Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset

1) tieteessä on aina erilaisia näkemyksiä ja totuus löytyy yleensä jostain sieltä välistä. Se ei tarkoita, etteikö erilaisiin näkökantoihin ja niitten perusteisiin voisi olla hyödyllistä perehtyä.

2) pienaukkohakkuussa on ongelmansa ja taimettumiseen vaikuttaa myös ympäröivän kuvion puulaji ja tiheys, maan kosteus ym. Pääasia kai on, että pienaukko taimettuu, seuraavilla hakkuukerroilla on kai tarkoitus tehdä lisää pienaukkoja viereen ja väljentää reunametsää, mitkä molemmat auttavat taimien kasvua. Tässä mielessä ei siis tarvitse laskea 25 vuoteen saakka kasvutappioita, vaan ehkä 15 v riittää. Voisi ajatella, että pienaukkoina olisi ehkä taloudellisesti kannattavaa esimerkiksi hakata 60-70-vuotiaiden metsien etukasvuisia kohtia samalla kun isompi alue yläharvennetaan.

3) olen itsekin teettänyt ensiharvennusta jk-ihmisten mielestä ennenaikaisesti. Tiheyttä oli silmääni liikaa eikä kuviolla ollut juuri yhtään kokovaihtelua (mänty, VT). Riukuuntuneet männiköt esimerkiksi Korouoman itäpuolella eivät ole kovin kaunista katseltavaa ja niissä on omat riskinsä. Toisaalta voidaan tietysti kysyä, että jos luonnonmetsät aikanaan syntyivät metsäpaloaukeille, niin kuka niitä sitten kävi ensiharventamassa. Ei varmaan kukaan, ja kai niistäkin joku metsä syntyi.

4) asiallinen kysymys on se, tehdäänkö puusta Suomessa bulkkia vai suuremman jalostusarvon tuotetta ja miten tämä vaikuttaa kaikkeen. Metsien tähänastinen hoito ja jaksollinen kasvatus on mahdollistanut Suomeen nykymittapuun suuruisen sellu- ja paperiteollisuuden ja tehdyt metsäpoliittiset valinnat ovat ymmärrettävästi tukeneet mahdollisimman suuren puukuutiomäärän tuottamista tehtaiden tarpeisiin. Jos muistini ei pätki, jossain ketjussa opetettiin, että hehtaari metsää tuottaa joka tapauksessa saman määrän puuta, se vain keskittyy erilaisiin runkoihin. Eiköhän siitä sellunkeittäjällekin riitä jotain.

En ole vielä allekirjoittanut kansalaisaloitetta siihen sisältyvien ”leviämisriskien” vuoksi. Toisaalta voisi olla yksityisten metsänomistajien kannalta ihan hyvä, että valtion puuntuotantokykyä leikattaisiin ja että jonkun kantokykyisen maanomistajan metsissä voitaisiin laajemmassa mitassa tutkia jk:n onnistumista.

Sitä sopii tosiaan kysyä. Laskelmaa sekoittaa hiukan se, että ovatko nämä 2 tilannetta samanarvoisia:

– 80 m3/ha mäntymetsää

– 80 m3/ha mäntymetsää, jossa lisäksi esim. 600 kehityskelpoista tainta/hehtaari

Suorittavalle sen verran, että arvostan käytännön kokemuksesi tuomaa näkemystä näihin keskusteluihin, mutta näkemys olisi ehkä arvokkaampi, jos se ei olisi niin … kapea. Muistuttaisin siitä, että kun automatisoitu puunkorjuu aikanaan tulee, se varmasti tulee ensimmäisenä niihin kohteisiin, jotka ovat helpoimpia. Toisin sanoen niille alueille, joissa kaadetaan kaikki, mikä ei liiku. (Hirvenkaatokoneet on sitten erikseen…) Voi siis olla, että nykyiset metsäkoneenkuljettajat viettävät viimeiset työvuotensa nimenomaan tehden erilaisia erikoishakkuita, joissa vaaditaan jonkinlaista kehittyneempää älyä.

Sain tuossa jk-hakkuusta 60,50/m3 tukille viimeisimmässä kaupassa (Pohjanmaalla), ja tinkivaraa luultavasti vielä jäi. Ja ei, kohde ei ole kovin hyvä. Odottelen jännityksellä hakkuun toteutusta.

Tässä puhutaan nyt koko ajan uudistuskuluista, ja asiaa sinänsä puhutaankin, mutta ei kovin uutta asiaa. Sen sijaan minusta kannattaisi puhua myös siitä, mitä kuluja tai tappioita metsän ”monimuotoistaminen” tuottaa. Tarkoitan tällä esimerkiksi pieniä valintoja

– puulajivalinnoissa (tietoinen sekametsän kasvatus?)

– taimikonhoito (kokovaihtelun salliminen?)

– ensiharvennus ym (koko- ja puulajivaihtelun tavoitteleminen, osin ensiharvennus yläharvennuksena?)

joilla voidaan esimerkiksi mahdollistaa, että

– kiertoa pystytään jatkamaan ainakin 1-2 yläharvennuksella

– että siemenpuiksi sopivaa materiaalia on olemassa ja /tai

– että metsikön puulajisuhteet ovat sellaiset, että halutunlaista alikasvosta saadaan syntymään viimeistään 10 vuotta ennen päätehakkuuta

Mikä tahansa metsä on korostuneen altis tuulituhoille, kun sitä on harvennettu tarpeeksi tai sen reunaan on hakattu (esim. naapurin puolelle) aukko. Mitä isompaa metsää, sen isommat riskit rahallisessa mielessä tuulen suhteen. Pukkalan logiikka on käsittääkseni ollut, että kun jk-metsään sitoutuva rahamäärä on pienempi ja tuulen todennäköisesti kaatavat puut ovat kleinimpiä, vahinkokin on euromääräisesti pienempi. En minäkään usko siihen, että yksi ainoa aate tekee ketään autuaaksi, mutta riskistä ja onnistumismahdollisuuksista voi itse kullakin olla eri näkemyksiä sen mukaan, onko tämä kuvitteellinen jk-metsä nimenomaan aidosti eri-ikäisrakenteinen monen puulajin metsä vai vastaraadeltu laho kuusikko.

Sinänsä olisi kiva saada tutkimusdataa siitä, estääkö alikasvos myrskytuhoja vai ei. Itsellä on mutu siitä, että saattaa estääkin. Jos minulla olisi jossain esimerkiksi tulossa männikön harvennus v. 2019 ja viereen aukko 2021, saattaisin ohjeistaa säästämään männikössä kehityskelvotonta kuusipuskaa pienellä alueella tulevan aukon reunassa, vaikka se haittaisikin hakkuuta.