Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Liittymä on jo olemassa eikä sen käyttötarkoitus muutu, joten liittymälupaa ei nähdäkseni tarvita. Periaatteessa maantielain 42 § mukaista lupaa joku voi kysyä, kun tiealueella osittain toimitaan, mutta kiinnijäämisriski on tosiasiallisesti aika pieni. Lähtökohtana kannattaa pitää, ettei liikenneturvallisuus työn aikana vaarannu ja ettei liittymä muutu liikenneturvallisuuden kannalta vaarallisemmaksi (esim. törmäys rummun päähän tms.).
Pirkanmaan Ely-keskuksesta saa oikeat vastaukset, sinne voi soitella ja kysellä kautta rantain. Tai laittaa kaverin soittamaan.
Kuten näistä vastauksista varmaan on helppo huomata, tukin ja kuidun katkonta on ihan mitä sattuu ja riippuu tuulen suunnasta, keittiön kellosta ja muista vastaavista tekijöistä.
Suosittelen siis kasvatusmalliksi: ensiharvennus kuiduttavalle teollisuudelle mahdollisimman nuorena, tiheyteen 750 runkoa / ha. Tämän jälkeen kaksi lannoitusta ja sen jälkeen joko päätehakkuu runkohinnalla tai vielä mielummin tilan myynti pois jollekin pöhlölle.
Tilalle T2-02 rajalla olevaa ja kierros alusta. Säästää kilpailuttamisen vaivoilta ja katkonnan riskeiltä.
Tällainen tuli vastaan tänään googlen kanssa ihan muissa asioissa:
Metsänlannoitusta voi siis harrastaa omatoimilevityksenä, jos on tehokas vaimo.
Muistaakseni tässä keskustelussa on monelta arvovaltaiselta taholta todettu, ettei kuusikko yleensä koskaan taimetu ja jos vähänkään sattuisi taimettumaan, nekin taimet olisivat parissa pienessä tupsaassa ja loppuosa olisi tyhjää.
Näin ollen juurikääpä ei siis leviä jk-metsässä, koska se on muutenkin EDITistä.
Itsellä ei ole sinne(kään) asiaa juuri nyt, mutta tien 280 varressa noin 200 m tieltä 52 on entisen kuusikon tilalle istutettu koivikko, jossa kuolinprosentti on aika hyvä.
Tässä tietysti pitäisi pysyä jotenkin asiallisena, mutta jos avohakkuu rinnastetaan savanniin, silloin pitäisi tietysti myös hyväksyä kavio- ja sorkkaeläinlaidunnus savannin kaunista avointa maisemaa hoitavana tekijänä. Jos hirviä ei olisi tarpeeksi, metsänomistaja voitaisiin velvoittaa hankkimaan alueelleen esimerkiksi lehmiä, jotta savanni pysyy kauniin avoimena.
Odota ja käy katsomassa pari kertaa syksyllä ja pari keväällä.
Jos vuotaa pihkaa liikaa, kuoleskelevat. Jos näin, myy luonnonsuojelualueeksi hyvällä kuutiohinnalla ilman veroja.
Jos ei tapahdu mitään erityistä, jatka kasvattamista 5 vuotta niin että jäljet häviävät ja myy ulkopaikkakuntalaiselle / metsärahastolle tms.
Kirjoittaja ei suosittele mainittuja toimenpiteitä eikä tätä viestiä voida pitää kehotuksena petokseen tai muuhun rikolliseen tekoon.
En ollut edes pilke silmäkulmassa.
Joskus noihin aikoihin äitini jäi ensimmäisen kerran kiinni traktorin ajamisesta ilman korttia yleisellä tiellä. Ikää oli 11.
En nyt ole syvällisesti perehtynyt asiaan, mutta pitää myös muistaa, että 1700-luvulla käsitys hävitetystä metsästä käsittääkseni oli vähän erilainen. Hävitetty metsä saattoi esimerkiksi olla sellainen, josta ei saanut hyviä mastopuita ruotsalaisiin sotalaivoihin tai vaikka 50cm paksuja hirsiä. Tässä mielessä kaikki nykyiset alle 80-vuotiaat metsät ovat hävitettyjä.
Lisäksi pitää muistaa, että noina aikoina on ollut myös jännitteitä siitä, kuka metsät omistaa ja pitääkö niistä maksaa veroja. Jos oman kylän metsät on haukkunut oikein hyvin, todennäköisyys siihen, että kuningas on ottanut ne itselleen, on saattanut pienentyä tai veronmaksuvelvollisuus vähentyä.
Jos nyt kuitenkin muistettaisiin, että Keski-Euroopassa on vuoristoalueita, joilla ilmasto- ja kosteusolosuhteet on hiukan eri tyyppiset kuin Suomessa. Se, että kuusi menestyy Alpeilla ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö siitä olisi merkkejä ilmassa, että Etelä-Suomi voi alkaa muistuttaa nykyistä Etelä-Ruotsia eli siirtyä lähes kuusettomaksi lehtimetsävyöhykkeksi.
Tänä kesänä on tullut nähtyä esimerkiksi Somerolla noin 50 % kuollut koivun istutustaimikko tasamaalla, Vihdissä pienimuotoista pikkukoivujen ja -mäntyjen kuoleskelua kallioalueilla ym. tilanne ei ole vielä dramaattinen, mutta ei kaukanakaan.
Ketjun varsinaiseen aiheeseen eli puun hintaan palaan viikon-parin päästä, kun saan tarjouksia.