Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Musta taas tuntuu, että tämä käytäväharvennus ei ole vielä kehittynyt loppuunsa. Eihän siinä ole mitään järkeä, että haahuillaan puomin kanssa ajourien välissä, jos tarkoitus on kuitenkin hakata suoraa käytävää. Näkisin, että tämä voisi toimia, jos
– taimet istutettaisiin rehellisesti shakkiruudukoksi
– ensin tehtäisiin energiapuuharvennus pitkittäin (jossa poistetaan joka toinen rivi) heti kun on jotain poistokelpoista
– ja sitten 10-15 vuotta myöhemmin ”ensiharvennus” poikittain
ja että nämä kaikki hakkuut tekee sellainen noin 1,8 m leveä itsestään ohjautuva miehittämätön laite.
Tunneasiat ovat usein hankalia, mutta toisaalta jos onnistut olemaan siirtämättä pelkojasi lapsillesi, heillä voi jossain vaiheessa olla mahdollisuus omaan paikkaan ilman menneisyyden rasitteita.
Metsästä saatavan tulon ja työmäärän kannalta olisi tässä vaiheessa aika tärkeää tietää, missä päin Suomea metsäsi on. Etelä-Suomessa tuotto on suurempi, mutta niin usein myös työmäärä. Vaihtoehtoja on monia.
Perintöverotusta varten tehtävät metsäarviot tehdään usein verojen välttämiseksi hiukan alakanttiseksi. Tämä voi selittää tarjouksia. Jos katsot metsäarviosta puuston arvon, taimikoitten arvon ja ns. käyvän metsätaloudellisen arvon ja arvonkorjausprosentin, ja laitat ne tänne yhdessä paikkakunnan kanssa, saat todennäköisesti hyviä arvauksia siitä, mikä tilan käypä arvo tällä hetkellä vapailla markkinoilla on.
Samaan lopputulokseen pääsee myös sillä, että laittaa metsät myyntiin Etuovi.comiin ja laittaa ilmoitukseen, että myyjä pitää oikeuden hyväksyä tai hylätä annetut tarjoukset. Tämä tosin maksaa noin 150 euroa ja saattaa aiheuttaa puheita kylillä, kun tila on julkisessa myynnissä. Hyviä puolia on se, että saa useampia tarjouksia ja voi niitten perusteella sitten miettiä, millainen omaisuus itsellä on.
Pellot voi laittaa jokseenkin turvallisesti vuokralle ja sopii tukioikeuksien palautumisesta vuokranantajalle tms.
Metsä taas on onneksi hyvin hidasliikkeinen sijoituskohde. Siellä ei välttämättä tapahdu vuodessa yhtään mitään kovin merkittävää. Näin ollen sinulla on aikaa rauhoittua.
Puuki: Sademetsien maatalouskulttuuri viittasi siihen, että siellä käsittääkseni kasvatellaan ikään kuin paikallisia vihanneksia ja viljoja ikään kuin puitten alla, ja molemmat menestyvät. Eli periaatteessa hyödynnetään tilaa kerroksittain, mikä ilmeisesti toimii, kun viljelymenetelmät ovat muuten sen verran alkeelliset.
Minustakin tuntuu oudolta, että jk-metsä kasvaisi enemmän kuutioita kuin tasaikäisenä hoidettu, mutta jos näin on jossain todella tapahtunut, epäilen sen johtuvan nimenomaan tästä kerroksellisuudesta ja sekametsäisyydestä.
Juroo varmasti kyllä, mutta silti tuo 2,85 cm tuntuu aika hurjalta, etenkin jos otetaan huomioon, että sen pitäisi olla keskiarvo ja että periaatteessa 42 vuoden aikana jk-metsä olisi pitänyt käsitellä ainakin kahdesti. Siinä ajassa kuitenkin useimmille taimille olisi pitänyt ilmestyä kasvutilaa, jos taimet on otettu hakkuissa huomioon.
Timppa: Ei meitä huijaa kukaan?
No, anteeksi väärä ilmaus. Meitä kyllä yritetään huijata, koko ajan ja monesta eri suunnasta. Jos joku ei usko tähän, on joko sokea, kuuro tai muuten vaan tavallista onnellisempi.
Menninkäiselle: Tottakai rehevällä kohteella on lyhyempi kiertoaika, mutta et kai sinäkään sitä kiistä, että myös hoitokulut ovat tällaisella kohteella aluksi suuremmat kuin vaikka CT-männikössä.
OMT-pohjalla kuusentaimikon synnyttäminen alikasvoksena on yleensä suhteellisen helppoa, jos ylempi puustokerros on sopiva siten, että valoa on saatavissa sopivasti, muttei liikaa. Tällöin tulee suhteessa enemmän luonnontaimia ja vähemmän heinää kuin aukkovaihtoehdossa. Jos kohteen hakkaa aukoksi ja rapsuttelee maanpinnan kaivurilla, lopputuloksena on sitten se rehevä aukko, josta Metsälehteä lukeva tosimies käy tekemässä heinäyksen 3 kertaa ja raivauksen ainakin 2 kertaa.
Puukille tuohon edelliseen kyseisiä tutkimuksia lukematta, että olisiko näissä jk:n parempaa kasvua esittävissä tutkimuksissa kyse samoista ilmiöistä kuin sademetsän maatalouskulttuureissa, sekametsäisyyden positiivisessa vaikutuksessa ja Hiihtoniilon viimeaikaisissa kuvissa?
Mitä näihin alikasvostaimiin tulee, niin olennaista kai on se, että se ensimmäinen 40 vuotta ei ole tavallaan maksanut mitään, jos nyt oletetaan, että pienen taimen kasvuunsa tarvitsema valo ei ole keneltäkään pois ja että veden ja ravinteiden kulutus on todennäköisesti ollut aika pientä, kun ei kasvuakaan ole ollut.
Sitäpaitsi jos oletetaan, että kasvu 0,1->1,3 m kestää 42 vuotta, niin taimen vuotuinen pituuskasvu on 2,85 cm / vuosi. Siinä kasvatetaan jo aikamoista sateenvarjokuusta noilla mitoilla. Ylempien latvuskerroksen hoidossa ja puulajisuhteissa on jo jotain vikaa, jos alikasvoskuusta ei saada kasvamaan esimerkiksi 7-12 cm/vuosi tuon kokoisena (tai alikasvoskoivua 30 cm/vuosi).
Sissus sentään.
On olemassa huonosti jaksolliseen kasvatukseen sopivia kohteita. Näitä on käytännössä kahdessa ääripäässä, eli oikein kurjissa oloissa (ei kannata) ja oikein rehevissä oloissa (helv***** vaivaa heinäämisen ja taimikonhoidon kanssa). Näissä pitäisi ehkä kertoa yhtä avoimesti, että jaksollinen kasvatus ei välttämättä ole hyvä.
Jos lähtötilanteena on vanha kuusikko, johon on tehty alaharvennuksia toisensa jälkeen, on aika selvää, että tilanteen pelastaminen jk-metsäksi on työlästä eikä taloudellisesti kannattavaa (eikä sitä ainakaan tehdä niin, kun esitetyissä kuvissa on tehty).
Voidaan tietysti nyt seuraavaksi keskustella siitä, kumpi huijaa oman liiketoimintansa edistämiseksi eniten: jatkuvaa kasvatusta promoava Pukkala vai jaksollista kasvatusta suosivat siitä kertyvää edullista pienpuuta halajavat selluyhtiöt ja kalliita metsänhoitopalveluita myyvät mhy:t.
Lähtökohta valitettavasti on, että metsänomistaja on yrittäjä eikä yrittäjällä ole kuluttajansuojaa. Näin ollen metsänomistaja itse päättää, mitä kasvattaa ja miten kasvattaa, ja vastaa myös omasta tyhmyydestään aika korkeisiin kriteereihin asti.
Annelille sen verran, että jos nyt ylipäätään jatkuvan kasvatuksen perusidea on tuottaa enemmän tukkia ja vähemmän kuitua, niin onhan se sinänsä selvää, että kun kuutiokasvu jää pienemmäksi (ja eurojen nettokasvu mahdollisesti suuremmaksi) niin hiiltä sitoutuu puustoon vähemmän. Tämän pitäisi kai olla päivänselvää. Toisaalta tarkemman tarkastelun kysymys on sitten, että pysyykö järeämmäksi kasvatettu puu keskimäärin pitempään poissa kierrosta kuin sellupuu.
Pohjapinta-alakeskustelussa menee taas sekaisin jatkuva ja eri-ikäisrakenteinen kasvatus.
Ensinnäkin uudistumiseen vaikuttaa käsittääkseni pohjapinta-alaa enemmän latvuspeittävyys ja maanpinnan kosteus, ja näihin taas vaikuttavat puulajit, joita kuviolla on ja toisaalta se, mitä puulajia sinne alle edes toivotaan uudistuvan. Oma kysymyksensä on myös maanpinnan kaltevuus aurinkoon tai siitä poispäin.
Toistuvia yläharvennuksia tehtäessä tarvitaan kyllä ns. uudennosta, mutta jos välikoon puita on saatavissa, taimia ei vielä tarvita yhtä suuressa määrin eikä pohjapinta-alaa tarvitse vielä pudottaa yhtä alas.
No, sanotaan nyt näin, että tässä oli tarkoitus myydä pari 200m3 aukkoa (mäntyä ja kuusta, päätehakkuu, teiden varsilla) noin 10 km välein toisistaan ja noin 25 km lähimmästä sahasta. Laitoin tarjoukset kahdelle sahalle ja yhdelle kolmesta suuresta. Näistä kaksi ei ole reagoinut ja yksi on ilmoittanut, että ei voida tehdä tarjousta.
Keskustele tässä sitten puun hinnan noususta 😀
Mulla ei ole yhteismetsistä varsinaista kokemusta, mutta myynti-ilmoituksissa hinnat ovat joskus niinkin korkeita, että tuotto sijoitetulle rahalle jää jopa alle prosentin. Yhteismetsän tarjoamista virkistysmahdollisuuksista ilmeisesti halutaan Etelä-Suomessa maksaa niin paljon. Luulen, että yhteismetsäosuuksien ostamisen sijasta saattaisi olla kustannustehokkaampaa ostaa metsätila, jonka voisi sitten osuuksia vastaan liittää yhteismetsään. Tämä on kuitenkin vain veikkailua.
Koillissanomien mielipidekirjoituksessa oli paljon hyvääkin, mutta kirjoituksen loppupää ei nyt ehkä lisännyt sen uskottavuutta.
Kiinnittäisin huomiota siihen, että kirjoittajankin mielestä kestää 50 vuotta, ennen kuin täystuho saavutetaan. Käytännössä menee luultavasti kauemminkin, koska suuri osa nykymetsistä ei edes ole Pukkalan opein hakattavissa kunnossa, sillä puu on niin pientä, että tukkia ei tule. Tänä vuonna istutetulla taimikolla on siis vielä noin 100 vuotta matkaa paljon puhuttuun harsintajätemetsään, jos nyt oletetaan, että siihen päädytään noin kolmen yläharvennuksen jälkeen. Kuivilla kankailla ja rämeillä siihen ei päädytä todennäköisesti koskaan. Jos keksitään, miten maanpintaa saadaan käsiteltyä jäävän puuston vaurioitumatta, täystuhoon on luultavasti vielä pitempi aika.
Olen jo aiemminkin kommentoinut siihen suuntaan, mutta lähtisin siitä, että metsänhoidossa kannattaisi miettiä, mitä halpoja keinoja käyttäen (esim. erirakenteisuuden ja sekametsäisyyden suosiminen uudistamisessa, taimikonhoidossa ja harvennushakkuissa) voidaan kasvattaa metsä, joka kestää vaikkapa 3-4 yläharvennusta ja tuottaa riittävän tehokkaasti sen ajan. Jäljelle jäänyt ns. harsintajätemetsä voidaan sitten aikanaan joko vetää sileäksi tai esim. täydennysmuokata ja -istuttaa. Kutsutaan sitä sitten vaikka jatketuksi kasvatukseksi tai kiertoajan pidentämiseksi.