Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Oliskohan jonkinlainen ratkaisu puukauppojen julkisuuden suhteen se, että metsänomistajat itse vapaaehtoisesti alkaisivat kertoa jollain foorumilla, millaisia hintoja ovat saaneet millaisilta leimikoilta, millaisilta ostajilta ja millaisilta puumääriltä. Nythän noi maakuntakohtaiset tilastoinnit ei sinänsä kerro luotettavasti paljon mitään. Vaatisi tietysti aika paljon ajattelutavan muutosta, mutta toisaalta suhtaudun tähän metsätiedon julkisuuteen muutenkin vähän ehkä toisella lailla kuin monet. Kuka tahansa vähänkin osaava voi käydä mittailemassa relaskoopin kanssa kenen tahansa metsät ja kertoa ne vallitsevilla hinnoilla.
Tämä ajatus lähti vaan pörssiosakekaupasta ja siitä, miksi se toimii ja on sujuvaa, ja yksi osa sitä on juuri se, että kuka tahansa tietää koska tahansa, mitä jostain ollaan valmiita juuri sillä hetkellä maksamaan, ja voi myydä tai ostaa sen mukaisesti. Luulisin, että metsävaratiedon kehittyessä voitaisiin pyrkiä tähän suuntaan. Yhtä leimikkoa voisi kilpailuttaa vähän samaan tapaan kuin Keski-Pohjanmaan eräs metsätilavälittäjä metsätiloja, eli tarjouksia voi tehdä palstoittain tai koko tilasta, eli toisin sanoen puuta ostava taho voisi tarjota vaikka vain tietystä puutavaralajista, jos sitä sattuu irtoamaan.
Kysymys on erittäin mielenkiintoinen. Toisaalta tällainen nykyinen järjestelmä suosii sellaista, joka on elänyt elämänsä iloisesti pörräten siellä sun täällä eikä säästöön ole jäänyt mitään. Hän saa saman hoidon tason, mutta käytännössä täysin jonkun muun piikkiin.
Jos ”lahjoittaminen” tarkoittaa Karjala-asioita, niin se on sitten oma juttunsa. En kuulu kyseiseen vähemmistöön, mutta kysymys on kaikenkaikkiaan eettisesti vähän hankala. Eli vähän siltä pohjalta, että mokattiinko me, kun niiltä meni se, mikä niillä oli.
Ok.
Hmm. Olisiko jotain vinkkiä, mistä kannattaisi lukea näitten teknisten vimstaakkelien kehityksestä?
Jotenkin tosiaan voisi kuvitella, että suurimmat ongelmat olisivat maaston kuljettavuus vs robotin ketteryys ja vakaus ja toisaalta energiantuotto tai sen saatavuus maastossa.
Tietysti onhan meillä häkäpönttöihin erikoistunut pääministeri. Eiköhän tehdä niin, että aletaan virittelemään sellaista metsäkonetta harvennushakkuita varten, joka tunnistaa kaadettavat puut automatiikalla, kaataa ne ja karsimisen yhteydessä syö oksat ja latvat ja käyttää ne energianlähteenään.
En nyt viitsinyt aiemmin kommentoida asiasta kun se ei ollut tämän ketjun pääasia, mutta jotenkin olisin sitä mieltä, että nimenomaan metsän myyminen ilman välittäjää olisi turvallisempaa kuin esimerkiksi omakotitalon kauppa. Kiinteistön kaupassahan myyjän päävelvollisuus on toimittaa kaikki tieto myytävästä kiinteistöstä mitä hänellä on (mukaan lukien esim. tiedot kaavoitustilanteesta) ja metsä ei ole tässä mielessä kovin monimutkainen myytävä kohde. Kuntotarkastuksia ei paljon tarvita, kun kohde on avoinna joka päivä ja ostaja saa käydä tutkimassa sitä vapaasti.
Ainoa etu välittäjästä on se, että kohteen saa ”listoille” näkyviin, ja esim. Etuoveen voi ostaa aika halvalla ilmoituksen itsekin (luokkaa 150 euroa). Suoramyynnin edut korostuvat sellaisilla palstoilla, jotka ovat halpoja, toisin sanoen sellaisia, joissa välityspalkkion osuus on suurin. Taksathan ovat kuitenkin yleensä luokkaa 3-4 % tai minimissään muutama tonni.
Mitä Mhy:n toimintatapaan tulee, niin oletteko huomanneet sellaista hauskaa ilmiötä, että sekä Pohjanmaalla että Savossa tehdään kyllä saman ”mankelin” kautta (mikä lie Excel mahtaa olla…) summa-arviolaskelma. Pohjanmaan palstoissa se laitetaan näkyviin sellaisenaan, mutta Savon puolella jätetään näkyviin vain kuutiot ja hinnasto usein peitetään skannattaessa. Jää siis ostajan vastuulle, paljonko metsän arvoksi kuvittelee (ostajan vastuullahan se toki muutenkin on, mutta en voi välttää ajatusta siitä, että näin toimimalla isot hintapyynnit eivät näytä niin pahalta).
Omaisuushan kannattaa ennen hoitokotivaihetta siirtää vakuutuskuoren sisään, käsittääkseni. Metsä taitaa mahtua sinne hiukan huonommin kuin muut sijoitustuotteet. Metsärahastoa voi tietysti ostaa.
Jos puhutaan omatoimisesta metsänhoidosta tai siitä, että ajetaan maataloustraktorilla puuta pientä korvausta vastaan, yksilön kannalta olennainen kysymys ei ole toiminnan yleinen kannattavuus suhteessa ns. ammattilaisella teettämiseen, vaan kyse on henkilökohtaisista valinnoista ja ”oman elämän vaihtoehtoiskustannuksista”. Jos siis esimerkiksi maanviljelijä ja hänen traktorinsa olisivat talvella tekemättä mitään, vaihtoehdot, joista voi valita, ovat ei lainkaan töitä tai tuloja, vähän sekalaisia viraabelihommia puunajosta alkaen ja hyötykäyttöä koneille tai sitten se, että hän ostaa itselleen kaatokoneen ja ajokoneen – joita hän ei sitten kuitenkaan koko vuotta tarvitse. Kyse on siis olemassa olevien resurssien tehokkaasta käytöstä ja sitä kohti maailma näyttää olevan menossa (vrt. yhteiskäyttöautot jne.).
Sinänsä puukauppa on kauppamuotona monessakin mielessä aika sairas, koska toiminta ei ole kovinkaan läpinäkyvää ja sopimukset ovat puun myyjän kannalta aika heikkoja. Käytännön esimerkki: tein menneenä kesänä pienen ensiharvennusleimikon pystykaupan yhden kolmesta suuresta kanssa. Puunostaja esitti rahaa tulevan 4000 euroa, lopullinen suoritus oli 2400 euroa. (Oma arvio oli siinä 2700-3000 euroa.) Jos nyt autokorjaamoja ei oteta lukuun, niin millä tahansa muulla alalla tämänkokoinen heitto katsottaisiin sopimusrikkomukseksi ja korvattaisiin 😀 ja ostomies saisi kenkää niin pieleen menneestä arviosta. Mutta ei metsäalalla 😀
Mitä olen neulasanalyysejä teettänyt mhy:n kautta, niin laskut ovat olleet siinä 70-100 euroa. Sillä rahalla ei etämetsänomistajan kannata lähteä itse ajamaan. Sitä ei sitten voi tietysti koskaan tietää, että kenen metsänomistajan neulaspussista ne juuri sinulle tulleet tulokset on tehty.
Nyt kun lannoitevalikoima on tällä hetkellä aika pieni (NP1, Suomensalpietari, Urea, tuhka ja bortrac sekä näiden lisäksi maatalouslannoitteet ja hankalasti levitettävät apatiitti ja biotiitti), niin käytännössä ne kriittiset kysymykset on, että onko turvetta yli 30 cm (eli tarvitaanko kaliumia), onko männyissä liian vähän neulasvuosikertoja (tarvitaanko lisäfosforia mukaan vai ei) ja onko selvästi hänkkyräisiä kuusia (tarvitaanko booria mukaan vai ei).
Perintö- ja lahjaverolain 2 § mukaan
”Tässä laissa säädettyä veroa ei suoriteta kruununperinnöstä eikä sellaisesta omaisuudesta, joka yhdistyksen sääntöjen mukaan sen toiminnan lakattua on siirtynyt toiselle, taikka joka testamentilla tai lahjana on annettu valtiolle tai sen laitokselle, maakunnalle, kunnalle, kuntayhtymälle, seurakunnalle tai muulle uskonnolliselle yhdyskunnalle sekä armeliaisuus- tai opetuslaitokselle.”
Metsähallitus taitanee kuulua tahoihin, jotka eivät lahjaveroa maksa, vaikka kyseessä liikelaitos onkin.
Jos kyse on lähinnä perillisten kyvyttömyydestä hallita metsäomaisuutta, niin kannattanee tuputtaa metsä osuuksia vastaan jollekin yhteismetsälle, ja jakaa osuudet jälkipolville. Niitä on nykyään vähän joka paikkakunnalla. Todennäköisyys siitä, että yhteismetsän osakas voisi menettää enemmän kuin osuutensa, on aika pieni, vaikka yhteismetsä tappiota tekisikin.
Oletan kyllä, että kirjoittaja ei ole tosissaan luovuttamassa yhtään mitään.
No siis siitähän lähdetään, että ravinteiden liikasaanti voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja että yksittäisen puun ravinteiden tarve on riippuvainen muiden kasvuun tarvittavien asioiden (vesi, valo jne.) saatavuudesta ja näin myös olennaisesti sen yksittäisen puun koosta. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon se, että ravinteita tulee maaperään ensinnäkin näistä raivaus- ja harvennusjätteistä (lähinnä lehdet ja neulaset) sekä jonkin verran myös valumavesien mukana. Sitten se, että minä suojelen harmaaleppää mäntyvaltaisilla kuvioilla, se on jo henkimaailman asioita, mutta toisaalta miksi se ei vaikuttaisi, onhan niilläkin ne typensitojabakteerit…
Toinen lannoittamiseen vaikuttava metsänhoidollinen periaate on se, että otetaan huomioon toimien taloudelliset vaikutukset. Ensinnäkin tulopuoli. Käytännössähän metsän arvo kasvaa erityisesti silloin, kun puuta siirtyy tavaralajista toiseen, eli siis taimikon ”olematon” puu muuttuu ainespuuksi ja toisaalta kun kuitu muuttuu tukiksi. Tästä voitaisiin vetää johtopäätös, että taimikoita ja keski-ikää lähenteleviä metsiä kannattaisi erityisesti lannoittaa. Edellisessä kappaleessa mainituista syistä taimikoita ei kuitenkaan yleensä lannoiteta, koska taimikon puut ovat pieniä ja sen vuoksi vielä vähäruokaisia. Kokemusta ei ole, mutta kun tässä nyt on viime vuosina uudistettu vähäravinteisiakin kuvioita kuuselle, niin voisi ounastella, että ne saattaisivat jossain vaiheessa kyllä lannoituksesta hyötyäkin. Menopuolen (ja ajanmenopuolen) osalta taas joutuu laskemaan, onko millainen alue lannoitettavissa kerralla ja onko alue ylipäätään liikuttavissa a) helikopterilla b)traktorilla c) vain jalan.
Ollikollille vastauksena, että katsoisin ne päätehakkuuta odottelevat metsät läpi ja inventoisin, onko siellä jotain sellaisia alueita, joissa tuottoa voitaisiin lannoittamalla parantaa ennen päätehakkuuta. Käytännössä tällaisia voisivat olla esimerkiksi edellisessä harvennuksessa hiukan ylitiheiksi jääneet alueet, joissa tukkiosuus rungosta voisi vielä lisääntyä.
Tolopaiselle sen verran, että Tolopaisen (mahdolliset) metsät kannattaa laittaa välittömästi myyntiin esimerkiksi tori.fi:hin, niin säästyy välityspalkkiolta. Jos kuitenkin sijoituskohteestaan ei raaski luopua, kannattaa pohtia, miten saa omistamastaan maasta ja sillä jo kasvavista rungoista mahdollisimman paljon irti. Tällöin lannoituskin saattaa näyttää järkevältä investoinnilta.
Järkevyys riippuu myös metsänomistajan iästä ja pää/sivutoimisuudesta. Jos on isot palkkatulot muualta eikä ole yksityiselämän puolella menoja, niin periaatteessa kaikki mahdolliset alijäämähyvitykset kannattaa ottaa. Saahan rajalinjojen merkitsemiseenkin käytettyä ajokilometrejä, joilla voi vähentää taas palkkatulon verotusta.
Sitten kun alkaa saamaan eläkettä tai muusta syystä poistuu työelämästä, voi sitten ottaa pääomatuloja metsän puolelta tasaverokannalla.