Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Ensiharvennuspuusta ei tosiaan saa juuri mitään, eli ainakaan yli tuhatta tainta / hehtaari ei tarvitse olla. Jos koivikko olisi epätasaista, jättäisin jonkin verran niitä pienempiä siitäkin. Jos taimikossa on reikiä, voi täydennysistutella, ja jos ei istuttele, niin käyttää sitten ne reiät aikanaan hyödyksi ajourien kanssa. Jos taas reiät ovat tarpeeksi isoja, niin kyllä niihin jotain lehtipuuta siunaantuu, joka ehtii kyllä kasvamaan kuuset kiinni siihen ensiharvennukseen mennessä.
Onko koivua miten paljon ja miten märkä kyseinen kuvio on?
Yläharvennus on METSÄKESKUKSEN käsityksen mukaan hakkuutapa, jossa hakataan korkeintaan 100 runkoa vallitsevasta latvuskerroksesta /ha ja muu kasvatettava puusto harvennetaan haluttuun tiheyteen ala- tai laatuharvennuksena. Tämän määritelmän mukaisesti yläharvennusta seuraa päätehakkuu 15 vuoden kuluttua, tosin, kukapa sitä 15 vuoden päässä olevista asioista mitään menee lupaamaan.
Poimintahakkuu on METSÄKESKUKSEN mielestä jotain jatkuvaan kasvatukseen kuuluvaa. Tarkkaa määritelmää ei liene olemassa, mutta jotain suuria puita ilmeisesti poimitaan.
PUKKALAN klaani (jk-gurut) käyttää termejä lievä, normaali ja voimakas yläharvennus, joita tehdään erilaisilla ja eri-ikäisillä metsäkuvioilla. Näistä käytännössä lievä ja normaali ovat enemmän harvennusluonteisia ja voimakas on käytännössä taimettumiseen tai voimakkaampaan uudistumiseen tähtäävä harvennus. Käytännössä tämän voimakkaan yläharvennuksen tuloksena metsän olemus muuttuu ja taimiainesta ja kerroksellisuutta olisi hyvä jo olla olemassa ennen siihen ryhtymistä.
Tässä kuvatusta syystä keskustelijat riitelevät siitä, mitä yläharvennus on. Sitten kun tähän sotketaan vielä ylispuiden poisto ja kaksijaksoisen metsän ylemmän latvuskerroksen kokonainen tai osittainen poistaminen, voidaan riidellä vielä lisää ja miettiä, kuka mistäkin tykkää tai ei tykkää.
Lähtisin itse siitä, että olennaisin asia nykytilanteessa on se, että kaikki puutavaralajisiirtymät (laajasti ymmärrettynä eli myös taimesta kuiduksi) kannattaa hyödyntää. En siis lähtisi mihinkään sellaiseen yläharvennukseen, jossa poistetaan elpymiskykyistä alemman latvuskerroksen puustoa. Laskevan puun reaalihinnan kanssa on hankala perustella uudistusinvestointeja ja pitkää vaihetta, jonka metsämaa olisi tosiasiassa tuloja tuottamattomana.
On nähdäkseni realistista, että metsä voi olla tarpeen uudistaa joskus, mutta näkemykseni on, että tämä ei tapahtuisi 70 vuoden välein vaan esimerkiksi 140 vuoden välein ja että kiertoaikaa jatkettaisiin toistuvilla yläharvennuksilla. Tässäkin tilanteessa voisi olla järkevää harkita, istutetaanko uudistusalalle yhtään mitään tai istutetaanko vain ne puut, joista oletetaan tulevan alueen ensimmäinen poistettava ”tukkipuuvuosikerta” (+jokin määrä tuhojen varalle).
Sun pitää kysyä, jos sen vois tilata myös niin, että sen sisällä tulee lauma edullisia slovakialaisia metsätyöhenkilöitä 😉
Ongelma kaikessa metsätalouden taloudellisuuden arvioinnissa on metsän pitkä kiertoaika, ja ongelma monilla metsäalan(kin) ihmisillä on se, että eletään korkeintaan nykytietämyksen varassa ja mieluummin vielä sen varassa, joka on aikoinaan hankittu pari-kolmikymppisenä.
Jos katsomme esimerkiksi 20 vuoden päähän ja oletamme, että sekä puun reaalihinnan kehitys että työvoimakustannusten nousu jatkavat samalla linjalla, 20 vuoden päästä taimien kasvattaminen kasvihuoneessa ja istutteleminen kaivurilla käänneltyyn metsänpohjaan tuskin on taloudellisesti kannattavaa, elleivät työtavat muutu. Ihmistyöstä maksaminen tulee viemään lähes kaikki metsästä tulevat tulot. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yli 50-vuotiaassa metsässä kaikki mahdollinen alikasvos pitäisi ryhtyä säästämään jo nyt.
Laajemmalti ennusteeni tulevaisuuteen on seuraava:
– metsäkoneissa ei enää ole kuljettajaa. Ne saavat käyttövoimansa aurinkoenergiasta ja polttavat hakkaamiensa puiden oksat.
– tukkipuun ja kuitupuun hintaero on pääasiassa kadonnut. Puuston kasvattamisessa on kyse enää biomassan tuottamisesta, jota voidaan erilaisilla nykyistä liimaus- ja lämpökäsittelymenetelmiä kehittyneemmillä menetelmillä muokata haluttuun muotoon. Havumetsän hinta joko laskee vähitellen tai romahtaa jossain vaiheessa selkeämmin.
– em. syystä siirrytään ostamaan kuutiometrien sijasta kilogrammoja biomassaa kaikissa puun kokoluokissa
– puussa saatetaan tuottaa erilaisia kemikaaleja ja kääpiä nykyistä enemmän ja tämä huomioidaan myös metsänhoidossa. Esimerkiksi puun kiduttaminen saattaa tuottaa enemmän erilaisia hyödyllisiä yhdisteitä.
Luulen, että monelta unohtuu se, että se JK:n vähäpuisimman vaiheen ”siemenpuun” ei tarvitse olla 85-vuotias 2 kuution kuusipuu. 40-vuotiaskin pikkupuu riittää, tai puu, jolle on sattunut jokin haaveri, kunhan geeneissä ei ole merkittävää vikaa ja puu on osunut kasvamaan nuoruutensa sopivassa välissä, ettei ole tullut pahasti muotopuoleksi tai honteloksi. Jotta homma toimii, näitä pitää sitten vaan aiemmissa harvennuksissa jättää ja niille pitää tehdä tilaa. Nämä voidaan sitten poistaa ”ensiharvennuksen” yhteydessä.
”Vajaatuottoinen metsikkö
Metsä voi olla vajaatuottoinen, jos sen uudistaminen ennen metsänhoidollista uudistamiskypsyyttä on suositeltavampaa kuin edelleen kasvattaminen. Vajaatuottoisuus voi johtua esimerkiksi liian vähäisestä puuston määrästä, metsätuhon seurauksena heikentyneestä kasvusta tai kasvupaikalle sopimattomasta ja vähäarvoisesta puustosta.”Väärä puulaji voi toki olla ongelma, joskin sitäkin pystyy sopivalla harvennustiheydellä jonkin verran hallitsemaan.
Jos unohdetaan tuo virallinen määritelmä ja mennään katsomaan pankkitiliä, niin voidaan ihan perustellusti sanoa, että kaikki metsät ovat joko erittäin vajaatuottoisia tai peräti pelkästään kuluja tuottavia ainakin iästä 0 ikään 25-35 vuotta riippuen siitä, missäpäin Suomea mennään ja onko kyseessä hybridihaapa vai ei.
Sekä JK että tasaikäismenetelmä ovat täysin luonnollisia menetelmiä, eivätkä metsät ole koskaan palaneet 70 vuoden välein. Uudistumisen onnistuminen JK:ssa vaatii käytännössä sitä, että
1) metsä hakataan jossain vaiheessa sopivan harvaksi (ei liikaa eikä liian paljon, oikea määrä riippuu maaperä- ja kosteusolosuhteista ja tässä on ilmeisesti monilla vielä hakemista) ja
2) metsä valmennetaan tähän ”puolipäätehakkuuseen” siten, että edellisessä tai jopa edellisissä harvennuksessa tehdään tilaa alemmille latvuskerroksille.
Itse kaipailisin biologiaan pohjautuvaa tutkimustietoa siitä, mikä on esimerkiksi optimaalinen valomäärä kuusen luontaiseen uudistamiseen. Selvää on, että aukoksi vedetty heinittyy niin paljon, ettei sinne kuusentaimia tule. Liian pimeässäkään niitä ei tule. Vastaavat tiedot tulisi selvittää myös muille puulajeille ja esittää sen perusteella laskelmat siitä, mikä jäävän puuston oksamassa tai runkoluku tulisi olla.
Valmennushakkuiden suhteen taas olisi hyvä tietää, miten hyvin alikasvos sietää lisääntynyttä valoa ja miten hyvin se reagoi lisääntyneeseen kasvutilaan. Liian nopea valon lisääntyminen aiheuttaa käytännössä sen, että varjoon sopeutuneet tummanvihreät neulaset käytännössä palavat ja putoavat pois, mistä aiheutuu kasville jonkintasoinen shokkitila, josta kasvi sitten toipuu tai kuolee. Oma kysymyksensä on myös lumituhojen lisääntyminen alikasvoksessa, joka on seurausta siitä, että alikasvospuun (erityisesti männyn) latvus kasvaa runkoon nähden liian nopeasti vapautumisen jälkeen. Kyse on käytännössä samasta ilmiöstä kuin lannoituksenkin jälkeen, johon taas liittyy se, että harvennettu 02- tai 03-metsä kannattaa oikeastaan lannoittaa vasta muutamia vuosia harvennuksen jälkeen eikä heti.
Metsäneuvojilla on sama ammattitauti kuin monilla muillakin aloilla, eli iso osa tekee työtä saadakseen palkkaa eikä varsinaisesta kiinnostuksesta lajiin. Monilla aloilla työelämässä on perinteisesti pärjännyt sillä, että tekee, niinkuin ennenkin on tehty.
Niin no nykytilanteessahan on lähtökohtana se, että lapsien tekeminen on häiriötekijä työnantajalle ja lasten vanhemmille, jotka joutuvat elämään surkeaa Prismaelämää ja luopumaan onnestaan ja vapaudestaan sekä tulevasta urastaan.
Lapsien hankkimista ei arvosteta eikä lapsien merkitystä tulevaisuuden rakentajina kunnioiteta.
Lapsien hankintaan liittyvät käytännön ongelmat on tarkoitus hoitaa siten, että lapsien hankkiminen ulkoistetaan eräisiin muihin maihin, joista nämä sitten saapuvat karvaisessa vaiheessa Suomeen mahdollisesti korjaamaan huoltosuhdetta.
Kuulostinpa perussuomalaiselta. Huh. Mutta siis jos joku Suomi-niminen valtio halutaan oikeasti pitää toimintakykyisenä, niin väestöpyramidista on pakko jollain tavalla pitää huolta tai sitten pitää aika radikaalisti muuttaa sitä logiikkaa, millä täällä eletään. Sinänsähän eukalyptus ja vehnä kasvavat paremmin muualla, joten kannattavuus huomioon ottaen Suomi kannattaisi oikeastaan tyhjentää asukkaista jo energiatehokkuuskin huomioon ottaen ja pakkosiirtää asukkaat Korfulle rakennettavaan isoon kommuunikerrostaloon.
Matkakulujen suhteen voi myös ajatella niin, että hankkii metsätiloja sellaisista paikoista, joissa muutenkin tulisi käytyä. Jos siis käy kesän aikana esimerkiksi Levillä, Nummirockissa ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, kannattaa ostaa metsätilat kaikista näistä paikoista.