Propaganda on ehkä vahva ilmaus, mutta jutusta paistaa aika selvästi läpi, että tavoitteena on ollut kirjoittaa teksti, jossa pyritään tuomaan esille kaikki mahdolliset avohakkuun positiiviset puolet. Tässä on sitten menty niin pitkälle, että lopputulos on hiukan hilpeyttä herättävä. En erityisesti kiistä faktoja, vaan niiden valikoivan esittämistavan. Toki suuri osa ihmisistä ymmärtää muutenkin, että apteekin kanta-asiakaslehden tarkoitus on myydä lääkkeitä (eikä pitää huolta lukijansa terveydestä) ja pankin asiakaslehden tarkoitus on myydä pankin tuotteita (eikä vaurastuttaa asiakasta), jos nyt ylipäätään on tottunut jonkinlaiseen kriittiseen lukutapaan. Metsäyhtiön asiakaslehden tarkoitus on houkutella sen mahdollisimman tyhmät lukijat myymään yhtiölle mahdollisimman paljon mahdollisimman edullista puuta yhtiön kannalta mahdollisimman suotuisalla hakkuutavalla (ja mikähän se mahtaakaan olla). Auktoriteetiksi on hankittu jopa kaikille tuttu iki-ihana Luontoillan setä. Ehkä ensi vuonna samaan aikaan julkaistavaan juttuun hankitaan täkyksi Riitta Väisänen, joka kertoo, miten ihana hakkuuaukossa on ratsastaa.

Olennaista ei kuitenkaan ole itse jutun sisältö, vaan se, että yhtiö on tässä tilanteessa nähnyt tarpeelliseksi kosiskella esitetyllä informaatiolla sellaisia metsänomistajia, jotka eivät koe avohakkuuta miellyttävänä. Aihepiiristä olisi voinut nimittäin tehdä neutraalimmankin jutun, jossa olisi esimerkiksi esitetty jaksollinen ja jk rinnakkain ja arvioitu näiden hyviä ja huonoja puolia. Tässä mielessä kyseessä on propaganda.

<span style=”font-size: small;”>Tavoitteensa saavuttamiseksi propagandan levittäjä valikoi esittämänsä tiedot ja argumentit tehokkaimmaksi katsomallaan tavalla, joskus vääristellen niitä tai jättäen oleellista tietoa pois, ja joskus tavoitteenaan saada vastaanottajan koko huomio puoleensa. Propaganda on yksipuolista, eikä sen sanomaa ole tarkoitus epäillä. (Wikipedia, hakusana propaganda)
</span>

Joo, TerveMetsä kolahti täälläkin tänään postiluukusta, ja naurahdin hiukan, kun katselin, minkälaisten asiantuntijoiden näkemyksiä kyseisessä artikkelissa laitetaan keskustelemaan rinnakkain. Vuokko toivoo artikkelissa tosin myös kiertoajan pidentämistä ja muokkauksen vähentämistä 😀 Koska alueiden pitäminen avoimena artikkelin mukaan korvaa myös vanhojen niittyjen katoa, on hakkuuaukon viljelemättömänä pitäminen ja luontaisen uusiutumisen tapahtumatta jääminen oikeastaan paras mahdollinen skenaario luonnon, sanotaan nyt vaikkapa ketokasvien kannalta.

Näin vakavasti, vaikuttaa siltä, että Kutseitti pelkää kuitupuun tuotantoa mahdollisesti vähentävää muutosta metsänkäsittelyssä, koska pitää julkaista tällainen aika selvä propaganda-artikkeli. Ties vaikka olisivat kuulleet, että Metsälehden foorumilla keskustellaan. Tai keskustelussa foorumeerataan.

Oikeudenkäynnissä voi esittää niin sanotun editiovaatimuksen, eli vaatia, että vastapuoli tai joku muu taho toimittaa oikeudenkäyntiin jonkin sellaisen aineiston, joka hänellä tiedetään olevan. Periaatteessa motosta saatavaa dataa on mahdollisuus vaatia, ellei sitä ole siihen mennessä jo ”hukattu” jonnekin.

Eri kysymys sitten, että pystytäänkö silläkään todistamaan aukottomasti, että jotain vääryyttä olisi tapahtunut.

Koneyrittäjän yksityisyyden suoja pitää tietysti ottaa huomioon, mutta toisaalta jos kuvassa ei näy ihmisiä, niin ollaan jo kohtalaisen hyvillä vesillä. En usko myöskään, että puomin toiminnan videoiminen olisi jotenkin liikesalaisuuksia paljastavaa.

Puukauppasopimukset ovat sinänsä juridisesti kiinnostavia. Mistähän niissä varsinaisesti mahdetaankaan sopia. Ainakin minun kokemuksien mukaan näyttää esimerkiksi olevan ihan ok, että puuta esimerkiksi lähtee isompi kuutiomäärä kuin mitä suunnitelmassa on ollut, eikä kukaan ole koskaan soittanut, että jatketaanko kuvio loppuun, kun kuutiot tuli jo täyteen 😀

Niin jos nyt ei ole vielä tullut selväksi, niin allekirjoittanuthan on siis siviilissä lakimies ja katsoo asiaa siitä näkökulmasta.

Katkontariitahan on tavallinen käräjäoikeuteen menevä riita-asia, jos kyse ei ole petosrikoksesta, ja yleensä sopimuksiin liittyviä asioita poliisi ei tutki eikä syyttäjä syytä. Riita-asiaa käsiteltäessä molemmat osapuolet esittävät vaatimuksensa, niitten perusteet ja todisteet, ja tuomari(t) arvioivat, kumpi oli oikeassa.

Riita-asiassa sovinto on sallittu ja jutuista isohko osa sovitaan. Joissakin asiaryhmissä tuomioita saadaan nykyään aikaiseksi jopa liian harvoin, koska tuomioitten kautta voidaan nähdä, missä oikeuskäytäntö on niin sanotusti menossa.

Puukauppa-asioissa on kolme ongelmaa. Ensimmäinen on se, että puut silppuava taho hallinnoi lähes kaikkea asiaan liittyvää tietoa ja pystyy tarvittaessa huijaamaan. Puun myyjän on käytännössä hyvin työlästä tai kallista saada aikaan riittävä epäilys siitä, ettei esim. motolista olisi aito tai ettei ”olisi puitu listan ohi”.

Toinen ongelma on se, että todistusaineisto eli puut tuppaavat myös katoamaan aika nopeasti ja niiden uudelleen yhdistelemiseen ei myöskään ole resursseja juuri kenelläkään.

Kolmas ongelma on se, että puukauppasopimukset ovat veteliä eli käytännössä puun ostaja ei sitoudu katkomaan tasaisesti eri pituuksia. Käsittääkseni puun ostajat eivät ole millään tavoin sitoutuneet katkomaan puuta myyjän kannalta edullisimmalla tavalla. Korjatkaa, jos olen väärässä. Sopimukseen vetoavan osapuolen pitäisi pystyä näyttämään toteen, että näin on sovittu. Vaihtoehtoisesti voi yrittää osoittaa, että puukauppasopimuksen laatijan käyttämä vakioehto on yllättävä ja ankara, mutta tilanne vaikuttaa aika stabiililta, joten hankala siihenkään on vedota.

Jos puunostajayhtiö pelkäisi tilannetta, se todennäköisesti sopisi jutun ja maksaisi vastapuolen sekä tyytyväiseksi että hiljaiseksi. Jos puunostajayhtiö uskoisi voittavansa juttunsa, se hakisi mielellään ennakkotapauksen käräjiltä, jolla pyrkisi vahvistamaan omaksumansa linjan ”oikeudenmukaisuutta”. Näihin uskoihin ja pelkoihin vaikuttaa sitten moni asia, vaikkapa se, millaiset rahkeet vastapuolella on. Lisäksi pientä filunkia voi tehdä ”vahingossakin”.

Odotan tosiaan itsekin jännityksellä sitä, että saataisiin aihepiiristä hyviä juttuja käräjille. Ikävää vaan, että jotkut joutuvat maksumieheksi.

Todistelun kehittämisen kannalta olisi esimerkiksi mielenkiintoinen kysymys, voisiko puun myyjä esimerkiksi asettaa oman videokameransa metsäkoneeseen valvonnan helpottamiseksi tai seurata kaatotyötä dronella. Turvallisuussyistä ja mahdollisesti muistakin syistähän lähelle meneminen on kielletty.

Ymmärrän, että täällä on myös vanhan kansan henkilöitä, jotka käyvät ”valvomassa” hakkuuta, mutta olen jotenkin sen verran kyyninen, että tiedostan, että osa valvonnan vaikutuksista voi hävitä takavalojen kanssa samaan aikaan ja että itselläni ei ole resursseja istua puutarhatuolissa metsässä kyttäämässä ja odottelemassa, että muutaman päivän hakkuu menee ohi. Korjatkaa myös, jos olen väärässä, mutta eikö motokuskin kannata katkoa mahdollisimman paljon kuitua, koska siitä sai paremmin työpalkkaa?

Joku numeroita pyörittävä voisi esimerkiksi laskea tähän keskusteluun vertailun kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa MT-kuviolla on 500 kpl 2,5-metristä kuusta.

a) kaikki sileäksi, mätästys, 2000 kuusentainta ja niin edelleen kuten metsäraamatussa sanotaan (maa oli autio ja tyhjä, ja Taimi-Tapion henki leijaili maan päällä, ja myöhemmin sillä seudulla oli paljon raivaussahoja salolla surisemassa..)

b) täydennysistutus rauduskoivun isohkoilla taimilla harvempiin paikkoihin 300 kpl / ha + syntyvät luonnontaimet hieskoivua 200 kpl ja kuusta 50 kpl / ha, seuraavaksi ensiharvennus jne.