Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Muotoilen kysymyksen uudestaan.
Jatkuvan kasvatuksen perusedellytys on se, että metsää pitää hoitaa niin, että siellä on koko ajan myös pienempää puustoa, alikasvosta, taimiainesta, uudennnosta – miksi sitä sitten ikinä halutaankaan kutsua.
Laskennallisesti voimme aloittaa kierron laskemisen vaikka uudistushakkuun jälkeisestä tyhjyydestä ja voidaan olettaa, että jk-menetelmässä avohakkuu olisi OMT- ja MT-tyypeillä 220 vuoden välein ja karummilla metsätyypeillä ei koskaan. Vertailukohtana voidaan sitten tietysti käyttää jaksollista menetelmää samalle ajalle.
Erilaisia tavanomaiseen käsittelyyn nähden poikkeavia vaihtoehtoja ovat mm.:
– tietoinen aloittaminen lehtimetsällä tai esim. kuusen istutustiheydellä 700/ha.
– erirakenteisuuden suosiminen raivaustöissä (oikeastaan jo pienpuun säästäminen ennakkoraivauksessa)
– jonkintasoinen epätasainen tilajärjestys, suurimpien puiden poistaminen ensiharvennuksessa (poistettavat voivat osittain olla ”edellisen kierron” puita, jos eivät ole elpyneet riittävästi), sekametsäisyyden ja männyn suosiminen
– II-harvennuksen tekeminen yläharvennuksena
– päätehakkuun korvaaminen suurimmat puut poistavalla yläharvennuksella muutamia kertoja ja alikasvoksen säästäminen/suosiminen näissä yhteyksissä. Käytännössä uudistumisen vuoksi näissä hakkuissa pitää tietoisesti säästää mäntyä.
Näistä esitetyistä vaihtoehdoista jotkut suoranaisesti säästävät kuluja, joissakin tulee turpaan puun hinnan kautta ja jotkut taas mahdollisesti vain vähentävät tehokkuutta jollain epämääräisellä tavalla (esim. koivun kasvatus sekapuuna).
No, Jätkä perusti taannoin ketjun, jossa paljastettiin ihmisten ikiä Tsekkoslovakin tapahtumien perusteella. Tulisiko seuraavaksi ”paljonko sinulla on velkaa” ja ”paljonko sinulla on hehtaareja”-ketjut? 😀
19000 ja 115,8.
Yksittäisen metsänomistajan kannalta kysymys on siitä, että halutaan ensisijaisesti kerätä samalta pinta-alalta isompi määrä euroja, ei välttämättä niinkään maksimoida kuutiosaantoa. Jos kansantalous haluaa enemmän kuutioita, siirtäköön puunkorjuun nollarajaa.
Odottelen edelleen sitä metsäkonetta, jonka kuljettajalle ei tarvitse maksaa palkkaa. Polttoainekuluhan on ilmeisesti pienempi kuin henkilöstökulu.
Jk-menetelmällä on tosiaan riskinsä, mutta niihin on olemassa ratkaisuja, jos niin halutaan. Jk:n kannalta tasakokoinen ja tasaikäinen 100-vuotias kuusikko, jossa on 300m3/ha ja jossa päivä ei ole paistanut maahan asti enää 25 vuoteen on jokseenkin yhtä toivoton lähtökohta kuin tuolla kuvapuolella debattia herättänyt suorittavan portaan laiharunkoinen ensiharvennus on jaksollisen kasvatuksen kannalta.
Se, mitä olen yrittänyt tässä jo pitemmän aikaa saarnata on se, että pitäisi laskea, minkä verran tappioita optimaaliseen jaksolliseen metsänkäsittelyyn verrattuna metsänomistajalle syntyisi siitä, jos hän ryhtyisi lisäämään talousmetsäänsä tietoisesti sellaista monimuotoisuutta, joka mahdollistaisi esimerkiksi 30 vuoden päästä siirtymisen jk-menetelmään.
En nyt ihan usko, että sama paikka on 30 vuoden välein palanut. Lisäksi pitää muistaa, että tulihan ei välttämättä tee aukkoa läheskään aina, vaan lähinnä alustan raivauksen.
Kävin tänään allekirjoittamassa sen kansalaisaloitteen. Näyttää menevän parissa päivässä 50000 rikki. Nyt väittävät olevan 49555 kannattajaa. Tuskin ehtii koskaan käsittelystä ulos asti, mutta keskustelua tulee varmasti.
Jos 31 tyvitukki on tilavuudeltaan 30 % 730 l puusta, niin
0,3×730/1000*55 eur/m3 = tyvitukin hinta 12,05 eur / kpl
0,7×730/1000*22 eur/m3 = latvan hinta 11,24 eur / kpl
0,3×730/1000*22 eur/m3 = tyvi kuituna 4,82 eur / kpl
Puun kokonaishinta tukin kanssa 23,29 ja pelkkänä kuituna 16,06.
Näillä esimerkkihinnoilla tappiota tulisi reilusti enemmänkin kuin 20 %?
Kuten jo sanoin, järkevintä on myydä puut maan kanssa, silloin katkonta jää ostajan murheeksi. Ainoa varmasti hyvin menevä katkonta (itse tehdyn lisäksi) eikä lahotkaan välttämättä haittaa, elleivät näy.
Olen joskus aiemminkin nurissut aiheesta, mutta minulle on edelleen jäänyt avoimeksi, että onko tosiaan niin, että 31 dm tukkipituuden mainitseminen tarjouksessa tarkoittaa
a) sitä, että tehdään vähintään 1 kpl 31 dm tukkia kyseisessä kaupassa
vai
b) sitä, että tehdään niin monta 31 dm tukkia kuin tukkiosuuden maksimaaliseksi hyödyntämiseksi joudutaan tekemään.
En ole ikinä huomannut, että papereissa olisi mitään kovin selvää asiasta lukenut.
”Ruotsin lisäksi puuta on lähtenyt Metsänhoitoyhdistys Karhun alueelta myös Saksaan ja Puolaan. Määriä tai hintoja Peltoniemi ei kerro.”
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/artikkeli-1.285312
Nii-in. Miksikähän Peltoniemi ei kerro? Jotta MG ei ala tarjoamaan korkeampia hintoja mhy:n puista, vai? 😀 vai onko kenties kyseessä bluffi?
Siitähän lähdetään, että rasite on olemassa ja rasitteen siirtäminen toiseen paikkaan on se, mitä tämä talollinen haluaa tehdä. Käytännössähän pihan läpi kulkevan tien saa lähes aina omalla kustannuksellaan rakentaa pihan kiertäväksi ja sitten maanmittari hyväksyy uuden tien ja siirtää rasitteet sinne. Jos toimitusta ja maanmittaria ei tämä uusi omistaja hae, niin sitten voit rauhassa ajella pihan läpi kuten ennenkin.
Kirjoittajan tapauksessa pitäisi varmaan ohitustien rakentamisen lisäksi siirtää myös hänen ”oman pistotiensä” alkupistettä parempaan paikkaan, jotta tilalle olisi järkevä kulkuyhteys. Kun rasitetietä lähdetään rasitetun aloitteesta muuttamaan, uuden tien pitää olla vähintään yhtä hyvä kuin entisen ja tilannetta muuttamaan pyrkivä on yleensä se taho, joka maksaa asiassa kaikki viulut.
Tämän tapauksen tekee jännittäväksi se, että tämä pihan läpi menevä tie ja kirjoittajan tilalle vievä pistotie ovat käsittääkseni erilliset rasitetiet, joissa molemmissa kirjoittaja on osakkaana tai oikeuden haltijana. En nää tässä sinänsä ongelmaa, koska rasiteasioissa lähdetään siitä, että tilalle pitää olla sen tarpeisiin riittävä kulkuyhteys, joka ei aiheuta tarpeetonta haittaa toiselle.
Onko pistotien alulle olemassa jotain järkevää uutta paikkaa, jos ohitustie toteutuu kuten on aiottu? Jos, niin miten pitkästi uutta tietä tarvittaisiin? Tulisiko myös uusi pistotien alkuosa saman omistajan maalle?
Toki voi olla, että ostomies yrittää kusettaa leimikkoni hintaa alas, mutta samantapaista on kuulunut kyllä muualtakin. Lähtökohta on siis, että samoilla firman hallussa olevilla koneketjuilla yritetään tehdä mahdollisimman paljon (kuitu)kuutioita tämänhetkisessä markkinatilanteessa. Jos uskottaisiin pitkäaikaiseen kasvuun, rekrytoitaisiin kai lisää koneita, eikö? Eli siis metsäteollisuus uskoo, että kysyntäpiikki jää lyhytaikaiseksi piikiksi ja että tehtaita lopetetaan heti kun mahdollista.
Joku sanoi jotain talvileimikoiden korjaamisesta kesällä ja lyhytnäköisyydestä. Sanoisin näin, että eletään vuosikymmenen kantavinta kesää ja nyt jos joskus pitäisi nimenomaan tehdä niitä täällä Pohjois-Pohjanmaalla loputtomia turvemaiden ensiharvennuksia ja hienojakoisia kankaita niin paljon kun vain viitsii tehdä. Vaikka kuutioita tulisikin sitten vähän huonommin.
Suorittavalle kommentoin vain, että hänelle käsittääkseni käy ainoastaan se, että tehdään 10 m välein olevista 0,5 m3 puista automaatilla kuitua.
Keskustelin kuiduttavan teollisuuden erään yrityksen ostomiehen kanssa eilen 5 ha ensiharvennuksesta, joka on sitä pieniläpimittaisempaa ja tiheämpää laatua. Ostomies sanoi, että nyt ostetaan lähinnä aukkoa ja kakkosharvennusta, koska tarvitaan mahdollisimman paljon puuta. Noususuhdanne ei siis siirräkään nollarajaa susirajan suuntaan kuten voisi kuvitella, vaan strategia on ilmeisesti, että nyt pyritään pikemminkin hakkaamaan tehtaan ympäristöstä kaikki sileäksi, jotta saadaan noususuhdanteeseen mahdollisimman nopeasti ja halvalla mahdollisimman paljon kuutioita.
Tämä pitää kai ymmärtää niin, että metsäteollisuus laskee kysyntähuipun jäävän lyhytaikaiseksi. Muutenhan olisi varsin lyhytnäköistä toimintaa hakata kaikki hyvät leimikot ensin ja siirtyä sitten vasta soiden ja tiettömien taipaleiden takana oleviin talvileimikoihin, joita allekirjoittanut ei edes omista.