Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Perko, ne puut voi myös myydä maapohjan kanssa eteenpäin ja ihan hyvällä voitolla.
Eläkerahastot, niin. Periaatteessahan suurilta ikäluokilta voisi viedä ne eläkemaksut, joita he eivät nuorina maksaneet, ja jakaa ne uudelleen 20-luvulla ja aiemmin syntyneiden kuolinpesiin, josta ne sitten valuisivat edelleen minne valuisivat.
Opin nollarungon käsitteen siitä Lietzenin Tiinan artikkelista, jossa Tiina ennakkoraivasi kuusikkoa. Eli siis runko, josta yhtiön maksama tili menee kokonaan tai lähes kokonaan konefirmalle eikä maanomistajalle jää mitään. Tyypillisesti siis litrakooltaan pienimmät rungot, jotka voisi aika usein jättää kasvamaankin. Epäilen, että näissä hakkuissa homma on mennyt pieleen juuri sen takia, että niiden keräileminen nimenomaan tekee tiliä metsäkoneyrittäjälle, koska ne alentavat keskimääräistä litrakokoa, mikä taas nostaa koko keikasta maksettavaa korvausta.
Liian nopea muutos voi olla liian voimakas harvennus, mutta voisi tietysti ajatella, että ojittamalla tai lannoittamalla liikaa voisi saada jotain vastaavaa aikaiseksi. Metsässä kasvavat puut ovat sopeutuneet tiettyyn valon määrään ja kosteustilaan, ja muutokset niissä yleensä aina aluksi heikentävät kasvua, joskus jopa tappavat puut.
Alikasvos saa luontaisista syistä vähiten valoa, ja jos sen haluaa menestyvän, niin valaistusolosuhteiden muutos ei saa olla liian äkillinen, vaan sitä pitää blendata jotenkin. Hakkuun vuodenajalla voi olla merkitystä (voisi kuvitella, että elokuu olisi hyvä aika tehdä suurempia muutoksia). Kuusen alikasvos on yleensä paraskuntoista kasvaessaan metsässä, jossa on ylispuuna koivua ja mäntyä(kin) tai jossa on saatavissa vinosti tulevaa valoa esimerkiksi läheiseltä pellolta, aukolta tai tieltä, ja näin kestää voimakkaampia hakkuita kuin muutoin. Jos luontaista taimiainesta halutaan tukea, voi olla paikallaan sijoittaa säästöpuuryhmät päätehakkuukuvion lounaisosaan. Lisäksi kosteustilanteen muutos pitää ottaa etukäteen huomioon: koivikon hakkuun jälkeen alavalla paikalla voi olla liiankin kosteaa, joten voi olla tarpeen samalla kunnostaa ojitus tai kaivaa ajourien paikalle pari uutta.
Onkin mielenkiintoista, että syökö inflaatio valtionvelkaa. Mullehan on sinänsä käynyt hyvin, kun olen ostanut velaksi puita 50 eur/m3 ja niiden arvo on nyt 70 eur/m3. Olennainen kysymys on kuitenkin se, että onko kansalaisten veronmaksukyky ja valtion muun omaisuuden arvo kasvanut inflaation suhteessa. Hiukan epäilen.
Huomautan edelleen: lokakampanjan olisi voinut toteuttaa ennen vaaleja, ja sitä olisi voinut olla myös hallitusneuvottelujen aikana. Kuka siis hyötyy siitä, että maahan tehdään ensin vaivalla hallitusta ja hallitusneuvotteluja oikein pitkän kaavan mukaan, ja kun ne saadaan valmiiksi, aloitetaan kampittaminen? Mitä tässä oikeasti pyritään pelaamaan ja kuka pelaa?
<p>Kaksijaksoisuus onnistuu kai kaikilla muilla metsäpohjilla paitsi VT:llä.</p><p>Minulla on eräitäkin äestys+konekylvö-alueita, eikä minulla ole mitään sitä menetelmää vastaan. Se ei silti tarkoita, etteikö luontaisia taimia kannattaisi hyödyntää silloin, kun niitä on.</p>
Kirjoitukset ovat tosiaan olleet netissä koko ajan ja arvopohjasta on kiemurreltu jo aiemmin, joten mikään tuskin tuli kenellekään yllätyksenä, korkeintaan se, että hallitusta alettiin nimenomaan hallitusohjelman julkaisun jälkeen kampittamaan suurella innolla, mikä viitannee siihen, että joitakuita ohjelma ei miellytä.
Olennainen kysymys on tosiaan, että mitä muita vaihtoehtoja on olemassa ja miltä osin järjestelystä on voitu etukäteen sopia.
On sinänsä harmi, että emme elä vanhan perustuslain aikaa. Nyt nimittäin näyttää siltä, että voisi olla aika sarjalle lyhytikäisiä hallituksia, joista jokainen vie läpi oman pikku uudistuksensa vuoden aikana – 4 vuotta on kamalan pitkä aika elää huonon hallituksen kanssa, joka istuu vallassa saamatta varsinaisesti mitään tehdyksi.
<p>Näille turvekankaille tai soistuneille kankaille on varsin tyypillistä, että ylemmät valtapuut ovat mäntyjä ja alemmat riukuuntuneita (hies)koivuja. Valtapuuston puulajijakauma on tavallaan peräisin ajalta ennen ojitusta, ja ensiojituksesta on usein jo kauan. Kuivumisen myötä ravinteiden saanti on parantunut ja olosuhteet ovat tulleet sopiviksi myös kuuselle, jopa niin, että kuusi on kasvupaikalle parhaiten sopiva puulaji. Normaali yläharvennus jk-hengessä tarkoittaisi hakkuuta koivujen hyväksi, mutta niiden ikä ja tekninen laatu eivät tee edelleen kasvattamisesta kovin järkevää. Siksi siis rankempi ”yläharvennus” tai ”hävityshakkuu” seuraavan kehityskelpoisen jakson kasvattamiseksi silloin, kun tällainen jakso on saatavilla.</p><p> </p>
Säästetään aika paljonkin uudistamiskuluissa.
Pohjanmaa on täynnä samanlaisia reheviä kuvioita ojitetun suon ja kivennäismaan rajapinnassa tai soistuneilla kankailla. Kun näissä yleensä on valtapuuna mänty-koivusekoitus, alikasvoskuusentaimikko on ihan kehityskelpoista. Ensimmäisessä kohteessa taas oli kuusi-koivusekametsä, joka oli tuntemattomasta syystä – ehkä käyttö joskus hakamaana – ollut aikoinaan aika väljähkö ja jossa sen takia oli nimenomaan välipuita enemmän kuin yleensä.
Aluspuilla ja vähillä välipuilla halutaan aikaan varjostusvaikutus sekä olemassaolevien kuusentaimien että näitä isompien nollarunko-aluspuiden valoshokin estämiseksi ja niitä käytetään myöhemmin nostamassa ensiharvennuksen litrakokoa.
Laihat koivut ja muut lehtipuut ovat päätehakkuussakin aika vähäarvoisia, joten siinä syntyvä tappio ei ole merkityksellinen, ja puu varjostaa, vaikka se olisi vähän saanut kolhujakin päätehakkuussa.
Mänty kasvaa rehevässäkin maassa ihan hyvin ja lähtee ajouran keskellä riittävästi alkuun tuollaisissa oloissa.
Anneli (ja muutkin):
Jos katsomme kuvaa
ja käytämme sen terminologiaa,
haluamani hakkuun tavoitteena on siis, että poistetaan
– kaikki valtapuut ja lisävaltapuut
– lähes kaikki välipuut siten, että niistä voidaan jättää koivua ja mäntyä siemenpuiksi esimerkiksi 50 runkoa/ha
ja säästetään
– alikasvospuut
ja niiden lisäksi kaikki aluspuukuuset sekä aluspuukoivua ja muuta halpaa lehtipuuta niin, että haluttu varjostusvaikutus saavutetaan. Aluspuiden jäävä määrä voisi olla vaikkapa 100-300 runkoa/ha riippuen vähän, minkä verran sitä on tarjolla.
Jäljelle jäänyttä jätemetsässä olisi siis kaksi jaksoa, joita voitaisiin kutsua ”ylispuiksi” ja ”taimikoksi”. Taimikkoa voitaisiin täydentää istuttamalla ajourille mäntyä toisena kesänä hakkuun jälkeen, ja lisäksi oletetaan, että luontaista koivua ja kuusta syntyisi itsestään. Ensiharvennuksessa poistettaisiin heikkolaatuiset ylispuukoivut ja siistittäisiin kuusiryhmät. Sen jälkeen jatkettaisiin kasvatusta yhtenä jaksona.
Rane on aivan oikeassa. Olisi voinut muotoilla paremmin niin, ettei pääministeriä ole asetettu erityisasemaan lainsäädännössä huumausaineiden käytön suhteen. Ajattelisin, että esimerksi talousrikos olisi paljon merkittävämpi noin poliittisen toiminnan kannalta.
Siihen nähden, mitä kaikkea hyvää hallitusohjelmassa on, niin hallitus tutisee huolestuttavasti median edessä. On hyvä kysyä, onko kyse puuttuvasta rohkeudesta muuttaa maan asioita vai oliko ”sinimustan” hallituksen uhan ja blokkivaalien asetelmassa kyse jo kauan ennen vaaleja suunnitellusta kiepsahduksesta, jolla haluttiin keskittää porvarileirin äänet kokoomukselle ja vasemmiston SDP:lle. Koko hallituskriisi on kuitenkin sikäli teennäinen, että on kuitenkin varmasti ollut kaikille etukäteen selvää, että nationalistisen puolueen arvomaailma näyttää globalistin näkökulmasta epämiellyttävältä ja että sitä jotkut kutsuvat rasistiseksi.
Asiallinen kysymys onkin, että kuka hallituskriisistä hyötyy nyt, ja mitä siitä seuraa 1) hallituksen mahdollisesti kaaduttua tai 2) seuraavissa vaaleissa. Epäilen, että seuraukset tulevat olemaan joka tapauksessa karummat kuin niissä vaihtoehdoissa, joissa hallitus pysyy pystyssä.
