Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
No niin, eli siis tilan myyjällä Erkki Eräällä on seuran kanssa sopimus metsästysoikeuden vuokrauksesta tilalta Erämetsä 3:82, 56 ha. Erkki myy tilan Yrjänä Yrjänänpojalle, joka on kiinteistösijoittaja Etelä-Helsingistä.
Kun kauppa on tapahtunut, lopputulos on:
– Yrjänä omistaa metsänsä ja saa tehdä sillä mitä haluaa
– Erkillä on sopimus metsästysoikeuden vuokrauksesta seuran kanssa. Erkki-paralla vaan ei enää ole metsää, joten Erkki-parka on rikkonut sopimusta. Jos Erkin allekirjoittamassa vuokrasopimuksessa on lukenut, että tilakaupassa pitää ilmoittaa sopimuksen olemassaolosta, niin silloin Erkki on mokannut ja Erkiltä voidaan vaatia korvauksia.
Sitten on oma kysymyksensä, että voiko metsästysoikeuden vuokrasopimus syntyä Yrjänän ja seuran välille niin, että mitään papereita ei koskaan tehdä ja Yrjänä vain passiivisesti sallii, että hänen maillaan metsästellään (ns. hiljainen hyväksyntä). Lisäksi käytännön todellisuudessa vaikuttaa se, että voihan sitä vaikka laittaa kyltit rajalle, että metsästys kielletty, mutta piruko sitä valvoo 😀
Periaatteellinen lähtökohta käsittääkseni on, että jokainen metsästelköön teeriä omalla maallaan, ellei pääse asiasta maanomistajan kanssa sopimukseen tai viitsi ottaa selvää, kenen maista on kyse. Käytännön todellisuus voi sitten olla tosiaan erilainen juuri tuon valvonnan kannalta.
Mettäliiton markka on sataykstoista penniä. (logosta)
Asiassa on kiinnostavaa se, että miksi UPM ja SE ovat tarjouksen tehneet, kun uutisoinnin perusteella metsänomistajat ovat kuitenkin hävinneet noin 100-0. Varmasti on toki niinkin, että pitkäaikainen riitely voi jossain määrin vaikuttaa firman imagoon ja esimerkiksi näkyä kauppahinnassa, jos UPM tai SE haluttaisiin myydä jollekin toiselle (ulkomaalaiselle) yritykselle. Toinen vaihtoehto on se, että vaikka käräjäoikeudessa voitettiin, nämä yhtiöt pelkäävät kuitenkin häviävänsä – mutta millä perusteella pelkäävät? Mitä asiasta ei ole vielä kerrottu?
Yhtä kiinnostavaa on myös se, miksi Metsä Group ei ole mukana tarjouksessa eli miksi siellä asia nähdään toisin? ”Metsäliitto” ei tietysti ehkä ole aatteellisesti samalla tavalla myynnissä, vaikka toisaalta kyse pörssiyhtiöstä onkin. Eikö heillä kuitenkin ole samalla tavalla syytä pelätä häviämistä?
Onko keskusteluyhteisöllä tietoa tai arvauksia näihin molempiin miksi-kysymyksiin, eli miksi ennakoitu voittaja tosiasiassa haluaa sopia ja miksi MG ei ole tarjouksessa mukana?
Lähtökohtahan on, että kiinteistön ostajan tulee tutustua mm. kiinteistörekisteri- ja lainhuutorekisterin otteisiin. Niistä esimerkiksi käy ilmi tierasitteet ja kulkuoikeudet, joista sitten voi edelleen päätellä, että kuuluu johonkin tiekuntaan tai että ylipäätään on olemassa joku tie, jota saa käyttää ja jonka ylläpitoon pitää osallistua. Näitten osalta ostaja ei voi sanoa, että en tiennyt. Sama koskee myös sitä harvinaista tapausta, jolloin metsästysoikeudestakin olisi rekisterimerkintä olemassa.
Jos mennään yleiseen sopimusoikeuteen, niin käytännössähän mennään sillä, että sillä, joka väittää, että jonkunlainen sopimus on olemassa ja voimassa, on velvollisuus näyttää väitteensä toteen eli esittää asiasta jotain dokumenttia. Jos ostaja ei tiedä, niin ei tiedä. Jos myyjä ei ole myyjän ja seuran välisestä sopimuksesta koskaan kertonut eteenpäin vaikka paperissa on niin sovittu, niin se on sitten seuran ja myyjän asia selvitellä välejään, sillä myyjä on rikkonut sopimusta – ei ostaja, joka ei edes ole sopimuksen osapuoli.
Mitä tähän tietoisuuden merkitykseen vielä tulee, niin metsästysseurallahan on perslompsan kestäessä mahdollisuus maksua vastaan (tähän on erilaisia kikkoja) selvittää rekisteristä, kuka lainhuudon on saanut. Sitä vastoin mitään toisinpäin olevaa keskitettyä rekisteriä ei ole olemassa eli maanomistaja ei voi luotettavasti tietää, kenen seuran ”lääniin” tila kuuluu.
Metsästyslain 14 §:
<p class=”py”>Jos metsästysvuokra-alue tai osa siitä luovutetaan toiselle, alueen uusi omistaja saa irtisanoa metsästysvuokrasopimuksen päättymään kuten toistaiseksi tehdystä metsästysvuokrasopimuksesta säädetään. Jollei uusi omistaja käytä irtisanomisoikeuttaan kolmen kuukauden kuluessa vuokrasopimuksesta tiedon saatuaan, vuokrasopimus pysyy kuitenkin voimassa. Jos luovutuskirjassa on määräys metsästysvuokrasopimuksen pysyvyydestä tai jos luovutuksensaaja on sopimuksen muutoin hyväksynyt, vuokrasopimus sitoo luovutuksen saajaa.</p>
<p class=”py”>Vuokraoikeuden kiinnittämisestä ja kiinnitetyn vuokrasopimuksen pysyvyydestä säädetään erikseen.</p>
Mulla voi nyt sivistyksessä olla aukko, mutta jos kauppakirjassa ei ole metsästysoikeuden siirtymisestä mainintaa (eikä tilan ostaja ole asiasta tietoinen) niin eiköhän se vuokrasopimus katkea sillä hetkellä. Korjatkaa jos olen väärässä. Poikkeus tähän on sitten se, että jos metsästysoikeudelle on haettu kirjaus erityisenä oikeutena, ja niitä on sitten erittäin harvoin ja lähinnä joissain isoissa tiloissa joillain ns. herroilla.Mun nähdäkseni on kohtuuton vaatimus, että esimerkiksi minä ostaessani tilan joltain vieraalta paikkakunnalta alkaisin oma-aloitteisesti selvittelemään, että minkähän seuran metsästysmaista mahtaa olla kyse ja kenelle minun nyt pitäisi tästä ilmoitella, että metsästys on ankarasti kielletty.
(En nyt tarkoita, että näin olisin tekemässä, mutta…)
Klapien ongelma on tosiaan varmaan pienet määrät ja jakelu minne sattuu. Pitäisi keksiä, miten hallinnoida tilauksia edullisesti ja miten kuljettaa klapeja paikalle. Tekisiköhän Lassila-Tikanoja esimerkiksi diilin yhdistetystä roska- ja klapiautosta, joka ottaisi roskiksesta roskat ja täyttäisi sen klapeilla aina kerran viikossa? Kierroksen edetessä roska- ja klapisäiliön väliseinä sitten tietysti siirtyisi autossa. Tällöin jakelukustannus olisi merkittävästi pienempi, kuin erikseen vietäessä. Lisäksi klapeista pitäisi tehdä netin kautta aina vuoden-parin toimitussopimuksia, jotta kuljetukset voitaisiin optimoida eikä tilausten vastaanottamiseen kuluisi aikaa ja energiaa.
Arvometsän toiminnasta on kokemusta sen verran, että olen teettänyt pari metsäsuunnitelmaa ja olen niihin ollut pääasiassa tyytyväinen. Veikkaisin myös, että pikkuvelan puutteessa olevan puisevan tilan omistajan kannattaa tilata suunnitelmansa sieltä, koska pikkutukit ovat laskennassa mukana ja koska taimikot toisaalta ovat arvottomia.
Arvometsän hakkuita en ole ottanut, koska Arvometsän minimikomissio hakkuun hoitamisesta oli tonni. Normaalisti Arvometsällä on prosenttipalkkio, joka – toisin kuin mhy:llä – ei perustu hakattuihin kuutioihin vaan saatuihin euroihin. Näin ollen Arvometsällä on tätä kautta motivaatio saada hakatuksi mahdollisimman paljon tukkia, joten siinä mielessä erittäin reilu peli. Arvometsää varten pitää siis käytännössä olla isoa puuta ja suurehko leimikko, jotta tiliä tulee itsellekin. Monilla teistä varmasti onkin, joten kokeilemista voi harkita.
Eli summa summarum, jos on itellä vehkeet, hyvä maasto ja lantaa jää yli silloin tällöin, kannattaa ajella pienempää annosta 5 vuoden välein kuin suurempi 10 vuoden välein.
Oon yleensä saanut ennakkoa 20%, välillä se pitää erikseen pyytää ja välillä ostomies ottaa sen puheeksi. Saas nähdä miten kauan vielä saa, koska siis kyllähän tää puukauppasaatavan myyminen rahoitusyhtiölle varmaan sen ajan saatossa korvaa.
Niin, siis periaatteessahan päästöjen kannalta optimaalisin toimintamalli olisi ensin hakata suolta kaikki puut pois ja sen jälkeen ajaa turve pohjia myöten pois ja käyttää se jotenkin muuten kuin polttamalla (esimerkiksi talojen eristeenä tai vaatteissa tms.). Sitten ei tule suolta päästöjä vesistöihin, kun suon tilalla on kuoppa, eikä myöskään taivaalle, kun mikään ei lahoa. Tämän jälkeen paikalla olevaan järveen voi sitten luontaisesti syntyä uusi suo. 😀
Olisi myös mielenkiintoista laskea, että jos minulla nyt on vaikka yhdellä tilalla 8 hehtaaria 03-luokan turvemaan männiköä ja 8 ha kangasmaan männikköä, ja lannoitan molemmat, niin kattaako kangasmaan lisäkasvu suoltani tulevat päästöt.