Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Jäämme jännityksellä odottamaan kuvamateriaalia kohteesta!
Itsenäistä metsäkoneketjua on taas viritelty visiotasolla askeleen pitemmälle:
Myös tässä jutussa yritetään (kirjoitusvirheistä huolimatta) pohtia sitä, voisiko ensiharvennuksen tehdä puhtaan mekaanisesti poistettavia puita sen tarkemmin valitsematta.
No niin. Sitten kysytään suorittavalta, että paljonko enemmän tai vähemmän olisit ollut loppukäyttäjänä valmis maksamaan, jos tarvitsemasi laudat olisivat olleet valmiiksi pituuksina 2,75 m ja 2,45 m? Olisitko ostanut 10 % alennettuun hintaan tai kenties kalliimmalla, koska vaivaa olisi säästynyt?
Jatkokysymys on sitten, olisiko nämä voitu siinä tapauksessa sahata esimerkiksi kuvitteellisista 29 dm ja 26 dm tukeista ja mikä näiden lyhyiden tukkien sisäänostohinnaksi olisi tässä tapauksessa muodostunut.
Ja terassin mitat ja ostamiesi lautojen mitat olivat?
Jos mennään sopimusjuridiikan perusteisiin, niin yleensä lähdetään siitä, että kukin osapuoli hyvin pitkälti vastaa omista ongelmistaan, omista riskeistään ja sopimuksen täyttämisestä SEN TAKIA, että yleensä vain tämä osapuoli pystyy vaikuttamaan omiin asioihinsa.
Puukauppa on kieroutunut siksi, että jotkut kuvittelevat, että on ookoo, että puun myyjä vastaa puun ostajan ongelmista. Eihän puun myyjä voi millään tavalla vaikuttaa siihen, millaisia tilauksia puun ostaja sattuu saamaan. Puun myyjä ei voi vaikuttaa mitenkään siihenkään, haluaako Metsä Group katkoa hänen puunsa ensisijaisesti sahatavaraksi vai selluksi. Tästä näkökulmasta on väärin, että puun myyjä vastaa tosiasiallisesti lompakollaan aivan toisen tahon yritystoiminnan menestymisestä tai menestymättä jättämisestä.
Eli jos suorittava porras on oikeassa, niin talotehtaalla ei katkaista lautoja?
Haluan, että saan sitä, mitä olen tilannut ja mistä on sovittu, ostinpa lautoja tai myinpä puuta. Siitähän tässä katkontakeskustelussa on kyse. Tuskinpa Suorittava porraskaan ilahtuisi, jos hänen metsästään olisi sovittu hakattavaksi 31 dm tukkeja, mutta sieltä hakattaisiinkin pelkkiä 49 dm tukkeja. (Tyn tyn tsäääh.)
My dear suorittava. Ajattele laajemmin äläkä vain yhtä porrasta ketjussa.
Suurin osa puutavarasta pätkitään pieniksi pätkiksi jossain vaiheessa, jopa pieneksi silpuksi. Asuuko Suorittava porras Roope-Sedän rahasäiliön henkeä kunnioittaen talossa, jonka korkeus on 5,5 m ja jokainen huone on 5,5 m, eikä jalkalistoissa ja paneeleissa ole jatkoja missään? Onhan myös puolipaneelin sijasta laitettu seinälle kokopaneeli?
Ajatukseni oli, että tukin voisi pystyä ottamaan tarkempaankin talteen ja että näistä töpöistä olisi todennäköisesti mahdollisuus maksaa jotain muuta kuin kuidun hinta.
Käsittääkseni katkonnassa ei ole varsinaisesti kyse siitä, millaisille dimensioille LOPPUKÄYTTÄJÄLLÄ on tarvetta, vaan millaisia dimensioita on edullisinta kuljettaa. Korjatkaa jos olen väärässä.
Tällä hetkellä aptit ovat tietyssä mielessä mielikuvituksen tuotetta eivätkä ostaja ja myyjä sovi tietynsisältöisen aptin käytöstä leimikkoa myytäessä, kuten tavallaan olisi asiallista. Riippuen tuurista ja tuulesta ostajayhtiö voi ottaa ja antaa metsänomistajille tuhansia euroja täysin satunnaisesti. (Ottaa siltä, jolla on huono apti, ja antaa sille, kenelle sattuu parempi.)
Ehkä hiukan sairasta, että hinta ei jousta, vaan katkonta joustaa ja laatuvaatimukset joustavat. Eikö?
Onko tähän jotain järjellistä syytä yhtiöiden kannalta? Pitääkö puutavaran hinnan pysyä stabiilina sitä varten, että esim. UPM:n omistamien metsien vakuusarvo velkojen panttina ei mene ylös ja alas?
No, olen jo alkanut tottua siihen, että puukauppa menee niin, että ostajan kanssa allekirjoitetaan joku paperi, missä puhutaan jostain euroista, ostaja hakkaa mitä sattuu ja maksaa mitä haluaa. Jos kiinnostaa, voi vielä maksaa mhy:lle olemattomasta valvonnasta ja Metsäsäätiölle jostain. Helppoa kuin heinänteko. Tai siis puukauppa.
Jos mietitään, että 2,5 metriä pitkän tukin ostohinta on tällä hetkellä 15 eur/m3 ja että 5 metriä pitkän tukin ostohinta on vaikka 65 eur/m3, niin voidaan nyt varmaan aikuisten oikeasti kysyä, että ovatko nämä suhteessa puuaineksen käyttöarvoon, kun kuitenkin varsin suuri osa puutavarasta käytetään lyhempinä pituuksina lopullisella käyttöpaikalla. Toki lyhempi pituus aiheuttaa lisäkustannuksia jalostusprosessin aikana (kaukokuljetus, sahaus, höyläys, rahti myymälään jne.), mutta aiheuttaako kuitenkin niin paljon, kuin ostohinnasta voisi päätellä? Onko prosesseja mahdollista tehostaa niin, että jokin toimija voisi ryhtyä esimerkiksi ostamaan tätä ”töpötukkia” hintaan 35 eur/m3 ja myydä siitä jalostettua puutavaraa esimerkiksi 15 % edullisemmin loppukäyttäjälle?
Valion saalistushinnoittelukeississähän oli kyse kahden samalla portaalla olevan yrityksen (Arla-Ingman ja Valio) välisestä tilanteesta, jossa toinen mahdollisesti yritti saalistushinnoitella toisen ulos markkinoilta.
Ylipäätään tuntuu, että tuotteiden myynnin häiriöitä tutkitaan kyllä, tuotteiden ostopuolen ei. Tähän on varmaankin jokin lainsäädännöstä johtuva looginen syy, en ole katsonut, mitä Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivaltaan kuuluu.
Itsellä tähän ei ole lähivuosina aikaa, mutta peruslähtökohta varmaan on, että tarvittaisiin jokin volyymiltään riittävä puunostaja, jolla olisi varaa olla asioimatta ns. kolmen suuren kanssa. Tällä pitäisi olla EDITH:eesti rahaa ja kansainvälisiä kontakteja.