Herran seurakunta on tosissaan hyvin monenkirjava.

Valitettavasti liike-elämä on sellaista, että tyhmää ja heikommassa asemassa olevaa koijataan helposti. Paras lääke siihen on tieto ja viisastuminen. Kiitän arvoisia kollegoita keskustelijoita siitä, että täällä asioista voidaan ylipäätään puhua ja on hyvä, että ihmiset uskaltavat myös näyttää numeroita ja valokuvia asioista, joita he ovat tehneet tai kokeneet.

Oma työ ei ole ilmaista. Mutta jos tosiaan on jotain muuta työtä, josta tulee ansiotuloja enemmän kuin 3000/kk, niin silloin metsätalouteen on useimmiten verotuksellisesti kannattavaa tehdä esim. raivaussahatöitä tai lannoitteen levitystä. Palkka näistä töistä kun tulee verotettavaksi pääomatulon verokannalla oli se sitten puun myyntituloja tai osana metsätilan luovutusvoittoa. Vaikka oman metsätyön tuntipalkka on usein tosiasiassa huonokin, se kuitenkin kasvaa metsässä korkoa korolle samaan tapaan kuin pääministerin rahat vakuutuskuoren sisällä, eli metsän vuotuista kasvua ja omistamista ei juuri tällä hetkellä veroteta.

Oma ongelmansa on tosiaan se, että puun reaalihinta on jatkuvassa laskussa. Pitäisi ehkä pohdiskella, miten pitkään lasku voi jatkua ja mikä sitä käytännössä rajaa. Puun tuottaminen lienee nopeampaa jossain etelämpänä.

Kysyntä ja tarjonta tosiaan ratkaisevat kaiken. Asiallinen kysymys tulee olemaan se, että tarvitaanko hitaasti lähellä metsänrajaa kasvavaa puuta yhtään mihinkään erityiseen tarkoitukseen ja onko mitään syytä maksaa täällä syntyvästä biomassasta yhtään enempää kuin lämpimämmillä leveysasteilla kasvavasta. Lisäksi pakkaa varmaan sekoittaa jonkin verran ilmastonmuutos ja väestönkasvu ja näihin liittyen maan lisääntyvä ottaminen ruuantuotantoon jossain muualla(kin kuin Pohjanmaan turvemailla). Halvallahan metsä tietysti täälläkin kasvaa, jos ajalla ei ole hintaa. Näihin kysymyksiin olisi varmaan jotain hyviä vastauksia jollain Aasiassa pyörivällä kaupparatsulla. Taloja saa tehtyä betonistakin ja tulostuspaperin käyttö on oikeasti alkanut vähentyä (katsokaa vaikka kirjepostin kehitystä). Työn hinta Suomessa alkaa olla tapissa (https://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2013/04/29/suomalaisen-tyon-hinnan-loppusuora/comment-page-2/) ja uskon, että kehitys jatkuu edelleen siihen suuntaan, että täällä ei kannata tehdä mitään. Puun hieno kuutiokasvu ja tukkiprosentti metsässä eivät lohduta ketään, jos puun hakeminen metsästä maksavat enemmän kuin kukaan on valmis puusta maksamaan. Mitä enemmän asiaa pohtii, sitä enemmän tulee sellainen ajatus, että vetää osan metsistä luontaista uudistamista odottamaan ja osan myy pois, ja jättää vaan sen verran itelle, että saa omat rakennuspuut mitä kuvittelee elinikänänsä tarvitsevansa ellei EU kiellä niiden käyttöä sitä ennen kokonaan.

Kysynnän ja tarjonnan lisäksi vaikuttaa tietysti tehokkuus. Ostomiehet ovat todennäköisesti historiaa kymmenessä vuodessa, kun puukauppa siirretään sähköiseen järjestelmään, jossa ostoyhtiön ostorobotti tekee tarjouksia metsävaratiedon ja aiemman kauppakäyttäytymisen perusteella. Hyöty tästä todennäköisesti menee kylläkin yhtiölle eikä metsänomistajalle.

Pitää muistaa, että nykyään enää ehkä 30 kuntaa Suomessa kasvaa ja että jos hinta on liian suuri, kunta mieluummin pakkolunastaa kuin ostaa.

Jos pelkää etuostoa, kannattaa myydä samassa paketissa muutama kallis omakotitalo ja vaikka pari tilaa naapurikunnasta, niin todennäköisyys etuosto-oikeuden käyttämiselle vähenee.

Kasvavan kunnan tonttibisnes voi vastata paria kolmea kunnallisveron %-yksikköä kunnan taloudessa. Vaikka kunnan kassa olisi miten tyhjä, maahan on yleensä rahaa.

Jos nyt EU:sta puhutaan yleisemmin, niin perusideahan on se, että EU on periaatteessa demokratiaan perustuva yhteisö. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sen sisällä kaikki asiat pyrkivät keskiarvoistumaan ja asiat halutaankin harmonisoida. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että koko EU:n alueelle kehittyy vuosien mittaan vaikkapa esimerkiksi ranskalaistyyppinen hallinto ja saksalaistyyppinen työllisyyspolitiikka. Samalla tavalla metsät ja sudet ovat unionissa keskimäärin harvinaisia ne kannattaa suojella Suomessa. Tämän keksimiseen ei sinänsä vaadita viisasten kiveä.

Neuvostoliitto ei ollut ikuinen eikä Kalmarin unionikaan, mutta toisaalta USA on pystynyt pystyssä jo aika pitkään, samoin esimerkiksi pikku ruhtinaskunnista aikoinaan koostuneet Italia ja Saksa. Suomen näkökulmasta näyttää selvältä, ettei EU toimi optimaalisesti tai ainakaan se ei anna Suomelle yhtä paljon hyötyjä kuin haittoja aiheutuu, mutta todennäköisesti Keski-Euroopan näkökulma on kuitenkin keskimäärin toinen – ja sen mukaan mennään. Fixitin onnistumisen kannalta olennainen kysymys ei ole se, haluavatko suomalaiset erota vaan se, miksi EU ja sen keskeisen jäsenmaat haluaisivat Suomesta eroon. Kun edes Kreikasta ei ole päästetty irti, on hankala kysymys, miten Suomesta päästettäisiin irti sovinnolla.