Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Leimausselosteen mottimäärillä ei oikeastaan ole mitään arvoa. Sitten on oma kysymyksensä, että voiko kauppatapa jossain vaiheessa kääntyä siihen, että olisikin ostajan ongelma paljonko kuviolta löytyy puuta.
Dokumenttien vääristely on uskomattoman helppoa, koska koko tietoketju on yhtiön hallussa. Suurin osa metsänomistajista on lisäksi ensinnäkin joko autuaan tietämättömiä metsiensä todellisista puumääristä tai sen verran hövelejä, että haluavat jatkossakin käydä kauppaa. Iso osa asuu sen verran kaukana palstalta, ettei pysty valvomaan yhtään mitään, ja tukithan lähtevät nopeasti. Hankala sanoa, miten systemaattista vääristely voisi olla, mutta voitte itse miettiä, millaisista summista voisi valtakunnallisesti olla kyse, jos esim. 3-5 % jokaisen leimikon puumääristä katoaisi – ja sellainen menisi lähes kaikilla arviointivirheen piikkiin eikä kukaan metsänomistaja edes ryhtyisi tarkistamaan asiaa. Jos jäätäisiin kiinni, voitaisiin todeta, että kyseessä oli yksittäistapaus, maksettaisiin korvaus ja vannotettaisiin olemaan hiljaa.
Laserkeilaukseen sen verran, että tämä valtakunnallisesti lentokoneesta tehty keilaus, mikä on metsään.fi-tietojen pohjana, on puun pituuden suhteen lähes varma, ja monessa muussakin asiassa jo aika hyvää tietoa, heikoimmillaan toki epätasaisissa, kerroksellisissa ja tiheissä metsissä. Laserkeilaus on kuitenkin muutakin: pienempi laserkeilain voidaan kytkeä esim. droneen ja puusto voidaan mitata hyvinkin tarkasti näin. Esimerkiksi latvanvaihdot ja lenkous on teknisesti mahdollista jäädä kiinni ainakin männyllä, kuusella oksisto voi joskus olla aika peittävä. Jos haluttaisiin, niin arvioni mukaan viimeistään noin 3-5 vuoden kuluttua puuston ennakkomittaus olisi teknisesti niin kehittynyttä ja laitteet halpoja, että ennakkomittausta laserkeilauksella voisi oikeasti lähteä tekemään. Trestimakin tuottaa siedettävää tulosta, ja se perustuu sentään kaksiulotteisiin kuviin eikä kolmiulotteisen mallin luomiseen kuten laserkeilaus.
On sitten eri asia, että mennäänkö tähän, koska se voisi johtaa siihen, että kauppatapa muuttuisi niin, että ostaja tietäisi, millaista puusto tarkalleen on ja tiedon pitäisi olla ehkä tällöin julkistakin ja tehtävän puukauppasopimuksen perustana. Tällainen ”rakenteita rikkomaton” runkojen ennakkomittaus johtaisi käytännössä myös siihen, että katkontakeskustelukin loppuisi ja puita voitaisiin myydä jo pystykauppana vaikka niin, että jokainen desimetri hinnoiteltaisiin sen ominaisuuksien mukaan. Tällaisen laadukkaasti ennakkomitatun leimikonhan voi vaikka ”katkoa kirjoituspöydällä etukäteen” ja on sitten ostajan ongelma, jos motokuski vahingossa katkaisee jonkun rungon. Näin siis tulevaisuudessa, jos haluttaisiin olla rehellisiä ja tehokkaita. Eikä välttämättä kovinkaan kaukana tulevaisuudessa.
Listaa voidaan muutenkin vaihtaa vaikka kuvioittenkin rajoilla jos niin halutaan, tai vaikka silloin kun apti tai paljon puhuttu markiisi vaihtuu kesken päivän. Motokuskin tai puutavara-autoilijan ei tarvitse tietää yhtään mitään siitä, minkälaiset paperit yhtiö lähettää metsänomistajalle tai paljonko metsänomistajan tilille menee euroja.
Muistaakseni keväämmällä keskusteltiin muutenkin siitä, minkä takia motokuski ei saisi antaa metsänomistajalle tietoja / listoja / muuta vastaavaa.
Hakkuusopimuksessa sovitaan vain hinnat per kuutio. Mutta montako kuutiota lopulta hakataan ja mitäkin laatua – niinpä. Sitä ei voikaan metsänomistaja tietää.
Niin eikö se rantakaista kannata ensin harventaa poimintahakkuin rahat pois -mentaliteetilla kaikkea alikasvosta säästäen ja vasta sitten joitakin vuosia myöhemmin rosauttaa se aukko siihen viereen? Toisinpäin voi toimia huonommin.
Anneli ja Jätkä,
kahteen listaan ei voi puida samaan aikaan, käsittääkseni, enkä ole sellaista väittänytkään.
Sen sijaan käsittääkseni mikään ei estä esimerkiksi hakkaamasta ensin yhteen listaan ja sitten toiseen, ja näistä listoista toimitetaan ja tilitetään vain jälkimmäinen. Jos ”virhe”marginaali on esimerkiksi 20 %, juuri kukaan metsänomistaja ei ala laskemaan kantoja isolta alalta ja katsomaan, onko listan mukaan poistettuja runkoja ja kantoja oikeasti sama määrä.
Ylipäätään lista voidaan katkaista koska tahansa. Multa löytyy sellaisiakin leimikoita, jotka on hakannut jopa kaksi eri puunkorjuuyritystä ennen kun tilitys on lopulta tullut valmiiksi. Lista itsessään voi olla paikkansapitävä, mutta kukaan meistä ei tiedä, mitä on tapahtunut ennen listaa tai sen jälkeen. Paitsi yhtiö, jonka sitä ei ole pakko kertoa.
Tarkoitus ei ole vaikuttaa paranoidilta. Eikä markiisilta.
Eikö metsäverkossa ole se nuoli mikä osoittaa oikeaan yläkulmaan joka tilan perässä, mikä kertoo, paljonko arvokasvu on? Mulla ne jostain syystä on siellä 5-8 välissä, eikä kylläkään 20. Mutta en kyllä juuri taimikoittenkaan ostelua ole harrastanut, koska olen nimenomaan kiertoajanvenyttäjä ja metsäarviolla myyjä, kun tuo puukauppa ei oikein innosta.
Mulla on edelleen epäilys siitä, että muuan kuitupuunostaja virtsasi allekirjoittanutta silmän keskeiseen valoa taittavaan osaan siten, että leimikko puitiin kahteen eri listaan ja toinen lista hukattiin. Minusta niin olisi todella helppo toimia yleensäkin, eikä olisikin?
Menee nyt vähän aiheesta ohi, mutta kerrotaan nyt MYEL-järjestelmän omituisuuksista vähän lisää.
Allekirjoittanut on tällä hetkellä apurahansaaja ja maksaa apurahastaan MYEL-maksua. Ironisinta kyllä, myös apurahansaajien laskennallista työtuloa, jonka mukaan maksu määräytyy, korotetaan aina vuoden vaihtuessa. Apurahan suuruus ei kylläkään vuoden vaihteessa muutu yhtään mihinkään 😀
Jos sijoitusasuntoja ostaa, remppaa ja myy, niin aika pitkälle se menee henkilökohtaisen tulonlähteen tuloksi ja verot maksetaan käytännössä luovutusvoittoverona. Toiminnan pitää olla euromääräisesti aika laajaa, että joku alkaa YELiä ehdottelemaan.
Sanoisin näin, että Suomeen on jo hyökätty ja puolustus vuotaa kuin seula.
Jonkinnäköisenä lohtuna voidaan pitää toissavuotisia heinäpaaleja nelostien varressa. Ensimmäisellä peltoaukealla luki paaleissa Suomi 100. Toisella luki Liminka 540. Tämä antakoon hiukan perspektiiviä.
Rakkaat seniorikeskustelijat. Nyt pitää kaikkien muistaa, että suomalainen eläkejärjestelmä on varsin lähellä pyramidihuijausta. Kun kyse on työeläkkeestä, YEListä tai MYEListä, kukaan ei ole maksanut omaa eläkettään (vapaaehtoiset eläkevakuutukset ovat oma lukunsa). Suurten ikäluokkien ollessa työelämässä he maksoivat varsin pienten, 1920- ja 1930-luvulla syntyneiden ikäluokkien eläkkeitä, jotka perustuivat varsin pieniin ansioihin, koska kertymää ei tietenkään laskettu takautuvasti ajalta, jolloin eläkemaksuakaan ei maksettu. Tällä hetkellä suuret ikäluokat alkavat olla eläkkeellä varsin terveinä ja monella on taustallaan ihan hyvät ansiot esimerkiksi ammatillisena opettajana. (https://www.talouselama.fi/uutiset/syntynyt-50-luvun-alun-jalkeen-hs-kuulut-elakejarjestelman-haviajiin/d67ce968-df5f-390a-9b0f-c130d236cb12)
Riippumatta siitä, ollaanko TYELin, YELin tai MYELin piirissä, kaikissa eläkejärjestelmissä ongelma on sama: maksajien määrä ei olekaan niin suuri, kun järjestelmää luotaessa kuviteltiin. Pyramidihuijaus toimisi hyvin, jos maksajia olisi paljon ja saajia vähän eli sikiäminen jatkuisi 1940- ja 1950-lukujen tahtiin. Vaikka järjestelmässä onkin muutaman vuoden rahat säästettynä sisällä, tosiasia on, että minä osallistun joka vuosi sekä eläkeläisten että muita sosiaalietuuksia saavien elatukseen varsin huomattavalla summalla. Okei, kultaisilla 1960- ja 1970-luvuilla verotus oli käsittääkseni nykyistä korkeampi, mutta sillä rahalla sentään sai uusia teitä ja kaikkea muuta mitä Kekkonen siihen aikaan tekikään. Tämän päivän rahastukset menevät lähinnä ihmisten elättämiseen.
Kuten joku kirjoitti, MYEL-rahastukseen heräämisessä on kyse nimenomaan siitä, että nyt ei meinaa ilmeisesti riittää rahat kaikkien EU:n myötä lopettaneiden maanviljelijöiden eläkkeisiin, ei niinkään siitä, että tässä jonkun nykymetsänomistajan eläkekertymän tarpeessa oltaisiin. MYELissähän oli pitkään mahdollisuus anoa vapautusta, jos oli muualla töissä, mutta sitäkään ei enää ole. Ymmärrän sinänsä eläkevakuutusmaksun maksaminen, jos asutaan itse keskellä 500 ha metsätilaa ja tehdään kaikki tilan hakkuut omalla motolla, mutta mutta… eikö sitten samalla voitaisi määrätä sijoitusasunnon pitämisestä maksettavaksi eläkemaksua? Ja pörssiosakekaupasta? Entä korvaako Mela, jos minulle tulee jännetuppitulehdus, kun kilpailutan puukauppaa Kuutiossa? Onko tämä nykyinen järjestelmä ylipäätään järkevä ja suhteellinen? Onko nykyaikainen sivutoiminen metsänomistaja tai metsäsijoittaja esimerkiksi tapaturmariskiltään samantasoinen kuin esimerkiksi 100 ha viljatilaa sivutoimena pitänyt maanviljelijä?
Kun omaan eläkkeellejäämiseen on noin 40 vuotta ja kun tietää, millaisessa valtiossa elää, voi olla varma siitä, että ei ole mitään takuuta siitä, että saa edes omansa pois sitten kun lähes kahdeksankymppisenä pääsee eläkkeelle.