Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Em. Pukkalan teksti, slaidi 23: ”Yläharvennuksia kannattaa jatkaa niin kauan, kun nuorennosta riittää.” ja 36 ”Uudistuskypsät metsät kannattaa uudistaa (eikä harventaa lievästi).”
Olennaista on siis se, että mietittäisiin (jos nyt jk:sta halutaan ylipäätään keskustella rakentavasti)
– nuorennoksen syntymisen edesauttamista
– nuorennoksen säilyttämistä metsää käsiteltäessä
– näitten toimien hintaa suhteessa uudistuskuluihin
Minustakin saattaisi olla kivaa, että laatupuulle olisi erikoishintansa, mutta jos nyt mietittäisiin jossain muussa viestiketjussa vaikka yhdessä puisissa päissämme sitä, että mitenkähän laadukkaan sahatavaran hintakehitykseen, laatuvaatimuksiin ja arvostukseen vaikuttaa se, että 1930-luvulla kattoon laitettiin kokopuusta höylättyä paneelia, 1960-luvulla puukuitulevyä ja 2000-luvulla mdf-paneelia, jossa puu on vieläkin pienempänä muhjuna.
Joku numeroita pyörittävä voisi esimerkiksi laskea tähän keskusteluun vertailun kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa MT-kuviolla on 500 kpl 2,5-metristä kuusta.
a) kaikki sileäksi, mätästys, 2000 kuusentainta ja niin edelleen kuten metsäraamatussa sanotaan (maa oli autio ja tyhjä, ja Taimi-Tapion henki leijaili maan päällä, ja myöhemmin sillä seudulla oli paljon raivaussahoja salolla surisemassa..)
b) täydennysistutus rauduskoivun isohkoilla taimilla harvempiin paikkoihin 300 kpl / ha + syntyvät luonnontaimet hieskoivua 200 kpl ja kuusta 50 kpl / ha, seuraavaksi ensiharvennus jne.
Tietääkö joku, että joku olisi joskus voittanut yhtään katkontariitaa, ja jos, niin millä argumenteilla?
Lisäksi olisi mielenkiintoista testata, millaiset ennakkomittaukset metsästä ja sen laadusta olisi oltava, että voitto käräjillä tulisi.
Eräs esimerkki vielä lisää, tosta voi katsoa slaidin 3.
Kaikki hakkuut energiapuuhakkuita lukuun ottamatta voidaan nähdä poimintahakkuina, koska niissä poimitaan metsästä puita yksi kerrallaan 😉
Pointti nyt vaan on, että nämä metsäviisaiden aikanaan käyttöön valitsemat sanat ovat huonoja ja niitten käyttö on tosiasiassa muutenkin aika lailla mitä sattuu. Koittakaa vaikka miettiä, mitä eroa on varhaisperkauksella ja taimikon varhaishoidolla. Entä onko reikäperkaus miten asia, vai pitäisikö olla taimikkoa rei’ittävä varhaishoito? Toisaalta taimikko saatetaan myös raivata, ja metsä ennakkoraivata ennen hakkuuta, mutta toisaalta metsää ei voi ennakkoperata tai ennakkohoitaa ennen hakkuuta. Tai sitten voi. Taimikon varhaisraivauksesta taas ei puhu kukaan.
Oli miten hyvänsä, jk-ihmiset puhuvat yläharvennuksesta, ja se heille suotakoon, kunnes parempia sanoja keksitään.
Tarkoitus on myydä ennen vallan vaihtumista pari kuntoon stailattua palstaa pois poliittisten riskien vähentämiseksi. Jos olen tyytyväinen turvemaan kuvioiden elpymiseen lannoituksen ja ojitusten jäljiltä alkukesän käynnillä, myyntiin tulee Pyhännältä 20 ha ja 43000 hintapyynnillä hiukan yli 2000 m3 palsta, jolla pääasiassa 03-kehitysluokan hyvin kasvavia ja järeytyviä metsiä, puolet kivennäis- ja puolet turvemaata.
Kirjoittelinkin jo aiemmin siitä, mikä yläharvennusta on ja mikä ei ole, ja yritin tuoda esille samaa kuin Anneli ja moni muu, että sanalla tarkoitetaan mitä tahansa.
Jk-yläharvennuksen ja jaksollisen yläharvennuksen ero on siis se, että jaksollisen yläharvennus tehdään lisävaltapuiden hyväksi sekä päältä että alta, kun taas jk:ssa pyritään suosimaan kaikkia pienempiä läpimittaluokkia.
Tässä kuviossa
on muuten hauskaa se, että aluspuiden ja alikasvoksen välissä ei ole mitään. Metsässä ei siis voi kasvaa puita, jotka ovat 50-60 % valtapuiden pituudesta. Mistähän tämä mahtaakaan kertoa?
Mutu-tuntumalta kommentoisin, että Etelä-Suomessa Salpauselän molemmin puolin on näköpiirissä, että 04-luokan kuusikot saattavat jossain vaiheessa ehtyä. Monella isännällä näyttää olevan viimeiset menossa. Ensi vuosikymmenellä päätehakkuuseen tulee sitten 50- ja 60-luvuilla istutettua männikköä. 03-kuusikoitten osuus on monilla alueilla näppituntumani mukaan aika pieni. Hiukan pohjoisempana kuusta on jonkin verran enemmän pystyssä, kunnes varsinainen mäntyvyöhyke alkaa. Korjatkaa, jos mutuni on ihan väärässä.
Vähän asian vierestä, mutta kuitenkin. Luin täältä
http://virtuoosi.pkky.fi/luonnonhoito/tiedostot/mhsuos2.pdf
diasta 36 myrkytetyn ja myrkyttämättömän taimen henkiinjäämisestä rapsuttamattomassa ja rapsutetussa maanpinnassa.
Jos maanmuokkaus maksaa 300 euroa / ha ja taimet 0,15 snt /kpl ja jos itsellä on aikaa ja pottiputki, mutta ei kaivuria, lopputulos näyttää tältä:
Jos 1 ha aukkoon istutetaan 2000 myrkyttämätöntä tainta, niistä jää eloon ”asianmukaisesti” toimittaessa 52 % eli 1040 tainta. Taimet ja rapsuttelu maksoivat yhteensä 600 euroa.
Jos jätetään rapsuttelematta ja istutetaan 3467 myrkyttämätöntä tainta, niistä jää eloon 30 % eli 1050 tainta. Pelkkien taimien hinnaksi jää 520 euroa. Ylimääräisen kolmannen istutuspäivän palkaksi jää siis 80 euroa.
Käytännössä muokkaamattomuuden edullisuus kasvaa, mitä pienempää taimilukua pidetään hyväksyttävänä, ja kuten pylväistä näkyy, myrkytetyillä taimilla eloonjäämisero on vielä merkittävästi pienempi. Kasvuerosta en sitten sanokaan mitään.
Tästä voisi kuitenkin nähdäkseni päätellä, että jk-metsän hillitty täydentelykin ostetuilla taimilla voi olla ihan mielekästä puuhaa.
Ensiharvennuspuusta ei tosiaan saa juuri mitään, eli ainakaan yli tuhatta tainta / hehtaari ei tarvitse olla. Jos koivikko olisi epätasaista, jättäisin jonkin verran niitä pienempiä siitäkin. Jos taimikossa on reikiä, voi täydennysistutella, ja jos ei istuttele, niin käyttää sitten ne reiät aikanaan hyödyksi ajourien kanssa. Jos taas reiät ovat tarpeeksi isoja, niin kyllä niihin jotain lehtipuuta siunaantuu, joka ehtii kyllä kasvamaan kuuset kiinni siihen ensiharvennukseen mennessä.