Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Kyse oli tulevaisuuden kuvasta. Energiapuun korjuussa maksaa nimenomaan se ennakkoraivaus, suorittavan portaan työ ja se iso höökeli, jolla sitä työtä nykyisin tehdään. Miehittämätön kuvitteellinen energiapuukorjuri voi vaikka hakettaa tavaran maastossa leikkuupuimurin tapaan ja se voi vaikka poltella sitä samaa tavaraa käyttöenergiakseen.
Tuli vielä mieleen, että vaikka myisi, niin sittenkin olisi edelleen ne rahat, joihin sisältyy se sama henkinen paino, joka perintönä tulleisiin asioihin voi liittyä. Eli niille pitäisi sitten löytyä joku järkevä käyttö jostain. Ainakin Alexandriat ja muut vastaavat pankkiiriliikkeet kannattaa kiertää kaukaa 😀
Metsätalouden tuloista vähennetään metsätalouden menot, ja väliin jäävästä rahasta menee hiukan yksinkertaistaen 30 % veroa, mitä metsäsuunnitelma ei kerro. Menopuolelta kannattaa ehkä katsoa jonkun kanssa, että onko ne kaikki menot oikeasti tarpeellisia. Jos on mielenongelmia, niin metsä tarjoaa kyllä omistajalleen monenlaista toimintaterapiaa ja onnistumisen tunnetta, kunhan sitä vaan tekee omaan tahtiin eikä ota siitä stressiä (mikä voi tässä vaiheessa vielä tuntua aika vaikealta). Verotuksesta pitää tietysti myös muistaa, että jos ja kun myyt tilan korkeammalla hinnalla kuin sen perintöverotusarvo on ollut, maksat tietysti siitä välirahasta eli luovutusvoitosta samalla tavalla veroa. Toki siitä verojenkin jälkeen jää.
Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakuntarajalla on isot hinnanerot siten, että Pohjanmaan puolella on yleensä halvempaa. Jos tuloja on ennustettu tuon verran, sinulla on todennäköisesti ihan puisevaa metsää, jonka vuoksi esimerkiksi jokin metsärahasto saattaa olla tilastasi kiinnostunut.
Yhteismetsään en oikeastaan lähtisi, koska ei siinäkään ratkaisussa omaa maataan takaisin saa todennäköisesti enää koskaan.
Musta taas tuntuu, että tämä käytäväharvennus ei ole vielä kehittynyt loppuunsa. Eihän siinä ole mitään järkeä, että haahuillaan puomin kanssa ajourien välissä, jos tarkoitus on kuitenkin hakata suoraa käytävää. Näkisin, että tämä voisi toimia, jos
– taimet istutettaisiin rehellisesti shakkiruudukoksi
– ensin tehtäisiin energiapuuharvennus pitkittäin (jossa poistetaan joka toinen rivi) heti kun on jotain poistokelpoista
– ja sitten 10-15 vuotta myöhemmin ”ensiharvennus” poikittain
ja että nämä kaikki hakkuut tekee sellainen noin 1,8 m leveä itsestään ohjautuva miehittämätön laite.
Tunneasiat ovat usein hankalia, mutta toisaalta jos onnistut olemaan siirtämättä pelkojasi lapsillesi, heillä voi jossain vaiheessa olla mahdollisuus omaan paikkaan ilman menneisyyden rasitteita.
Metsästä saatavan tulon ja työmäärän kannalta olisi tässä vaiheessa aika tärkeää tietää, missä päin Suomea metsäsi on. Etelä-Suomessa tuotto on suurempi, mutta niin usein myös työmäärä. Vaihtoehtoja on monia.
Perintöverotusta varten tehtävät metsäarviot tehdään usein verojen välttämiseksi hiukan alakanttiseksi. Tämä voi selittää tarjouksia. Jos katsot metsäarviosta puuston arvon, taimikoitten arvon ja ns. käyvän metsätaloudellisen arvon ja arvonkorjausprosentin, ja laitat ne tänne yhdessä paikkakunnan kanssa, saat todennäköisesti hyviä arvauksia siitä, mikä tilan käypä arvo tällä hetkellä vapailla markkinoilla on.
Samaan lopputulokseen pääsee myös sillä, että laittaa metsät myyntiin Etuovi.comiin ja laittaa ilmoitukseen, että myyjä pitää oikeuden hyväksyä tai hylätä annetut tarjoukset. Tämä tosin maksaa noin 150 euroa ja saattaa aiheuttaa puheita kylillä, kun tila on julkisessa myynnissä. Hyviä puolia on se, että saa useampia tarjouksia ja voi niitten perusteella sitten miettiä, millainen omaisuus itsellä on.
Pellot voi laittaa jokseenkin turvallisesti vuokralle ja sopii tukioikeuksien palautumisesta vuokranantajalle tms.
Metsä taas on onneksi hyvin hidasliikkeinen sijoituskohde. Siellä ei välttämättä tapahdu vuodessa yhtään mitään kovin merkittävää. Näin ollen sinulla on aikaa rauhoittua.
Puuki: Sademetsien maatalouskulttuuri viittasi siihen, että siellä käsittääkseni kasvatellaan ikään kuin paikallisia vihanneksia ja viljoja ikään kuin puitten alla, ja molemmat menestyvät. Eli periaatteessa hyödynnetään tilaa kerroksittain, mikä ilmeisesti toimii, kun viljelymenetelmät ovat muuten sen verran alkeelliset.
Minustakin tuntuu oudolta, että jk-metsä kasvaisi enemmän kuutioita kuin tasaikäisenä hoidettu, mutta jos näin on jossain todella tapahtunut, epäilen sen johtuvan nimenomaan tästä kerroksellisuudesta ja sekametsäisyydestä.
Juroo varmasti kyllä, mutta silti tuo 2,85 cm tuntuu aika hurjalta, etenkin jos otetaan huomioon, että sen pitäisi olla keskiarvo ja että periaatteessa 42 vuoden aikana jk-metsä olisi pitänyt käsitellä ainakin kahdesti. Siinä ajassa kuitenkin useimmille taimille olisi pitänyt ilmestyä kasvutilaa, jos taimet on otettu hakkuissa huomioon.
Timppa: Ei meitä huijaa kukaan?
No, anteeksi väärä ilmaus. Meitä kyllä yritetään huijata, koko ajan ja monesta eri suunnasta. Jos joku ei usko tähän, on joko sokea, kuuro tai muuten vaan tavallista onnellisempi.
Menninkäiselle: Tottakai rehevällä kohteella on lyhyempi kiertoaika, mutta et kai sinäkään sitä kiistä, että myös hoitokulut ovat tällaisella kohteella aluksi suuremmat kuin vaikka CT-männikössä.
OMT-pohjalla kuusentaimikon synnyttäminen alikasvoksena on yleensä suhteellisen helppoa, jos ylempi puustokerros on sopiva siten, että valoa on saatavissa sopivasti, muttei liikaa. Tällöin tulee suhteessa enemmän luonnontaimia ja vähemmän heinää kuin aukkovaihtoehdossa. Jos kohteen hakkaa aukoksi ja rapsuttelee maanpinnan kaivurilla, lopputuloksena on sitten se rehevä aukko, josta Metsälehteä lukeva tosimies käy tekemässä heinäyksen 3 kertaa ja raivauksen ainakin 2 kertaa.
Puukille tuohon edelliseen kyseisiä tutkimuksia lukematta, että olisiko näissä jk:n parempaa kasvua esittävissä tutkimuksissa kyse samoista ilmiöistä kuin sademetsän maatalouskulttuureissa, sekametsäisyyden positiivisessa vaikutuksessa ja Hiihtoniilon viimeaikaisissa kuvissa?
Mitä näihin alikasvostaimiin tulee, niin olennaista kai on se, että se ensimmäinen 40 vuotta ei ole tavallaan maksanut mitään, jos nyt oletetaan, että pienen taimen kasvuunsa tarvitsema valo ei ole keneltäkään pois ja että veden ja ravinteiden kulutus on todennäköisesti ollut aika pientä, kun ei kasvuakaan ole ollut.
Sitäpaitsi jos oletetaan, että kasvu 0,1->1,3 m kestää 42 vuotta, niin taimen vuotuinen pituuskasvu on 2,85 cm / vuosi. Siinä kasvatetaan jo aikamoista sateenvarjokuusta noilla mitoilla. Ylempien latvuskerroksen hoidossa ja puulajisuhteissa on jo jotain vikaa, jos alikasvoskuusta ei saada kasvamaan esimerkiksi 7-12 cm/vuosi tuon kokoisena (tai alikasvoskoivua 30 cm/vuosi).
Sissus sentään.
On olemassa huonosti jaksolliseen kasvatukseen sopivia kohteita. Näitä on käytännössä kahdessa ääripäässä, eli oikein kurjissa oloissa (ei kannata) ja oikein rehevissä oloissa (helv***** vaivaa heinäämisen ja taimikonhoidon kanssa). Näissä pitäisi ehkä kertoa yhtä avoimesti, että jaksollinen kasvatus ei välttämättä ole hyvä.
Jos lähtötilanteena on vanha kuusikko, johon on tehty alaharvennuksia toisensa jälkeen, on aika selvää, että tilanteen pelastaminen jk-metsäksi on työlästä eikä taloudellisesti kannattavaa (eikä sitä ainakaan tehdä niin, kun esitetyissä kuvissa on tehty).
Voidaan tietysti nyt seuraavaksi keskustella siitä, kumpi huijaa oman liiketoimintansa edistämiseksi eniten: jatkuvaa kasvatusta promoava Pukkala vai jaksollista kasvatusta suosivat siitä kertyvää edullista pienpuuta halajavat selluyhtiöt ja kalliita metsänhoitopalveluita myyvät mhy:t.
Lähtökohta valitettavasti on, että metsänomistaja on yrittäjä eikä yrittäjällä ole kuluttajansuojaa. Näin ollen metsänomistaja itse päättää, mitä kasvattaa ja miten kasvattaa, ja vastaa myös omasta tyhmyydestään aika korkeisiin kriteereihin asti.
Annelille sen verran, että jos nyt ylipäätään jatkuvan kasvatuksen perusidea on tuottaa enemmän tukkia ja vähemmän kuitua, niin onhan se sinänsä selvää, että kun kuutiokasvu jää pienemmäksi (ja eurojen nettokasvu mahdollisesti suuremmaksi) niin hiiltä sitoutuu puustoon vähemmän. Tämän pitäisi kai olla päivänselvää. Toisaalta tarkemman tarkastelun kysymys on sitten, että pysyykö järeämmäksi kasvatettu puu keskimäärin pitempään poissa kierrosta kuin sellupuu.
Pohjapinta-alakeskustelussa menee taas sekaisin jatkuva ja eri-ikäisrakenteinen kasvatus.
Ensinnäkin uudistumiseen vaikuttaa käsittääkseni pohjapinta-alaa enemmän latvuspeittävyys ja maanpinnan kosteus, ja näihin taas vaikuttavat puulajit, joita kuviolla on ja toisaalta se, mitä puulajia sinne alle edes toivotaan uudistuvan. Oma kysymyksensä on myös maanpinnan kaltevuus aurinkoon tai siitä poispäin.
Toistuvia yläharvennuksia tehtäessä tarvitaan kyllä ns. uudennosta, mutta jos välikoon puita on saatavissa, taimia ei vielä tarvita yhtä suuressa määrin eikä pohjapinta-alaa tarvitse vielä pudottaa yhtä alas.