Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
”Ruotsin lisäksi puuta on lähtenyt Metsänhoitoyhdistys Karhun alueelta myös Saksaan ja Puolaan. Määriä tai hintoja Peltoniemi ei kerro.”
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/artikkeli-1.285312
Nii-in. Miksikähän Peltoniemi ei kerro? Jotta MG ei ala tarjoamaan korkeampia hintoja mhy:n puista, vai? 😀 vai onko kenties kyseessä bluffi?
Siitähän lähdetään, että rasite on olemassa ja rasitteen siirtäminen toiseen paikkaan on se, mitä tämä talollinen haluaa tehdä. Käytännössähän pihan läpi kulkevan tien saa lähes aina omalla kustannuksellaan rakentaa pihan kiertäväksi ja sitten maanmittari hyväksyy uuden tien ja siirtää rasitteet sinne. Jos toimitusta ja maanmittaria ei tämä uusi omistaja hae, niin sitten voit rauhassa ajella pihan läpi kuten ennenkin.
Kirjoittajan tapauksessa pitäisi varmaan ohitustien rakentamisen lisäksi siirtää myös hänen ”oman pistotiensä” alkupistettä parempaan paikkaan, jotta tilalle olisi järkevä kulkuyhteys. Kun rasitetietä lähdetään rasitetun aloitteesta muuttamaan, uuden tien pitää olla vähintään yhtä hyvä kuin entisen ja tilannetta muuttamaan pyrkivä on yleensä se taho, joka maksaa asiassa kaikki viulut.
Tämän tapauksen tekee jännittäväksi se, että tämä pihan läpi menevä tie ja kirjoittajan tilalle vievä pistotie ovat käsittääkseni erilliset rasitetiet, joissa molemmissa kirjoittaja on osakkaana tai oikeuden haltijana. En nää tässä sinänsä ongelmaa, koska rasiteasioissa lähdetään siitä, että tilalle pitää olla sen tarpeisiin riittävä kulkuyhteys, joka ei aiheuta tarpeetonta haittaa toiselle.
Onko pistotien alulle olemassa jotain järkevää uutta paikkaa, jos ohitustie toteutuu kuten on aiottu? Jos, niin miten pitkästi uutta tietä tarvittaisiin? Tulisiko myös uusi pistotien alkuosa saman omistajan maalle?
Toki voi olla, että ostomies yrittää kusettaa leimikkoni hintaa alas, mutta samantapaista on kuulunut kyllä muualtakin. Lähtökohta on siis, että samoilla firman hallussa olevilla koneketjuilla yritetään tehdä mahdollisimman paljon (kuitu)kuutioita tämänhetkisessä markkinatilanteessa. Jos uskottaisiin pitkäaikaiseen kasvuun, rekrytoitaisiin kai lisää koneita, eikö? Eli siis metsäteollisuus uskoo, että kysyntäpiikki jää lyhytaikaiseksi piikiksi ja että tehtaita lopetetaan heti kun mahdollista.
Joku sanoi jotain talvileimikoiden korjaamisesta kesällä ja lyhytnäköisyydestä. Sanoisin näin, että eletään vuosikymmenen kantavinta kesää ja nyt jos joskus pitäisi nimenomaan tehdä niitä täällä Pohjois-Pohjanmaalla loputtomia turvemaiden ensiharvennuksia ja hienojakoisia kankaita niin paljon kun vain viitsii tehdä. Vaikka kuutioita tulisikin sitten vähän huonommin.
Suorittavalle kommentoin vain, että hänelle käsittääkseni käy ainoastaan se, että tehdään 10 m välein olevista 0,5 m3 puista automaatilla kuitua.
Keskustelin kuiduttavan teollisuuden erään yrityksen ostomiehen kanssa eilen 5 ha ensiharvennuksesta, joka on sitä pieniläpimittaisempaa ja tiheämpää laatua. Ostomies sanoi, että nyt ostetaan lähinnä aukkoa ja kakkosharvennusta, koska tarvitaan mahdollisimman paljon puuta. Noususuhdanne ei siis siirräkään nollarajaa susirajan suuntaan kuten voisi kuvitella, vaan strategia on ilmeisesti, että nyt pyritään pikemminkin hakkaamaan tehtaan ympäristöstä kaikki sileäksi, jotta saadaan noususuhdanteeseen mahdollisimman nopeasti ja halvalla mahdollisimman paljon kuutioita.
Tämä pitää kai ymmärtää niin, että metsäteollisuus laskee kysyntähuipun jäävän lyhytaikaiseksi. Muutenhan olisi varsin lyhytnäköistä toimintaa hakata kaikki hyvät leimikot ensin ja siirtyä sitten vasta soiden ja tiettömien taipaleiden takana oleviin talvileimikoihin, joita allekirjoittanut ei edes omista.
Liittymä on jo olemassa eikä sen käyttötarkoitus muutu, joten liittymälupaa ei nähdäkseni tarvita. Periaatteessa maantielain 42 § mukaista lupaa joku voi kysyä, kun tiealueella osittain toimitaan, mutta kiinnijäämisriski on tosiasiallisesti aika pieni. Lähtökohtana kannattaa pitää, ettei liikenneturvallisuus työn aikana vaarannu ja ettei liittymä muutu liikenneturvallisuuden kannalta vaarallisemmaksi (esim. törmäys rummun päähän tms.).
Pirkanmaan Ely-keskuksesta saa oikeat vastaukset, sinne voi soitella ja kysellä kautta rantain. Tai laittaa kaverin soittamaan.
Kuten näistä vastauksista varmaan on helppo huomata, tukin ja kuidun katkonta on ihan mitä sattuu ja riippuu tuulen suunnasta, keittiön kellosta ja muista vastaavista tekijöistä.
Suosittelen siis kasvatusmalliksi: ensiharvennus kuiduttavalle teollisuudelle mahdollisimman nuorena, tiheyteen 750 runkoa / ha. Tämän jälkeen kaksi lannoitusta ja sen jälkeen joko päätehakkuu runkohinnalla tai vielä mielummin tilan myynti pois jollekin pöhlölle.
Tilalle T2-02 rajalla olevaa ja kierros alusta. Säästää kilpailuttamisen vaivoilta ja katkonnan riskeiltä.
Tällainen tuli vastaan tänään googlen kanssa ihan muissa asioissa:
Metsänlannoitusta voi siis harrastaa omatoimilevityksenä, jos on tehokas vaimo.
Muistaakseni tässä keskustelussa on monelta arvovaltaiselta taholta todettu, ettei kuusikko yleensä koskaan taimetu ja jos vähänkään sattuisi taimettumaan, nekin taimet olisivat parissa pienessä tupsaassa ja loppuosa olisi tyhjää.
Näin ollen juurikääpä ei siis leviä jk-metsässä, koska se on muutenkin EDITistä.
Itsellä ei ole sinne(kään) asiaa juuri nyt, mutta tien 280 varressa noin 200 m tieltä 52 on entisen kuusikon tilalle istutettu koivikko, jossa kuolinprosentti on aika hyvä.
Tässä tietysti pitäisi pysyä jotenkin asiallisena, mutta jos avohakkuu rinnastetaan savanniin, silloin pitäisi tietysti myös hyväksyä kavio- ja sorkkaeläinlaidunnus savannin kaunista avointa maisemaa hoitavana tekijänä. Jos hirviä ei olisi tarpeeksi, metsänomistaja voitaisiin velvoittaa hankkimaan alueelleen esimerkiksi lehmiä, jotta savanni pysyy kauniin avoimena.