Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Hmm.
Luulen, että jossain vaiheessa joillakin menee hermo siihen, että tekoäly tuottaa merkityksetöntä höttöä ja toinen tekoäly lukee sitä ja taas valikoi dataa käyttäjän tarpeisiin.
Monia erilaista sisältöä tuottavia ammattiryhmiä menettää työnsä, eikä menetys rajoitu vain visualisteihin, toimittajiin jne., vaan todennäköisesti aletaan syödä myös mm. koodareita, lääkäreitä ja juristeja. Käytännössä ensin hankaloituu pääseminen näille aloille, kun uusien tekijöiden tarve pienenee, ja vasta sitten päästään saneeraamisen pariin. Joillakin aloilla kalkkeutunut lainsäädäntö suojaa työpaikkoja (esim. lääketiede ja julkishallinto) jonkin aikaa. Oman suppean kielialueen suojaava merkitys laskee. Käytännössä aloilla menestyvät ne, jotka ensimmäisenä ottavat työssään käyttöön uudet välineet ja oppivat hallitsemaan ne tehokkaimmin.
Mitä töitä sitten jää jäljelle? Yhteiskunnan hallinto (terveydenhuolto, turvallisuus jne.), henkilökohtaisen palvelun alat (hierojat, PT:t, matkaoppaat ym.), alkutuotanto ja pieni määrä suorittavaa teollisuustyötä. Ehkä lisääntyvää kurjistumista ja jonkinlainen prosessi, jolla otetaan niiltä viisaasti valinneilta, joilla vielä jotain on, niille, joilla ei enää ole.
No niin, hakuikkuna on sitten sulkeutunut.
Hain varmuuden vuoksi tukia kaikkiin mahdollisiin nmh-kohteisiin, katsoo sitten talven ja kesän aikana, mitä niistä on rahallisesti järkevää tehdä eli paljonko METKAsta säästetään.
Voisin veikata, että varmaan kaikkien epämääräisten ojitushankkeiden ja muidenkin epämääräisten hankkeiden osalta olisi ollut nyt hyvä aika hakea tukia, koska on selvää, että tukitason heikkeneminen ja Metsäkeskuksen irtisanomiset aika todennäköisesti heikentävät työmotivaatiota ja valvonnan määrää ja laatua.
Markkinahintatilannetta en vielä tiedä, mutta kaksi omituista tapausta:
1) Naapuritilalla hakkuut käynnissä. Soitin ostomiehelle ja tarjosin niiden kylkeen pientä harvennuskauppaa, joka olisi samalla muuttanut naapuritilan talvikuvioita kesäkohteiksi. Nyt kulunut 2 viikkoa, eikä mitään ole tapahtunut.
2) Ostin metsätilan mhy:n välityspalvelun kautta ja tilasin yhdistykseltä leimikon suunnittelun jäsenetuhintaan eli ilmaiseksi heti. Koska mitään ei tapahtunut, laitoin sähköpostikarhun neljä viikkoa myöhemmin. Tähän vastattiin kohtuullisella viiveellä ja luvattiin käydä viikon-parin päästä. Viestiin ei sisältynyt pahoittelua.
Summa summarum ja arvailua: Olisiko näin, että nyt ostetaan enää vain lähimmiltä tutuilta leimikoita supistuviin kiintiöihin ja pyritään mahdollisuuksien mukaan pelaamaan mahdollisimman paljon aikaa, jotta hintaodotukset ja tarjottavat hinnat ehtivät laskea?
Eiköhän tosiaan ihan nuo luontaisesti Suomen luontoon kuuluvat riistaeläimet riittäisi.
On ironista, että jotain varsin heikosti leviävää vieraslajikasvia lähdetään suunnilleen kriminalisoimaan, kun taas riistalajien hallinta on mitä on. Pajuangervo leviää kyllä puoli metriä vuodessa joka suuntaan, mutta ei juurikaan lisäänny siemenestä. Bambit sen sijaan – no, senhän me tiedämme.
Löysin metsästäni taannoin nuolukiven. Laitan vuokralaisen vaihtoon.
<p>Kysymys on oikein hyvä. Sanotaanko näin, että lampaanrasva ei ole siellä biosidien tai pestisidien kovassa ytimessä enkä osaa määritellä, mikä ”tehoaine” siinä olisi. Oma tietopohjani koskee biosidiasetuksen ryhmää 21, jossa tilanne on käsittääkseni edelleen se, että kupariin, sinkkiin ja muihin myrkkyihin pohjautuvat antifoulingvalmisteet on rekisteröity ja rekisteröitävä biosidikemikaaleina, kun taas pohjaeliöiden kiinnittymistä liukkaudella estävät pintakäsittelyaineet eivät ole biosidiasetuksen tarkoittamia aineita eikä Tukes näin ollen niitä valvoisi.</p><p>Mutta, villi veikkaus on, että ainakin ilman ”tehokkuusväittämiä” ainetta olisi saanut myydä mihin tahansa muuhun käyttöön. En ollut ajatellut, että kasvinsuojeluaineille olisi oma säädöksensä, mutta samaa kauraa siellä tuntuu pitkälti olevan vilkaisun perusteella.</p>
Ja tämä Trico-asia on lähinnä huono vitsi. Kyse on vaan siitä, että valmiste on mennyt jostain syystä rekisteröimään kasvinsuojeluaineeksi (=myrkyksi), jolloin sitä on käytettävä valmistajan ohjeiden mukaan ja luullakseni biosidiasetuksen hengessä.
Ironisinta on, että kyseessä ei tosiasiassa ole myrkky, jolloin sen rekisteröiminenkin on hiukan tarpeetonta.
Myrkkysääntelyhän toimii niin, että viranomainen valvoo sitä, että kuka myrkkyä ostaa ja millaiset toimintaohjeet purkissa on. Käytännössä kukaan ei pysty valvomaan yhtään mitenkään, miten sitä oikeasti käytetään. Olikohan markkinavalvontaan eli kauppojen kiertelyyn tyyliin 2 tyyppiä Tukesilla koko Suomeen, joten käytön valvontamahdollisuudet voi suhteuttaa siihen.
Näkisin niin, ettei myöskään aineen virheellisen käyttötavan esittäminen ole millään tavalla rikollista, kun virheellisen käyttötavan esittäjä ei ole kytköksissä tuotteen markkinoille saattajaan tai jälleenmyyjään.
Yksityisiä vesialueita on siellä, missä on maakirjakyläjärjestelmän aikana ollut ns. yksinäistaloja eli sellaisia taloja, jotka ovat yksin muodostaneet kokonaisen kylän. Ja niitä nyt on sitten melkein joka kunnassa. Osa niistä on toki mukana samassa jakokunnassa naapurikylänsä kanssa, mutta iso osa ei.
Lisäksi on tietysti umpilammet, jotka ovat jääneet sen talon yksityiseksi omaisuudeksi, jonka maitten sisällä ne ovat olleet. Näistä on sitten osasta kaivettu ojaa vähän sinne ja tänne vesistöön asti, jotta ne on saatu kylän yhteiseksi omaisuudeksi.
Mutta, kaikki vesialueet eivät tosiaan ole yhteisomistettuja.
Kuusipora tuottaa luontoa arvostaville ihmiselle sopivaa arvokasta lahopuuta, ja näin ollen kuusiporan leviäminen on iloinen asia.
Lisäksi pystyyn jäävä lahopuu on arvokas hiilinielu.
En ota sen enempää kantaa siihen, korvaako jokin taho tästä arvokkaasta hiilinielusta jollekulle jotakin.
Kuusiporan tappamaan metsään muodostuu usein myös iloinen lehtipuualikasvos, jolloin metsän hiilivaranto entisestään kasvaa.
Nykyiset kuusiporatuhot eivät oikeastaan vielä liity kuuselle uudistamiseen, koska nyt päätehakkuuseen tulee vielä kuusivaltaisia vanhoja luonnonmetsiä, männikön alikasvoksesta jatkokasvatettuja kuusikoita ja keinollisesti uudistettuja männiköitä. Kyse lienee enemmänkin sitiä, että näistä kuusikoista on taimikonhoidoissa ja harvennuksissa poistettu turhan tehokkaasti männyt ja lehtipuut aikana, jolloin on uskottu yhden puulajien metsien kasvattamiseen. Erityisen huonossa kunnossa ovat kohteet, jotka on ensiharvennettu myöhään.
Käsittääkseni puun ostaja tarkastelee sertifiointikriteerejä aina hakkuun ajankohdasta lähtien. Siltä osin kun itselläni on asiasta kokemusta, voidaan jopa katsoa, että ei sovelleta hakkuusopimuksen tekohetkellä voimassa ollutta muotoa sertifikaatista, vaan hakkuuhetken mukaista versiota. Tätä pidän lievästi ottaen arveluttavana menettelynä ja nähdäkseni sertifikaattien laatijoiden tulisi sisällyttää niihin siirtymäaika niin, että ne eivät tulisi heti voimaan. Jos Annelilla tai muilla on kontakteja, voisitte välittää tätä ajatusta eteenpäin.
Kysyjän tapauksessa on joitakin toimintavaihtoehtoja, mutta siemenpuiden myyminen pystykaupalla yhtiölle kannattaa todennäköisesti unohtaa.
Vaihtoehto 1: puiden myyminen jollekin toimijalle, joka ei ole sertin piirissä – mutta onko niitä, ja meneekö tällöin energiaksi?
Vaihtoehto 2: puiden alkuperän hämärtäminen: myy harvennushakkuupuuta hankintakaupalla ja laita nämä puut samaan kuormaan
Vaihtoehto 3: irtisanoudu sertistä, myy puut, liity takaisin.
Parempia saa esittää ja näitä saa kommentoida.