Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Esimerkissä oli nimenomaan kaksi pankkitiliä, joita vertailtiin keskenään.
Kuten mr Tolopainen totesi, sellaisiakin sijoitusmuotoja on, joissa korkoa kasvaa korolle ennen verotusta. Sijoitusvakuutusten lisäksi – jos ei halua ruokkia henkivakuutusyhtiötä – on tarjolla esimerkiksi sellaisia pörssiyhtiöitä, jotka eivät koskaan jaa osinkoa, vaikka varaa olisi (esimerkiksi Lundin Petroleum). Lisäksi useissa rahastoissa on ns. kasvuosuuksia, jotka eivät maksa tuottoa ulos vuosittain.
Ja kyllä, valtio ei juuri tällä hetkellä verota metsän omistamista, koska ei ole pinta-alaperusteista metsäveroa eikä varallisuusveroakaan. Metsän kiinteistöveroakaan ei ole tullut – vielä. Mutta jos katsotaan esimerkiksi 70 vuoden aikajänteellä, niin ei voida olla ollenkaan varmoja siitä, että verottomasti pystyy puitansa kasvattelemaan.
Muistuttaisin myös, että Pohjanmaalla 90-vuotiaassa päätehakattavassa männikössä voi olla ihan hyvin pituutta 18 m ja puuta 140 m3/hehtaari, eikä kyseessä ole mikään rappiometsä. Jossain muualla voi sitten olla isompia puita (https://retkipaikka.fi/pitkan-kuusen-polku-muurame/). Keinollisen uudistamisen kulut taas eivät vaihtele yhtä paljon.
Vaikka tiedettä pidetäänkin jotenkin puhtoisena ja riippumattomana ihannetilanteessa, voisi ehkä itse kukin miettiä, millainen Suomi oli vuonna 1948 ja mitä tavoitteita harsintajulkilausumalla aikanaan oli. (Esimerkiksi paperiteollisuuden kehittäminen ja metsästä kasvavan kansakunnan tarpeisiin otettavan puukuutiomäärän kasvattaminen ja lisääntyvien hakkuiden hyväksyttäväksi tekeminen. Väittäisin, että taimien istuttamisella ostettiin ikään kuin puhdas omatunto aukon tekemiseen. En tarkoita, ettei menetelmä sinänsä olisi teknisesti toimiva, sen taloudellisuus on sitten eri asia.)
Lisäksi kannattaa miettiä 1800-luvun lopun jälkeistä metsän käyttöä ja keskeisiä ”hakkuupiikkejä” ja niiden syitä. (Mm. torpparivapautus ja maanhankintalain jäljet aiheuttivat ymmärrettävästi hakkuita, joissa ei ihan noudatettu nykyisiä jatkuvan kasvatuksen ihanteita, vaan pyrittiin ottamaan metsästä irti kaikki rahanarvoinen ennen sen siirtymistä uudelle omistajalle. Näiden jäljet näkyivät ymmärrettävästi metsissä vuonna 1948 ja niiden kuuluikin näkyä, aivan samalla tavalla kuin pinta-alaveroaukotkin ovat nähtävissä.)
Edelleen muistutan, että kesällä 1948 istutettu puu täyttää tänä vuonna vasta 70 vuotta. Tähän asti meillä on siis päätehakattu useita vuosikymmeniä joko lähes pelkkiä harsintajätemetsiä tai muumioituneita luonnonmetsiä ihan hyvällä menestyksellä.
Lisäksi esittäisin kainon toiveen meille keskustelijoille. Jos viittaatte johonkin tutkimukseen tms., laittakaa linkki, että muutkin voivat lukea, tai yrittäkää edes yksilöidä se selvästi niin, että se on googlella löydettävissä.
Muuten tämä on vain juupas – eipäs -huutamista, jossa
a) toisen metsässä aivan kaikki alikasvoskuuset ovat satavuotiaita, elpymiskyvyttömiä ja lahoja ja luontaisen uudistamisen alueet säilyvät kuumaisemana ensin ainakin 40 vuotta ja sittenkin niihin tulee vain käkkyrää hirven syömää hieskoivua ja
b) toisen metsässä alikasvoksesta / alemmista latvuskerroksista tulee komea uusi metsä halvalla ja nopeasti ja metsään saadaan paikoin mäntyä ja rauduskoivuakin.
Molemmat skenaariot ovat sinänsä mahdollisia, mutta totuus löytyy varmasti sieltä välistä riippuen kohteen kasvuolosuhteista ja metsänkäsittelyhistoriasta. Nyt meitä kaikkia rahasta kiinnostuneita metsänomistajia varmaan kiinnostaa se, miten tuohon b:hen helpoimmin ja halvimmin päästään, miten ja missä tilanteissa.
Jos puunostaja arvioi metsästä irtoavan 31000 euroa, mutta tuleekin vain 21000 euroa, se on normaalia eikä sitä saa paheksua, koska niin on aina ollut.
Jos Länsimetron jatkeen hinnaksi arvioidaan hankintapäätöstä tehtäessä 400 miljoonaa, mutta se maksaakin 1,2 miljardia, se on Suomessa poliittisesti normaalia, joskin sitä paheksutaan julkisuudessa.
Jos arvioin ajavani 100 km/h maantiellä, mutta ajankin 135 km/h, minulta lähtee kortti ja sitä paheksutaan yleisesti.
Matemaatikot voisivat laskea seuraavaksi laskelman, jossa lähtötilanteena on esimerkiksi 40-vuotias kooltaan hiukan epätasainen 40-30-30-sekametsä. Laskelman voisi tehdä esimerkiksi 140 vuodeksi (2 täyttä kiertoa jaksollista kasvatusta tai 8 jk-hakkuuta). Lisäksi laskelmassa voisi olettaa, että sekä tukki- ja kuitupuun reaalihinta että metsänhoitokustannukset kehittyvät kuten viimeisen 20 vuoden aikana. Odotan jännityksellä, missä vaiheessa jaksollinen puuntuotanto painuu pakkaselle.
Aukko jk:n lähtötilanteena ei ole luonteva, koska menetelmässä ei pyritä palaamaan aukkoon. Aukko on siis osa jaksollisen kiertoa, ei välttämättä jk:n. Asiallisen vertailun kannalta lähtötilanteen tulisi olla mahdollisimman samanlainen, jos vertailuja haluaisi tehdä. Täysin samanlaista tilannetta ei toki metsässä voikaan olla olemassa, jos kumpaakin mallia noudatetaan puhdasoppisesti.
Propaganda on ehkä vahva ilmaus, mutta jutusta paistaa aika selvästi läpi, että tavoitteena on ollut kirjoittaa teksti, jossa pyritään tuomaan esille kaikki mahdolliset avohakkuun positiiviset puolet. Tässä on sitten menty niin pitkälle, että lopputulos on hiukan hilpeyttä herättävä. En erityisesti kiistä faktoja, vaan niiden valikoivan esittämistavan. Toki suuri osa ihmisistä ymmärtää muutenkin, että apteekin kanta-asiakaslehden tarkoitus on myydä lääkkeitä (eikä pitää huolta lukijansa terveydestä) ja pankin asiakaslehden tarkoitus on myydä pankin tuotteita (eikä vaurastuttaa asiakasta), jos nyt ylipäätään on tottunut jonkinlaiseen kriittiseen lukutapaan. Metsäyhtiön asiakaslehden tarkoitus on houkutella sen mahdollisimman tyhmät lukijat myymään yhtiölle mahdollisimman paljon mahdollisimman edullista puuta yhtiön kannalta mahdollisimman suotuisalla hakkuutavalla (ja mikähän se mahtaakaan olla). Auktoriteetiksi on hankittu jopa kaikille tuttu iki-ihana Luontoillan setä. Ehkä ensi vuonna samaan aikaan julkaistavaan juttuun hankitaan täkyksi Riitta Väisänen, joka kertoo, miten ihana hakkuuaukossa on ratsastaa.
Olennaista ei kuitenkaan ole itse jutun sisältö, vaan se, että yhtiö on tässä tilanteessa nähnyt tarpeelliseksi kosiskella esitetyllä informaatiolla sellaisia metsänomistajia, jotka eivät koe avohakkuuta miellyttävänä. Aihepiiristä olisi voinut nimittäin tehdä neutraalimmankin jutun, jossa olisi esimerkiksi esitetty jaksollinen ja jk rinnakkain ja arvioitu näiden hyviä ja huonoja puolia. Tässä mielessä kyseessä on propaganda.
<span style=”font-size: small;”>Tavoitteensa saavuttamiseksi propagandan levittäjä valikoi esittämänsä tiedot ja argumentit tehokkaimmaksi katsomallaan tavalla, joskus vääristellen niitä tai jättäen oleellista tietoa pois, ja joskus tavoitteenaan saada vastaanottajan koko huomio puoleensa. Propaganda on yksipuolista, eikä sen sanomaa ole tarkoitus epäillä. (Wikipedia, hakusana propaganda)
</span>Menee off-topic ketjun pääasian kannalta, mutta jos Lappiin halutaan jäämeren rata, se kannattaisi sekä poronhoidon että maanpuolustuksellisten syiden takia vetää suoraan Kolarista Yykeänperään. En usko, että Kirkkoniemen rata lähtee toteutumaan, mutta jos se lähtee, niin todennäköisesti kyseessä on suuremman luokan suurvaltapeli, jossa Suomi on lähinnä tulevan suursodan pelikenttä.
Joo, TerveMetsä kolahti täälläkin tänään postiluukusta, ja naurahdin hiukan, kun katselin, minkälaisten asiantuntijoiden näkemyksiä kyseisessä artikkelissa laitetaan keskustelemaan rinnakkain. Vuokko toivoo artikkelissa tosin myös kiertoajan pidentämistä ja muokkauksen vähentämistä 😀 Koska alueiden pitäminen avoimena artikkelin mukaan korvaa myös vanhojen niittyjen katoa, on hakkuuaukon viljelemättömänä pitäminen ja luontaisen uusiutumisen tapahtumatta jääminen oikeastaan paras mahdollinen skenaario luonnon, sanotaan nyt vaikkapa ketokasvien kannalta.
Näin vakavasti, vaikuttaa siltä, että Kutseitti pelkää kuitupuun tuotantoa mahdollisesti vähentävää muutosta metsänkäsittelyssä, koska pitää julkaista tällainen aika selvä propaganda-artikkeli. Ties vaikka olisivat kuulleet, että Metsälehden foorumilla keskustellaan. Tai keskustelussa foorumeerataan.
Äitimuorin viisaita repliikkejä:
”Verottaja vie aina vaan kolmasosan, mutta konekauppias vie kaiken.”
(Viittaa siihen, että pöljemmät viljelijät ostavat kaikenlaisia tarpeettomia vehkeitä, jotta ne saa vähennyksiin.)
Muistutan edelleen, että mhy tarjosi minulle männäkesänä iloisesti taimikon varhaisperkausta hintaan 430 e / ha + alv, eikä kohde ollut vaikeaa nähnytkään. Antinpojan menolaskelmat ovat siis tätä taustaa vastaan ihan uskottavia. Jos haluaa tienata tekemällä metsänhoitotöitä ja on hyvä siinä, voi sitten tienata paremmin tekemällä niitä vieraalle. Silloin ei tarvitse ostaa sitä metsämaapohjaa itselle, jolloin ei siis tarvitse ostaa itselleen työpaikkaa, raivaussaha riittää. Toki sitten jos on kyse verosuunnittelusta niinkuin minulla, niin voi tehdä vähemmän ansiotuloverotuksen alaisia palkkatöitä ja sijoittaa tosiaan omaa työpanosta metsään, josta saa halvemmin verotettuja pääomatuloja.
Oikeudenkäynnissä voi esittää niin sanotun editiovaatimuksen, eli vaatia, että vastapuoli tai joku muu taho toimittaa oikeudenkäyntiin jonkin sellaisen aineiston, joka hänellä tiedetään olevan. Periaatteessa motosta saatavaa dataa on mahdollisuus vaatia, ellei sitä ole siihen mennessä jo ”hukattu” jonnekin.
Eri kysymys sitten, että pystytäänkö silläkään todistamaan aukottomasti, että jotain vääryyttä olisi tapahtunut.
Koneyrittäjän yksityisyyden suoja pitää tietysti ottaa huomioon, mutta toisaalta jos kuvassa ei näy ihmisiä, niin ollaan jo kohtalaisen hyvillä vesillä. En usko myöskään, että puomin toiminnan videoiminen olisi jotenkin liikesalaisuuksia paljastavaa.
Puukauppasopimukset ovat sinänsä juridisesti kiinnostavia. Mistähän niissä varsinaisesti mahdetaankaan sopia. Ainakin minun kokemuksien mukaan näyttää esimerkiksi olevan ihan ok, että puuta esimerkiksi lähtee isompi kuutiomäärä kuin mitä suunnitelmassa on ollut, eikä kukaan ole koskaan soittanut, että jatketaanko kuvio loppuun, kun kuutiot tuli jo täyteen 😀
Niin, siis periaatteessahan siemenpuut voisi valita 40 vuotta ennen päätehakkuuta ja jos niiden läheisyyteen ei muuten synny alikasvosta, niiden ympärillä voisi tehdä niiden ympärille eräänlaisen pienen ”reikäperkaushakkuun”, jolloin siemenpuun juurelle todennäköisesti kehittyisi päätehakkuuseen mennessä alikasvosta ja tämä alikasvos auttaisi sitten aikanaan siemenpuuta/siemenpuuryhmää a) pysymään pystyssä ja b) estäisi liiallista kuivuutta päätehakkuun jälkeen.
Menee Annelin ja Jätkän ja muiden kirjaviisaiden heiniksi, mutta onko siihen muuten mitään todistettua syytä, miksi männyn siemensato heikkenee, kun siemenpuumetsä menee liian harvaksi? Kuivuus? Liika valo? Muu, mikä?