Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Levittänyt vanhassa pellossa olleeseen T2-kuusentaimikkoon Metsän Kalium-hiventä 2014 ja muutos näkyi jo samana vuonna. Kärsivät ilmeisesti fosforin liikasaannista ja olisko kuparin tms puutteesta (jotka liittyvät siis toisiinsa), kasvoivat kyllä hirvittävästi mutta neulasia puuttui. Levitin taimikkoalueelle ohjeen mukaan ja lopun vajaan säkin jaoin pienemmällä annoksella läheiselle turvemaakuviolle. Nyt kasvavat edelleen hirvittävästi, mutta oksat ja latvat ovat vihreitä.
Sitten kasvatuslannoitusta tehty 2015 VT-mäntykankaalle Metsän NP1:llä. Männikössä pintakasvillisuus reagoi ensin ja männyt vuoden-parin viiveellä käytännössä. Voisin kuvitella, että pienempikin annos kerralla voisi riittää, jos kohde on sellainen, että sinne on helppo levitellä useamminkin.
Samoin 2015 tehty terveyslannoitusta. Koska Rauta-PK:n tuotanto loppui yllättäen, käytetty apatiittia ja kalisuolaa. (Tuhka ei tullut kyseeseen suurten levitysmäärien vuoksi, koska tehty käsin.) Laitettu kalisuolaa 180 kg/ha ja apatiittia 285 kg/ha. Kasvu on räjähtänyt tänä kesänä nuoremmissa suomännyissä, vanhemmissa reaktio näyttää tulevan hitaammin.
Ehkä niin voisi ajatella, että mitä huonommassa hapessa metsä on ollut, sitä hitaammin ja huonommin se reagoi lannoitukseen. Olen kylvänyt joillekin huonommille kuvioille lantaa pienemmällä annoksella ja olen ajatellut, että katson, toipuvatko sillä kasvukuntoon (ja annanko myöhemmin lisää) vai todetaanko tilanne toivottomaksi ja otetaan puru pois puun ja kannon välistä. Tähän nyt joku sanoo jotain kannattamattomasta metsätaloudesta, mutta nämä on tosiaan näitä tilanteita, joissa on juuri näitä ”puolikkaita säkkejä” jäänyt jostain hankkeesta.
Tämä olikin kiinnostava tieto. Periaatteessa voisi kuvitella, että ensi vuonna sitä kaveria ei tarvita ollenkaan, koska se robotti jo itse muistaa, miltä alueelta sen piti leikata ja miltä ei plus että mitä pinnanmuotoja siellä oli. Jos siis on tarpeeksi fiksu robotti.
Tottakai taimikonhoito on paha tehtävä, koska tietysti puissa on laatuvikoja ym., joiden erottaminen voi olla hankalaa robotin näkökulmasta, tai siis robotille kestää vähän kauemmin opettaa, mitä sen pitäisi tehdä ja olla tekemättä. Toisaalta jos taimikonhoidossa robotti jättää satunnaiset 2000 runkoa hehtaarille tasavälein ja valitsee näihin 2000 runkoon pääasiassa sellaisia runkoja, joissa on neulasta muistuttavia elementtejä, voidaan sitten kysyä, että jääkö taloudellinen tappio sittenkään kovin suureksi (ensiharvennustuotto vs raivauskustannus), jos toisaalta oletettaisiin, että robotti olisi halvempi kuin ihminen raivaussahan kanssa. Äiteeni sanoi jo kultaisella 80-luvulla, ettei ”mikkään oo niin kallista ku viaraan tyä”, eikä kehityksen kulku ole ainakaan muuttumassa sen asian suhteen.
Nythän meillä siis on jo robotti-imureita ja itseohjautuvia ruohonleikkureita ja toisaalta laserkeilaus, jonka avulla voidaan tunnistaa puulajeja sujuvasti.
Olisiko siis näin, että 5 vuoden kuluttua käydään vaan viemässä lanka kuvion rajalle (jos sitä ei muuten tunnista) ja sitten viedään härveli metsään surruuttelemaan sinne itsekseen? Johonkin metsäautotien kääntöpaikalle voisi sitten viedä jonkun aurinkokennoilla päällystetyn pakettiauton, josta pikkukaveri voisi hakea välipalaa kun omat akut ehtyvät? Voi tietysti olla, että aluksi pitää itse olla raivaussahan kanssa tekemässä naapurikuviota, jos raukka sattuu kellahtamaan maastossa kumolleen? 😀
Kilpailulainsäädäntö on ylipäätään aika lailla EU:sta peräisin ja sen pääpaino on enemmänkin myymisessä kuin ostamisessa. Tämä näkyy myös esimerkiksi maapolitiikassa ja vähittäiskaupan sisäänoston nykytilassa. Lähtökohta on aika lailla se, että kilpailuvirastolla on toimivalta ja intressi toimia vain niissä asioissa, joissa sille on se nimenomaisesti annettu.
Odottelen jännityksellä, miten tulevat oikeudenkäynnit aiheesta etenevät. Perusongelma on juuri se, että vahingonkärsijällä on lähes aina todistustaakka siitä, miten paljon ja millaista vahinkoa on kärsinyt ja siitä, että hänen kärsimällään vahingolla on asianmukainen syy-yhteys niihin toimiin, joita vahingon aiheuttaja on tehnyt.
Ennen kun keskustelu kääntyy hirvivahinkoihin, niin kannattaa muistaa, että eläimethän ovat siis juridiikan kannalta esineitä, joiden pahoista teoista vastaa niiden omistaja, ja tässä tapauksessa omistajaa ei taida löytyä. Ainoa poikkeus taitaisi olla, jos hirvet opettelisivat tekemään jotain ihmisille vaarallisia terrori-iskuja. Silloin saattaisi jokin järjestö tms. ilmoittautua omistajaksi.
Verohallinnon yhtenäistämisohje 2016 verotusta varten, kohta 4.1.10. Varsinaista tietoa ei ole enempää kuin mitä tuolla lukee.
Jotenkin tuntuisi oudolta, että kuljetuksesta saisi vähennykset kahteen kertaan, mutta ei ole tietoa, koska ei ole tullut koskaan tehtyä toimituskauppaa tehtaan portille, johon tämä rinnastuu, jos ajatus on, että klapit toimitetaan asiakkaalle asti.
Osaako joku muuten sanoa, voiko klapienteon hankintatyötä jakaa verohyödyn saamiseksi kahdelle vuodelle? Jos siis 250 kiintokuutiota ajetaan pois metsästä joulukuussa ja pienitään klapeiksi helmikuussa, onko hankintatyötä tehty molempina vuosina?
Luin myös ennakkopidätyksestä. Oliko siis niin, että yksityishenkilön ostaessa (poltto)puuta yms. raja on 1500 euroa / vuosi (per ostava yksityishenkilö), mutta toisaalta muuten puukaupan raja on 100 euroa?
Tottakai on niin, että pienistä kaupoista tulee aina pienet verot, ja niitä ehtii säätää verottajan kanssa sitten jälkikäteenkin ei verottajan intressissä ei ole näperrellä, kun ei ole pelkoa siitä, että jää suuret verot saamatta 😀