Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 891 - 900 (kaikkiaan 979)
  • Jean S

    Niin jos nyt ei ole vielä tullut selväksi, niin allekirjoittanuthan on siis siviilissä lakimies ja katsoo asiaa siitä näkökulmasta.

    Katkontariitahan on tavallinen käräjäoikeuteen menevä riita-asia, jos kyse ei ole petosrikoksesta, ja yleensä sopimuksiin liittyviä asioita poliisi ei tutki eikä syyttäjä syytä. Riita-asiaa käsiteltäessä molemmat osapuolet esittävät vaatimuksensa, niitten perusteet ja todisteet, ja tuomari(t) arvioivat, kumpi oli oikeassa.

    Riita-asiassa sovinto on sallittu ja jutuista isohko osa sovitaan. Joissakin asiaryhmissä tuomioita saadaan nykyään aikaiseksi jopa liian harvoin, koska tuomioitten kautta voidaan nähdä, missä oikeuskäytäntö on niin sanotusti menossa.

    Puukauppa-asioissa on kolme ongelmaa. Ensimmäinen on se, että puut silppuava taho hallinnoi lähes kaikkea asiaan liittyvää tietoa ja pystyy tarvittaessa huijaamaan. Puun myyjän on käytännössä hyvin työlästä tai kallista saada aikaan riittävä epäilys siitä, ettei esim. motolista olisi aito tai ettei ”olisi puitu listan ohi”.

    Toinen ongelma on se, että todistusaineisto eli puut tuppaavat myös katoamaan aika nopeasti ja niiden uudelleen yhdistelemiseen ei myöskään ole resursseja juuri kenelläkään.

    Kolmas ongelma on se, että puukauppasopimukset ovat veteliä eli käytännössä puun ostaja ei sitoudu katkomaan tasaisesti eri pituuksia. Käsittääkseni puun ostajat eivät ole millään tavoin sitoutuneet katkomaan puuta myyjän kannalta edullisimmalla tavalla. Korjatkaa, jos olen väärässä. Sopimukseen vetoavan osapuolen pitäisi pystyä näyttämään toteen, että näin on sovittu. Vaihtoehtoisesti voi yrittää osoittaa, että puukauppasopimuksen laatijan käyttämä vakioehto on yllättävä ja ankara, mutta tilanne vaikuttaa aika stabiililta, joten hankala siihenkään on vedota.

    Jos puunostajayhtiö pelkäisi tilannetta, se todennäköisesti sopisi jutun ja maksaisi vastapuolen sekä tyytyväiseksi että hiljaiseksi. Jos puunostajayhtiö uskoisi voittavansa juttunsa, se hakisi mielellään ennakkotapauksen käräjiltä, jolla pyrkisi vahvistamaan omaksumansa linjan ”oikeudenmukaisuutta”. Näihin uskoihin ja pelkoihin vaikuttaa sitten moni asia, vaikkapa se, millaiset rahkeet vastapuolella on. Lisäksi pientä filunkia voi tehdä ”vahingossakin”.

    Odotan tosiaan itsekin jännityksellä sitä, että saataisiin aihepiiristä hyviä juttuja käräjille. Ikävää vaan, että jotkut joutuvat maksumieheksi.

    Todistelun kehittämisen kannalta olisi esimerkiksi mielenkiintoinen kysymys, voisiko puun myyjä esimerkiksi asettaa oman videokameransa metsäkoneeseen valvonnan helpottamiseksi tai seurata kaatotyötä dronella. Turvallisuussyistä ja mahdollisesti muistakin syistähän lähelle meneminen on kielletty.

    Ymmärrän, että täällä on myös vanhan kansan henkilöitä, jotka käyvät ”valvomassa” hakkuuta, mutta olen jotenkin sen verran kyyninen, että tiedostan, että osa valvonnan vaikutuksista voi hävitä takavalojen kanssa samaan aikaan ja että itselläni ei ole resursseja istua puutarhatuolissa metsässä kyttäämässä ja odottelemassa, että muutaman päivän hakkuu menee ohi. Korjatkaa myös, jos olen väärässä, mutta eikö motokuskin kannata katkoa mahdollisimman paljon kuitua, koska siitä sai paremmin työpalkkaa?

     

    Jean S

    Em. Pukkalan teksti, slaidi 23: ”Yläharvennuksia kannattaa jatkaa niin kauan, kun nuorennosta riittää.” ja 36 ”Uudistuskypsät metsät kannattaa uudistaa (eikä harventaa lievästi).”

    Olennaista on siis se, että mietittäisiin (jos nyt jk:sta halutaan ylipäätään keskustella rakentavasti)

    – nuorennoksen syntymisen edesauttamista

    – nuorennoksen säilyttämistä metsää käsiteltäessä

    – näitten toimien hintaa suhteessa uudistuskuluihin

    Minustakin saattaisi olla kivaa, että laatupuulle olisi erikoishintansa, mutta jos nyt mietittäisiin jossain muussa viestiketjussa vaikka yhdessä puisissa päissämme sitä, että mitenkähän laadukkaan sahatavaran hintakehitykseen, laatuvaatimuksiin ja arvostukseen vaikuttaa se, että 1930-luvulla kattoon laitettiin kokopuusta höylättyä paneelia, 1960-luvulla puukuitulevyä ja 2000-luvulla mdf-paneelia, jossa puu on vieläkin pienempänä muhjuna.

    Jean S

    Joku numeroita pyörittävä voisi esimerkiksi laskea tähän keskusteluun vertailun kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa MT-kuviolla on 500 kpl 2,5-metristä kuusta.

    a) kaikki sileäksi, mätästys, 2000 kuusentainta ja niin edelleen kuten metsäraamatussa sanotaan (maa oli autio ja tyhjä, ja Taimi-Tapion henki leijaili maan päällä, ja myöhemmin sillä seudulla oli paljon raivaussahoja salolla surisemassa..)

    b) täydennysistutus rauduskoivun isohkoilla taimilla harvempiin paikkoihin 300 kpl / ha + syntyvät luonnontaimet hieskoivua 200 kpl ja kuusta 50 kpl / ha, seuraavaksi ensiharvennus jne.

    Jean S

    Tietääkö joku, että joku olisi joskus voittanut yhtään katkontariitaa, ja jos, niin millä argumenteilla?

    Lisäksi olisi mielenkiintoista testata, millaiset ennakkomittaukset metsästä ja sen laadusta olisi oltava, että voitto käräjillä tulisi.

    Jean S

    Eräs esimerkki vielä lisää, tosta voi katsoa slaidin 3.

    http://www.monsu.net/Esitykset/Hoitajat.pdf

    Jean S

    Kaikki hakkuut energiapuuhakkuita lukuun ottamatta voidaan nähdä poimintahakkuina, koska niissä poimitaan metsästä puita yksi kerrallaan 😉

    Pointti nyt vaan on, että nämä metsäviisaiden aikanaan käyttöön valitsemat sanat ovat huonoja ja niitten käyttö on tosiasiassa muutenkin aika lailla mitä sattuu. Koittakaa vaikka miettiä, mitä eroa on varhaisperkauksella ja taimikon varhaishoidolla. Entä onko reikäperkaus miten asia, vai pitäisikö olla taimikkoa rei’ittävä varhaishoito? Toisaalta taimikko saatetaan myös raivata, ja metsä ennakkoraivata ennen hakkuuta, mutta toisaalta metsää ei voi ennakkoperata tai ennakkohoitaa ennen hakkuuta. Tai sitten voi. Taimikon varhaisraivauksesta taas ei puhu kukaan.

    Oli miten hyvänsä, jk-ihmiset puhuvat yläharvennuksesta, ja se heille suotakoon, kunnes parempia sanoja keksitään.

     

    Jean S

    Tarkoitus on myydä ennen vallan vaihtumista pari kuntoon stailattua palstaa pois poliittisten riskien vähentämiseksi. Jos olen tyytyväinen turvemaan kuvioiden elpymiseen lannoituksen ja ojitusten jäljiltä alkukesän käynnillä, myyntiin tulee Pyhännältä 20 ha ja 43000 hintapyynnillä hiukan yli 2000 m3 palsta, jolla pääasiassa 03-kehitysluokan hyvin kasvavia ja järeytyviä metsiä, puolet kivennäis- ja puolet turvemaata.

    Jean S

    Kirjoittelinkin jo aiemmin siitä, mikä yläharvennusta on ja mikä ei ole, ja yritin tuoda esille samaa kuin Anneli ja moni muu, että sanalla tarkoitetaan mitä tahansa.

    Jk-yläharvennuksen ja jaksollisen yläharvennuksen ero on siis se, että jaksollisen yläharvennus tehdään lisävaltapuiden hyväksi sekä päältä että alta, kun taas jk:ssa pyritään suosimaan kaikkia pienempiä läpimittaluokkia.

    Tässä kuviossa

    http://www.metla.fi/metsat/havaintometsikot/tasaikaisen-metsikon-kasvatus-harvennukset-harvennustavat.htm

    on muuten hauskaa se, että aluspuiden ja alikasvoksen välissä ei ole mitään. Metsässä ei siis voi kasvaa puita, jotka ovat 50-60 % valtapuiden pituudesta. Mistähän tämä mahtaakaan kertoa?

     

     

    Jean S

    Mutu-tuntumalta kommentoisin, että Etelä-Suomessa Salpauselän molemmin puolin on näköpiirissä, että 04-luokan kuusikot saattavat jossain vaiheessa ehtyä. Monella isännällä näyttää olevan viimeiset menossa. Ensi vuosikymmenellä päätehakkuuseen tulee sitten 50- ja 60-luvuilla istutettua männikköä. 03-kuusikoitten osuus on monilla alueilla näppituntumani mukaan aika pieni. Hiukan pohjoisempana kuusta on jonkin verran enemmän pystyssä, kunnes varsinainen mäntyvyöhyke alkaa. Korjatkaa, jos mutuni on ihan väärässä.

    Jean S

    Vähän asian vierestä, mutta kuitenkin. Luin täältä

    http://virtuoosi.pkky.fi/luonnonhoito/tiedostot/mhsuos2.pdf

    diasta 36 myrkytetyn ja myrkyttämättömän taimen henkiinjäämisestä rapsuttamattomassa ja rapsutetussa maanpinnassa.

    Jos maanmuokkaus maksaa 300 euroa / ha ja taimet 0,15 snt /kpl ja jos itsellä on aikaa ja pottiputki, mutta ei kaivuria, lopputulos näyttää tältä:

    Jos 1 ha aukkoon istutetaan 2000 myrkyttämätöntä tainta, niistä jää eloon ”asianmukaisesti” toimittaessa 52 % eli 1040 tainta. Taimet ja rapsuttelu maksoivat yhteensä 600 euroa.

    Jos jätetään rapsuttelematta ja istutetaan 3467 myrkyttämätöntä tainta, niistä jää eloon 30 % eli 1050 tainta. Pelkkien taimien hinnaksi jää 520 euroa. Ylimääräisen kolmannen istutuspäivän palkaksi jää siis 80 euroa.

    Käytännössä muokkaamattomuuden edullisuus kasvaa, mitä pienempää taimilukua pidetään hyväksyttävänä, ja kuten pylväistä näkyy, myrkytetyillä taimilla eloonjäämisero on vielä merkittävästi pienempi. Kasvuerosta en sitten sanokaan mitään.

    Tästä voisi kuitenkin nähdäkseni päätellä, että jk-metsän hillitty täydentelykin ostetuilla taimilla voi olla ihan mielekästä puuhaa.

Esillä 10 vastausta, 891 - 900 (kaikkiaan 979)