja ehdot ja klikkaa ok, niin sopimus on syntynyt. Käytännössä näillä hinnoilla Y1-Y3 sitten ohjataan tarjontaa niihin ajankohtiin joita halutaan, ja ennen kaikkea – näkyvyys lisääntyy. Samalla mankelilla voisi sitten myydä halutessaan myös tehtaanporttikauppana, jos kuljetuksen pystyy itse järjestämään muuta kautta edullisemmin.
Mitä hankintapuun korjuuaikoihin ym vielä tulee, niin asiahan olisi järjestettävissä sellaisella sopimusrakenteella, että henkilö X toimittaa ajankohtana Y pisteeseen Z määrän A mitta- ja laatuvaatimukset täyttävää hankintapuuta, ja jos puuta ei tällöin ole paikalla, maksetaan sopimussakko.
Teoriassa voisi edelleen olla niin, että puun ostajalla olisi julkinen hankintapuukalenteri, johon voi sitten tarjota kullekin viikolle toimitukseen puitansa ja tässä sitten tietysti parhaan hinnan saa niiltä viikoilta, jotka ovat vähiten suosittuja.
Teoreettisestihan teollisuus voisi toimia 95-prosenttisesti hankintapuulla, ja 5 % osuus olisi sitten varakapasiteettia/”säätövoimaa”, jonka voi ottaa yhtiön omista tai sopimusasiakkaiden metsistä.
Ja kyllä, tiedän, että kaikki puu ei säily metsässä ympäri vuoden ja että kaikki eivät halua tehdä hankintapuuta kaikkina vuodenaikoina. Tämä on vain esimerkki siitä, miten asia voisi äärimmillään toimia.
Juurikin näin. Ja eettis-moraalisena koetaan sitten se ongelma, että pysty- ja hankintakaupan puunhinnan ero ei vastaa loogisella tavalla hankintatyön kustannuksia, vaikka työ tehtäisiin miten edullisesti ja tehokkaasti. Käytännössä hankintakaupalla tienaa lähinnä a) tekemällä itse konetta parempaa katkontaa, b) säästämällä alikasvosta tai c) tekemällä kohteita, joita ei muuten saisi kaupaksi.
Jos näin juristin näkökulmasta ajattelee, niin periaatteessa tähän voisi päästä keskipitkällä aikavälillä kiinni siten, että ensin pakotettaisiin lainsäädännöllä puun myyjä erittelemään laskussa puunkorjuun kustannukset (kaato, ajo, rekka, hallinto) ja sitten tämän tilanteen vakiinnuttua ja tultua yleisesti hyväksytyksi voidaan sitten lähteä etenemään. Eräänlaisesta kytkykaupastahan tässä on nykyisellään kyse, eli periaatteessa puun myyjä sekä myy puuta että ostaa puunkorjuupalveluita, joiden hinnan näkymätön käsi vähentää myytävän puun arvosta. Voisi arvella, että tämä erittely toisaalta johtaisi eriteltyjen kustannusten nousuun, toisaalta taas saattaisi tuoda metsävähennystä hyödyntävälle puun myyjälle merkittäviä veroetuja.
Olennaista on tosiaan edellä mainitsemani markkinavalta. Suomalaisen puun ylitarjonnan pitää siis tavalla tai toisella loppua. Muuten muutosta kauppatapoihin on turha odottaa.
Niin, jos asiaa oikein alkaa ajattelemaan, niin jokainen hehtaari, joka kasvullista valtion omistamaa metsämaata laitetaan pysyvään suojeluun, on metsänomistajan ilo siinä mielessä, että sen hehtaarin puut eivät tule enää koskaan markkinoille. Ryhtykäämme siis kaikki kannattamaan luonnonsuojelua tällä menetelmällä.
Toki kilpailulainsäädäntökin vaikuttaa, mutta ajatus siitä, että puunmyyjät jostain syystä kieltäytyisivät myymästä tukkipuuta alle 70 euron, kusee nykytilanteessa pahasti. Aina löytyy joku (ja toistaiseksi tarpeeksi moni) joka on valmis realisoimaan metsänsä halvemmalla, eikä ole juridisia keinoja siihen, miten häntä voitaisiin kieltää tekemästä sitä.
Sitä vastoin puun myyntiä ulkomaille, jota siis Österbottenin suunnalla harrastetaan, ei kiellä mikään. Mikään ei myöskään kiellä perustamasta näitä puita käyttäviä yrityksiä, mutta alkupääoman ja vaadittavan markkinaosuuden hankinta lienee useimmilla ongelma. Se, että Suomeen tulee näitä investointeja tällä hetkellä, kertoo siitä, että joidenkin mielestä Suomen puu on maailmanmarkkinoihin nähden oudon halpaa ja sitä kannattaa jalostaa täällä. Muita hyviä syitä voisivat olla esimerkiksi halu tehdä pilottitehdas Suomeen ja viedä opittu tekniikka sittemmin omaan maahan.
Olisko jotain 8 l x 1,55 €/l eli siellä 13 euron korvissa.
Pyrin tosin välttämään ajoa, joka ei mene vähennyksiin tai josta ei saa kilometrikorvausta 😀